Missä tilanteessa pitäisi ripittäytyä papille? Kuinka usein pitäisi ripittäytyä? Miten ripittäytyminen tapahtuu?
Lutherin mukaan ripittäytyminen tarkoittaa yksinkertaisesti syntien tunnustamista (katumusta) ja synninpäästön vastaanottamista (uskomista anteeksiantamukseen). Olennaista ei ole se, miten se tapahtuu, vaan se, että ihminen aidosti katuu syntejään ja saa synninpäästön. Periaatteessa kaikki anteeksi pyytäminen ja anteeksi uskominen Jumalan edessä on rippiä, vaikka paikalla ei olisi ketään muita ihmisiä. On tärkeä jättää joka päivä syntinsä Jumalalle ja uskoa ne anteeksi annetuiksi evankeliumin lupausten varassa. Tämä pitää uskonelämää kunnossa.
Seurakunnassa rippi on esillä monessa eri muodossa:
Rippi liittyy läheisesti ehtoolliseen. Ehtoolliselle tulijan tulisi tutkia itseään ja elämäänsä Jumalan sanan valossa. Jos on rikkonut Jumalaa tai lähimmäistä vastaan, tulisi se tunnustaa Jumalalle ennen ehtoolliselle tulemista. Ääritapauksissa (selkeä harhaoppisuus tai julkisynnissä eläminen) voi pastori kieltää ehtoolliselle osallistumisen.
On hyvä opetella käyttämään rippiä kaikissa sen neljässä muodossa; saarnassa, yleisessä synnintunnustuksessa, ehtoollisessa ja yksityisessä ripissä. Niiden tarkoitus on pitää meidät armon tilassa ja Kristuksen yhteydessä.
Yksityistä rippiä tunnustetaan konkreettisia syntejä (vaikkapa valehtelu, varastaminen, siveettömyys, Kristuksen kieltäminen tms.). Erityisesti ne synnit, jotka me tiedostamme ja tunnemme sydämessämme, on tärkeä tunnustaa pastorille. Kun omatunto ja Jumalan sana syyttävät meitä, emmekä saa lepoa esim. yleisestä ripistä, on syytä kääntyä rippi-isän puoleen. Kun uskomme on niin heikko, ettemme jaksa uskoa yleiseen synninpäästöön, silloin on syytä hakea henkilökohtainen synninpäästö: ”Synninpäästö on henkilökohtaisen luonteensa vuoksi elinehto perkeleen ja synnin vaivaamille sieluille, jotka eivät jaksa Raamatun yleisistä lupauksista tai yleisestä saarnasta uskoa syntinsä olevan anteeksiannetut” (Mäkinen 2022, 540).
Ripille tulijan on kaduttava syntejään. Katumus ei kuitenkaan ole syy siihen, että saamme anteeksiannon, vaan se tapahtuu yksin Jumalan armosta, Kristuksen tähden: ”Ei itku, tuska pestä, voi sitä (sydäntä) vääryydestä, sen teet sä armoinen” (virsi 124:1). Meidän katumuksemme on vajavaista. Riittää, kun tiedostamme syntimme ja pyydämme Jumalalta itsellemme katuvaa sydäntä ja ”katuu sen verran kuin katuu. Ihminen ei saa luottaa katumukseensa, vaan hänen on oltava toivoton itsensä suhteen ja paettava Jumalan laupeuden turviin. Kristus täydentää, mitä ihmisen katumuksesta jää vajaaksi” (Mäkinen 2022, 169).
Käytännössä yksityisrippi tapahtuu niin, että otetaan yhteys pastoriin ja sovitaan tapaamisesta. Jos tuntuu vaikealta olla yhteydessä oman seurakunnan pastoriin, voi kääntyä jonkun toisen tunnustuksellisen pastorin puoleen. Rippi voi tapahtua myös puhelimessa.
Etukäteen voi tutustua ripittäytymisen ohjeisiin Lähetyshiippakunnan katekismuksessa (s. 192-190). Yksityisripin kaava löytyy Luterilaisia virsiä -kirjasta (s. 529-530). Rippi voi kuitenkin tapahtua vapaamuotoisesti, kunhan se sisältää syntien tunnustamisen ja synninpäästön.
Tärkeintä on, ettei koskaan jää yksin kantamaan syntejään ja huonoa omaatuntoa. Ei ole mitään syytä hävetä syntien tunnustamista, koska myös ripin vastaanottaja on syntinen ihminen. Taivaan enkelit iloitsevat, kun yksikin syntinen kääntyy!
Rippi ja synninpäästö ovat meille suunnaton Jumalan lahja, jonka tarkoitus on, että me saisimme Jumalan lapsina elää hyvällä omallatunnolla ja vapain sydämin.
Käytetään siksi tätä lahjaa mahdollisimman usein!
Lähde: Juuso Mäkinen, Taivasten valtakunnan avaimet. Avaintenvallan oppi ja historia 2022.