Jos Jeesus on tosi Jumala, miksi hän sanoo Isän olevan ainoa tosi Jumala (Joh. 17:3)? Sama toistuu myös Paavalin kirjeissä (mm. 1 Tim. 1:17 ja 6:15-16). Jos Paavalille oli selvää, että Jeesus on Jumala, miksi hän ei yhdessäkään kirjeessä sano sitä yksiselitteisesti? Luulisi näin keskeisen asian olevan mainitsemisen arvoinen, kun kirjeissä on tilaa käsitellä paljon kehällisempiäkin asioita. Välillä Raamattua lukiessani tulee mieleen, ovatko Jehovan todistajat sittenkin oikeassa Raamatun tulkinnassaan.
Samaisessa Johanneksen evankeliumissa Jeesus on jo aiemmin todennut, että ”Minä ja Isä olemme yhtä” (Joh. 10:30). Samoin Filippuksen pyyntöön ”näytä meille Isä”, Jeesus oli vastannut: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän” (Joh. 14:9). Siksi Jeesuksen rukousta Isälle ”Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala” ei voi ottaa lausumana siitä, ettei Jeesus olisi Jumala, sillä Isä ja Jeesus ovat yksi Jumala ja joka on nähnyt Jeesuksen, on nähnyt Isän.
Samaa kreikan sanaa ”yksin” (monos) käytetään myös, kun Juudan kirjeessä sanotaan Jeesuksesta: ”Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan (monos) valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.” Tarkoittaako se, että Jeesus on ainoa valtiaamme ja Herramme sitä, että Isä ei siis ole valtias ja Herra lainkaan? Ei suinkaan! Myös Isää kutsutaan toisaalla ainoaksi valtiaaksi ja Herraksi (1. Tim 6:15).
Paavalikin sanoo, että meillä on vain ”yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa.” (1. Kor. 8:6). Tarkoittaako tämä, että Isä ei olisikaan Herramme? Ei suinkaan!
Jesajan kirjassa Jumala sanoo: ”Minä, minä olen Herra (JHWH), eikä ole muuta pelastajaa, kuin minä” (Jes. 43:11), ja kuitenkin Uusi testamentti lukuisissa kohdissa kutsuu Jeesusta Herraksemme ja pelastajaksemme (esim. 2. Piet. 2:20, Fil. 3:20).
Eli se, mitä sanotaan Isästä, ei ole pois Pojalta, ja mitä sanotaan Pojasta ei ole pois Isältä, koska Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat yksi Jumala. Termit ”ainoa Jumala” tai ”ainoa valtias” tai ”ainoa Herra” eivät ole lausuttu viemään Isän kunniaa Pojalta tai Pojan kunniaa Isältä eikä erottamaan Isää Pojasta tai Poikaa Isästä, vaan erottamaan ainoa yksi tosi Jumala ja Herra (eli Isä ja Poika ja Pyhä Henki) kaikista hellenistisen maailman monista epäjumalista. Esimerkiksi mainitsemasi Ensimmäisen Timoteuskirjeen kohta 6:15-16 on ainoan Jumalan tunnustus nousevaa keisarikulttia vastaan, jossa pidettiin keisaria jumalana.
Toisessa mainitsemassasi kohdassa (1. Tim. 1:17) ei mainita edes Isää, vaan puhutaan vain Jumalasta ”Mutta iankaikkiselle kuninkaalle, katoamattomalle, näkymättömälle, ainoalle Jumalalle, kunnia ja kirkkaus aina ja iankaikkisesti!”. Tämä on ylistys koko kolmiyhteiselle Jumalalle. Siinä Paavali sanoo, että ainoalle Jumalalle kuuluu yksin kunnia ja kirkkaus. Ilmestyskirjassa tämä kunnia ja kirkkaus annetaan Isälle ja karitsalle (eli Jeesukselle) ”Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!” (Ilm. 5:13).
Kysyt, että miksei Paavali yhdessäkään kirjeessään yksiselitteisesti sano Jeesusta Jumalaksi. No tämä ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi kirjeessä Tiitukselle hän täysin yksiselitteisesti toteaa Jeesuksen olevan Jumala ja Vapahtaja: ”odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä” (Tit. 2:13). Ks. myös Room 9:5.
