Vanhassa raamatunkäännöksessä Paavali sanoo, että kristityt ovat ”osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa”. Uuden käännöksen mukaan kristityt ovat kelvolliset ”saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakunnassa” (Kol. 1:12). Kumpi käännös on oikein? Mikä on perintö valkeudessa tai perintöosa valon valtakunnassa? Puhuuko Paavali perinnöstä taivaassa vai jo maan päällä?
Kreikankielisen alkutekstin mukaan raamatunkohta kuuluu: ”Kiittäkää Isää, joka on tehnyt teidät arvollisiksi (tai kelvollisiksi) saamaan pyhien arpaosan valossa”. Tekstissä ei siis puhuta lainkaan valtakunnasta vaan ainoastaan valosta. Eikä siinä puhuta sananmukaisesti perintöosasta vaan arpaosasta (kreik. he meris tou klerou). Tämä tarkoitti alun perin sitä maa-alaa, jonka tietty suku tai perhe sai Luvatusta maasta arpaa heittämällä. Sen jälkeen se toki oli perintömaa eli se periytyi sukupolvelta toiselle.
Paavali puhuu tässä pimeyden ja valon vastakohdasta. Hän sanoo, että Jumala on ”pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan” (Kol. 1:13). Tässä kohdin kyllä puhutaan valtakunnasta, toisin kuin kysymyksen kohteena olevassa jakeessa.
Miten tämä siirtäminen pimeydestä valoon on tapahtunut. Siihen vastaa Kol. 1:14: ”… Hänessä (Kristuksessa) meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen”. Kristus siirtää siis ihmisen pimeydestä valoon, kun Hän lunastaa eli ostaa meidät vapaaksi synnin vallasta. Lunnaat maksettiin jo ristillä ja ne luetaan meidän hyväksemme, kun meidät kastetaan. Uskolla me sitten otamme vastaan tuon lunastusmaksun, Jeesuksen veren, joka antaa meille ”pyhien arpaosan valossa”.
Jumalassa on valo, Saatanassa pimeys. Siksi valoon siirtäminen on siirtämistä Saatanan vallasta Jumalan hallintaan. Toki tämä tarkoittaa siirtämistä valtakunnasta toiseen, vaikka Paavali ei sitä tarkalleen näin sanokaan. Puhetta ”valon valtakunnasta” ei Raamatussa kuitenkaan esiinny vaan siellä puhutaan Jumalan tai taivaan tai Kristuksen valtakunnasta.
Toteutuuko Paavalin sana sitten jo maan päällä vai vasta taivaassa? Onko ”pyhien arpaosa valossa” jotakin, minkä me saamme jo maallisen elämämme aikana? Varmastikin on!
Kristuksen valta ja valtakuntahan on toteutunut jo maan päällä. Jeesushan sanoi: ”Mutta jos minä karkotan pahoja henkiä Jumalan Hengen voimalla, silloinhan Jumalan valtakunta on jo tullut teidän luoksenne” (Matt. 12:28). Kristuksessa, siellä missä Hän on ja vaikuttaa, on jo Jumalan valtakunta maan päällä. Voidaan siis sanoa, että kristillisessä kirkossa on Jumalan valtakunta, kun siellä on puhdas Jumalan sana ja oikein toimitetut sakramentit. Siellä Jumala toimii Kristuksessa Pyhän Hengen kautta.
”Pyhien arpaosa valossa” näkyy jo nyt monin tavoin. Tuo valo on se ”evankeliumi totuuden sanassa”, jonka ihmiset ovat kuulleet (Kol. 1:5). Se vaikuttaa kuulijoissaan viisauden, ymmärryksen ja Jumalan tahdon tuntemisen (Kol. 1:9). Evankeliumin valo saa meidät kantamaan ”hedelmää tekemällä kaikkea hyvää” ja kasvamaan ”Jumalan tuntemisessa” (Kol. 1:10). Kristuksen kirkkauden (valon) ”voima ja väkevyys” vahvistavat meitä ”olemaan aina kestäviä ja kärsivällisiä” (Kol. 1:11). Niinpä me kiitämme Isää siitä arpaosasta, jonka olemme saaneet valossa (Kol. 1:12).
Kaikki tämä on sitä ”pyhien arpaosaa valossa”: evankeliumin tuoma lunastus, syntien anteeksiantamus, viisaus, ymmärrys, Jumalan tunteminen, hedelmän kantaminen, kestävyys, kärsivällisyys ja Jumalan kiittäminen.
R. C. H. Lenski kirjoittaa: ”Pyhillä täällä maan päällä on siunattu osa, joka on valaistu evankeliumin ’valolla’, sen tunteminen täyttää heidät voimalla kantaa hedelmää hyvissä teoissa. Paavali rukoilee vielä enemmän tätä siunattua (Jumalan) tuntemista ja valoa kolossalaisille (jae 9). Näillä pyhillä on siunattu osa kantaa kaikenlaista hedelmää vahvistettuina kärsivällisyyteen jne. Näiden pyhien joukossa Paavalilla, Timoteuksella ja kolossalaisilla on paikkansa niin, että heidätkin on tehty kelvollisiksi tiettyyn erityiseen paikkaan, jonka Isä haluaa heidän täyttävän pyhien suuressa arpaosassa. Paavalilla oli osansa apostolina, Timoteuksella Paavalin avustajana, Epafraalla Kolossan seurakunnan perustajana ja johtajana ja jokaisella kolossalaisella erityisellä paikallaan yhtenä pyhistä. Koko heidän suuri arpaosansa ja se osa, joka lankeaa kullekin henkilölle, on ’valossa’, evankeliumin valaisemana”.
Toki ne, jotka pääsevät maan päällä osallisiksi evankeliumin ja Kristuksesta valosta, saavat kerran periä pyhien hyvän osan myös taivaassa. Tuo arpaosa ei olekaan erityisesti maanpäällinen tai taivaallinen vaan se on se asema, joka meillä on Kristuksessa – riippumatta siitä, olemmeko täällä elossa tai jo perillä kirkkaudessa. Kiitos siitä kuuluu yksin Jumalalle, joka on tehnyt meidät arvollisiksi saamaan tuon jalon osan.
R. C. H. Lenski, The Interpretation of St. Paul’s Epistles to the Colossians and Thessalonians, 1946.
