Pitkäperjantain sanoma on Raamatun kertomus ristiinnaulitusta ja kuolleesta Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta. Kristuksen kuolema on kristinuskon ytimessä. Jumalan Poika luopui taivaan ihanuudesta, tuli tähän maailmaan veljeksemme, kärsi ja kuoli puolestamme. Tämä on myös merkki Jumalan rakkaudesta. Jumala antoi ainoan Poikansa kuolla puolestamme, jotta meillä olisi syntien anteeksiantamus ja rauha. Pitkäperjantai on surun päivä; tänä päivänä kristitty suree ennen kaikkea omaa syntisyyttään ja sitä, että Kristus on joutunut käymään niin kovan kärsimyksen ja kuoleman läpi sovittaakseen syntimme. Tässä Kristuksen kuolemassa on meillä myös toivo. Kristus on kuollut ansaitakseen meille iankaikkisen elämän. Me saamme ottaa vastaan pelastuksen ja syntien anteeksiantamuksen uskoen. Uskolla tartumme kiinni Jumalan lupauksiin Jeesuksessa Kristuksessa. Pitkäperjantaina alttari on puettu mustaan, urut vaikenevat.

____________________________________________

1. lukukappale

Jes. 53

Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?

Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.

Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.

Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.

2. lukukappale

Hepr. 5:7–10

Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden. Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden, ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset, hän, jota Jumala nimittää ”ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan”.

Evankeliumi

Luuk. 23:32–46

Myös kaksi muuta, kaksi pahantekijää, vietiin hänen kanssaan surmattaviksi. Ja kun saavuttiin paikalle, jota sanotaan Pääkallonpaikaksi, niin siellä he ristiinnaulitsivat hänet sekä pahantekijät, toisen oikealle ja toisen vasemmalle puolelle. Mutta Jeesus sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät”. Ja he jakoivat keskenään hänen vaatteensa ja heittivät niistä arpaa.

Ja kansa seisoi ja katseli. Ja hallitusmiehetkin ivasivat häntä ja sanoivat: ”Muita hän on auttanut; auttakoon itseänsä, jos hän on Jumalan Kristus, se valittu”. Myös sotamiehet pilkkasivat häntä, menivät hänen luoksensa ja tarjosivat hänelle hapanviiniä ja sanoivat: ”Jos sinä olet juutalaisten kuningas, niin auta itseäsi”. Oli myös hänen päänsä päällä kirjoitus: ”Tämä on juutalaisten kuningas”.

Niin toinen pahantekijöistä, jotka siinä riippuivat, herjasi häntä: ”Etkö sinä ole Kristus? Auta itseäsi ja meitä.” Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: ”Etkö sinä edes pelkää Jumalaa, sinä, joka olet saman rangaistuksen alainen? Me tosin kärsimme oikeuden mukaan, sillä me saamme, mitä meidän tekomme ansaitsevat; mutta tämä ei ole mitään pahaa tehnyt.” Ja hän sanoi: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi”. Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.”

Ja oli jo noin kuudes hetki. Niin yli kaiken maan tuli pimeys, jota kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen, sillä aurinko oli pimentynyt. Ja temppelin esirippu repesi keskeltä kahtia. Ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni”. Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä.

Rukoukset

Herra Jumala, taivaallinen Isä, joka olet niin rakastanut maailmaa, ettet säästänyt ainokaista Poikaasi, vaan sulasta armostasi annoit hänet ristinkuolemaan meidän tähtemme! Me rukoilemme sinua: anna Pyhä Henkesi sydämiimme, että me tällä armolla lohduttaisimme itseämme, karttaisimme tästedes syntiä, kantaisimme kärsivällisesti ristiämme ja saisimme iankaikkisen elämän. Poikais Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta. Amen.

Päivän psalmi

Antifoni:

Matt. 27:46

Jumalani, Jumalani, *
miksi minut hylkäsit?

Psalmi:

Ps. 22:7–20

Mutta minä olen mato enkä ihminen, *
ihmisten pilkka ja kansan hylky.

Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, *
levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:

”Jätä asiasi Herran haltuun. *
Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt.”

Sinähän vedit minut äitini kohdusta, *
sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;

sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka *, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, *
eikä auttajaa ole.

Minua saartavat väkevät sonnit, *
Baasanin härät piirittävät minut,

avaavat kitansa minua vastaan, *
niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.

Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; *
kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani.

Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, *
ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.

Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, *
minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.

Minä voin lukea kaikki luuni; *
he katselevat minua ilkkuen;

he jakavat keskenänsä minun vaatteeni *
ja heittävät minun puvustani arpaa.

Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, *
minun väkevyyteni, riennä avukseni.

Antifoni toistetaan.

Psalmilause

Ilm. 5:12

Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman *
ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen.