Ensimmäisenä helluntaina Jumala vuodatti Pyhän Hengen. Ensin Henki tuli kahdentoista apostolin päälle ainutkertaisella tavalla, tulenlieskojen muodossa. Kahdentoista apostolin piti saada voima ylhäältä, että he olisivat Jeesuksen todistajia Jerusalemista aina maan ääriin saakka. Tässä täyttyi Jeesuksen lupaus syntien anteeksiantamisen virasta: ”Niin Jeesus sanoi heille jälleen: ’Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät.’ Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: ’Ottakaa Pyhä Henki.’” (Joh. 20:21–22)

Apostolit ryhtyivät heti hoitamaan Pyhän Hengen virkaa, jonka kautta toteutuisi se, minkä Jeesus oli luvannut Puolustajasta: ”Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion.” (Joh. 16:7–8)

Pietarin helluntaisaarna oli apostolista todistusta Kristuksesta. Se oli lain ja evankeliumin saarna, jossa Henki näytti todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion. Tässä sanassa Pyhä Henki vaikutti ja toimi Kristusta kirkastaen, että ”kuin he nämät kuulivat, kävi se läpi heidän sydämensä, ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ’te miehet, rakkaat veljet! mitä meidän pitää tekemän?’ Vaan Pietari sanoi heille: ’tehkäät parannus, ja antakaan jokainen itsensä kastaa Jesuksen Kristuksen nimeen, syntein anteeksi antamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne on tämä lupaus annettu, ja kaikille, jotka taampana ovat, kutka ikänä Herra meidän Jumalamme kutsuu.’” (Ap. t. 2:37–39, Biblia 1776)

Nyt koitti hetki, jolloin Pyhä Henki vuodatettiin kasteen vedessä seurakunnan päälle. Kun ihmisiä kastettiin Jumalan toimesta, jokainen kastettava sai synnit anteeksi ja Pyhän Hengen lahjan. Uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen (Tiit. 3:5) vastaanottivat, miehet, naiset, tytöt, pojat, vauvat, vanhukset – ”Sillä teille ja teidän lapsillenne on tämä lupaus annettu, ja kaikille, jotka taampana ovat, kutka ikänä Herra meidän Jumalamme kutsuu”. On tärkeää huomata, että myös vauvat ja pienet lapset tarvitsevat kasteen, että saisivat Pyhän Hengen.

Mistä tiedät, että sinulla on Pyhä Henki?

Ensimmäinen asia, josta tiedät, että sinulla on Pyhä Henki on, että tiedät olevasi syntinen ihminen, joka tarvitsee Kristusta. Ensimmäisenä helluntaina miehet tunsivat piston sydämessään Pyhän Hengen vaikutuksesta. Synnintunto on pisto sydämessä. Oikea synnintunto ei ole tunne. Se ei ole myöskään katumusta ja häpeää synneistä ja niiden luettelemista. Tämä olisi vain turmeltuneen sydämemme arvio meistä. Oikea pisto sydämessä on Raamatun sanan totuus ja ilmoitus meistä. Anna siis Pyhän Hengen kertoa Raamatun sanassa, millainen on ihmisten tuomio.

Oikeasta Sanan kautta syntyneestä synnintunnosta tunnustuksemme sanoo: ”jotta he tietäisivät mitä olivat Jumalan edessä, jotta he tajuaisivat olevansa kadotettuja ihmisiä ja jotta heistä sitten tulisi (Luuk. 1:17) ’Herralle valmistettuja’ eli valmiita saamaan armon, odottamaan häneltä syntien anteeksiantamusta ja ottamaan sen vastaan.” (SK) Tämä oikea synnintunto kirkastaa Kristusta ja estää omilla teoillamme kerskaamisen. Jos tiedät tarvitsevasi Kristusta – Jumalan sanan perusteella – sinulla on Pyhä Henki.

Toinen asia, josta tiedät, että sinulla on Pyhä Henki, on saamasi kaste. Helluntaina Pyhän Hengen saarnan jälkeen piti synnintunnossa olevien miesten tulla kastetuiksi Jumalan toimesta, jotta he saisivat synnit anteeksi ja Pyhän Hengen lahjan. Pyhän Hengen ja kasteen yhteys tulee ymmärrettäväksi kasteen sisällössä. Kasteen lahja on Kristus itse. ”Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.” (Gal. 3:27) Pyhä Henki on Kristuksen Henki (1. Piet. 1:11). Jokainen kastettu on Jeesuksessa Kristuksessa (en Khristō) ja jokainen kastettu on Herran Jeesuksen oma. Jeesusta ja Pyhää Henkeä ei voi eikä saa erottaa toisistaan.