Kirjeessään filippiläisille Paavali sanoo: ”kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra” (Fil.2:10-11). Tämä on suora viittaus Jesajan kirjaan, jossa Israelin Jumala sanoo itsestään: ”Minä, Herra (JHWH)! Paitsi minua ei ole yhtään jumalaa; ei ole vanhurskasta ja auttavaa jumalaa muuta kuin minä. Kääntykää minun tyköni ja antakaa pelastaa itsenne, te maan ääret kaikki, sillä minä olen Jumala, eikä toista ole. Minä olen vannonut itse kauttani, minun suustani on lähtenyt totuus, peruuttamaton sana: Minun edessäni pitää kaikkien polvien notkistuman, minulle jokaisen kielen valansa vannoman” (Jes. 45:21-22). Eli Jesajan kirjassa Israelin Jumala korostaa, että hän yksin on ainoa Jumala ja sanoo, että hänen (JHWHn) edessä pitää kaikkien polvien pitää notkistuman, ja hänelle jokaisen kielen tulee valansa vannoa. Ja Paavali opettaa, että Jeesuksen nimeen jokainen polvi notkistuu ja jokainen kieli tunnustaa, että Jeesus Kristus on Herra.
Tämäkin on siis täysin selkeä tunnustus Jeesuksen jumaluudesta. Nimi Herra on muuten kreikaksi kyrios ja se oli sana, jolla kreikankielinen Vanha testamentti käänsi Jumalan nimen JHWH. Eli Paavali opettaa, että jokaisen kielen pitää tunnustaman, että ”Jeesus Kristus on JHWH”.
Korinttilaiskirjeessä Paavali asettaa epäjumalat todellisen Jumalan vastakohdaksi: ”Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja, niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa” (1.Kor. 8:5-6). Israelin uskontunnustus oli ”Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. (5. Moos 6:4). Paavali liittää siis Jeesuksen osaksi tätä yhtä jumaluutta sanoen, että on ”yksi Jumala, Isä ja yksi Herra, Jeesus Kristus”.
Vanhassa testamentissa kerrotaan, miten vain Herran (JHWHn) nimeä huudetaan avuksi ja rukoillaan (esim. 1. Moos. 4:26). Enkelien nimiä ei saanut avuksi huutaa. Ja Paavali tuo tervehdyksen Korinton pyhille, ”jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa” (1. Kor. 1:2).
No tässä oli vain muutamia poimintoja Paavalilta. Paavalin lisäksihän Jeesuksen Jumaluus näkyy läpi Uuden testamentin upean kirkkaasti. Hän on Sana, joka tuli lihaksi, ja josta Johannes kirjoittaa, että ”Sana oli Jumala (Joh. 1:1). Jeesuksesta Johannes todistaa: ”Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä” (1. Joh. 5:20).
Harvemmin huomattu Jeesuksen antama kirkas osoitus hänen jumaluudestaan, on veden päällä kävely. Kreikaksi käännetyn Jobin kirjan yhdeksännessä luvussa kerrotaan Jumalasta: ”hän yksin (monos) levitti taivaan ja kävelee meren päällä kuin kuivalla maalla… Katso, hän käy ohitseni” (Job 9:8,11). Evankelista Markus kertoo: ” [Jeesus] tuli neljännen yövartion vaiheilla heidän luoksensa kävellen järven päällä ja aikoi kulkea heidän ohitsensa. (Mar 6:48). Markus kuvaa siis Jeesuksen Jumalana, joka yksin kävelee vetten päällä kuin kuivalla maalla.
Ilmestyskirjassa enkeli vakavasti varoittaa Johannesta kumartaen rukoilemasta ketään muuta kuin Jumalaa (Ilm. 19:10). Ja kuitenkin niin Ilmestyskirjassa kuin muuallakin Uudessa testamentissa kumartaen rukoillaan Jeesusta (Ilm. 5, Luuk. 24:52, Apt. 7:59-60).
No tämä oli vasta pientä raapaisua kaikkeen siihen Kirjoitusten rikkauteen, jotka kiistatta osoittavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen olevan tosi Jumala. Saamme siis huoleti apostoli Tuomaksen kanssa sanoa Jeesukselle: ”Minun Herrani ja minun Jumalani!” (Joh. 20:28).