Kolmas asia, josta tiedät, että sinulla on Pyhä Henki, on ehtoollisyhteys. Apostoli Paavali muistuttaa kastettua ateriayhteydessä elävää seurakuntaa: ”sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.” (1. Kor. 12:13) Kun sinä syöt ja juot Kristuksen, sinä syöt ja juot kolmiyhteisen Jumalan ja myös Pyhän Hengen. Ja eikö Pyhä Henki ole hän, joka saa aikaan ihmeen Kristuksen todellisesta läsnäolosta Herran pöydässä. Suora viittaus Pyhään Henkeen ehtoollispöydässä on myös heprealaiskirjeessä siinä yhteydessä, kun varotetaan jättämästä messuyhteyttä: ”kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!” (Hepr. 10:29)

Tällaisen ihmeellisen Pyhän Hengen läsnäolon paikan Kristus järjesti asettaessaan ehtoollisen. Kun seuraavan kerran nouset ehtoollispöydästä, olet syönyt ja juonut Kristuksen, olet saanut Pyhän Hengen koko täyteyden. Koska olet kastettu, ehtoollisyhteydessä elävä, Kristusta tarvitseva armahdettu syntinen, niin sinulla on varmasti Pyhä Henki!

Mitä on Pyhittäminen?

Pyhää Henkeä kutsutaan Pyhittäjäksi. Tunnustuksemme sanoo: ”Vain hän siis on meidät pyhittänyt ja yhä edelleen pyhittää. Sillä niin kuin Isää kutsutaan Luojaksi ja Poikaa Lunastajaksi, niin on myös Pyhää Henkeä kutsuttava työnsä mukaisesti Pyhittäjäksi eli siksi joka tekee pyhäksi. (…) Pyhittäminen ei siis ole mitään muuta kuin viemistä Herran Kristuksen luo hänen hyviä lahjojaan vastaanottamaan. Itse, omin voimin, me emme voisi hänen yhteyteensä päästä.” (IK)

Pyhä Henki pyhittää kirkkonsa kautta. Jotta saisimme uskon Kristukseen, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka. ”Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee.” (CA)

Pidämmekö pyhitystä ihmisen työnä vai Jumalan työnä? Kristikunnassa juuri tässä kohdassa on liian usein luovuttu puhtaasta evankeliumin opista. Monesti opetetaan aivan oikein vanhurskauttamista yksin uskosta Kristukseen, mutta sitten puhuttaessa pyhityksestä ja kilvoituksesta langetaan ihmiskeskeiseen oppiin. Raamattu on tässäkin asiassa hyvin selkeä: Kristus on meidän pyhityksemme. ”Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi.” (1. Kor. 1:30) ”Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.” (1. Kor. 6:11)

Jumalan sanan perusteella on siis ilmeistä, että usko Kristukseen on varsinainen ja ainoa keino ottaa vastaan vanhurskaus ja pelastus; yksin uskon avulla Jumala ne myös ominamme säilyttää!
Emme pysy uskovaisina tekojemme avulla, vaan Kristuksen avulla ja hänen varassaan! Mitä luontaisesti ymmärrämme pyhityksenä on vain Pyhityksen hedelmää. Se on hedelmää siitä, että olemme uskossa turvautuneet Herraan Jeesukseen. Jos me sekoitamme pyhityksen ja uskon hedelmät, silloin väistämättä ahdistumme. Ahdistumme, koska tämän elämän aikana emme pääse kokonaan eroon synnistä. Emme saa keskittyä hedelmiin, vaan itse runkoon. Siksi Pyhä Henki vie meitä yhä uudelleen Kristuksen luokse.
Vanha kristinoppi kuvaa pyhitystä syveneväksi synnin ja armon tuntemiseksi. Jos tahdot syvempää pyhityselämää, niin vietä enemmän aikaa Kristuksen kanssa eli armonvälineiden yhteydessä ja keskity vähemmän omiin tekoihisi. Usko tämä, ja saat nauttia Hengen hedelmistä!

1. Mua, Pyhä Henki, pyhitä, 
luo minuun uusi elämä
ja päästä synnin vallasta, 
se sydämestä kuoleta. 
Sä tuet väärät kukista, 
Kristuksen kuoloon istuta.
2. Silmäni avaa, voitele, 
niin että katsoisivat ne
uskossa yli kaiken muun
vain salaisuuteen ristinpuun,
 sen korkeuteen, pituuteen,
sen syvyyteen ja laajuuteen.
3. Minulle Jeesus kirkasta
ja tunnolleni vakuuta,
 hän että kärsi tähteni
ja kantoi syyllisyyteni.
 Näin minua hän rakasti,
 verellään maksoi velkani.
4. Vie minut Getsemanehen
 katsomaan vaivaa Jeesuksen.
 On Herra maassa kasvoillaan
ja vaikeroiden tuskassaan 
hän siellä verta hikoilee 
ja puolestani taistelee.
5. Mua neuvo aina muistamaan, 
hän mitä kärsi sielussaan,
 myös haavat verta vuotavat 
ja ristin tuskat katkerat.
 Suo, että niihin katsoisin, 
edessä ristin särkyisin.
6. Kuolostaan turva luja luo
ja voitostansa voima tuo,
 niin että hänet kokonaan 
uskossa sydämeeni saan. 
Ja nimessänsä rakkaassa
 saan kodin Isän taivaassa. (Virsi 121)

Ks. lisää artikkeleita Pyhästä Hengestä täältä.