Shūsaku Endō: Vaitiolo (沈黙 Chinmoku, 1966)

Shusaku Endon (1923—1996) Vaitiolo on historiallinen romaani, joka sijoittuu 1600-luvun Japaniin. Tokugawa-suvun tultua valtaan Japani sulkeutui ulkovalloilta. Lähetykselle muutos tiesi vaikeita aikoja. Kristinusko kiellettiin ja lähetystyöntekijät karkotettiin maasta. Jotkut kuitenkin jäivät jatkamaan työtä ja palvelemaan seurakunnissa vainojenkin uhalla.

Kirjan tarina alkaa, kun Rooman kirkossa kuullaan uutinen Christovao Ferreiran luopumisesta. Tämä jesuiittapappi oli pitänyt pitkään yhteyttä kirkkoonsa kirjeitse kertoen seurakunnan tilanteesta ja menetetyistä veljistä ja sisarista. Nyt hän viestin mukaan oli julkisesti kieltänyt uskonsa. Kaksi hänen oppilastaan Sebastiao Rodriges ja Francisco Garrupe pitävät uutista mahdottomana ja päättävät lähteä Japaniin etsimään Ferreiraa ja auttamaan japanilaisia seurakuntia, jotka ovat jääneet ilman paimenia.

Rodrigues ja Garrupe saapuvat Japaniin ja saavat yhteyden paikallisiin kristittyihin. Uutterasti he ryhtyvät kaitsemaan löytämäänsä japanilaisten kristittyjen kyläyhteisöä. Kaksikko joutuu tekemään työtä karuissa olosuhteissa peläten joka hetki joutuvansa kiinni. Heillä on kuitenkin selkeä tarkoitus ja tehtävä. Rodrigues ja Garrupe ovat ehkä viimeiset lähetystyöntekijät koko Japanissa. Heidät on asetettu paljon vartijoiksi.

Kuva Kristuksen kasvoista on kirjassa toistuva motiivi, joka kertoo Rodriguesin sisäisestä elämästä sekä hänen työnäystään Japanissa. Matkan alussa käsitys tehtävästä on selvä ja kuva kristuksesta kirkas: ”Kristuksen toinen jalka on hautapaaden päällä, ja hänen oikeassa kädessään on risti. Hän katsoo suoraan eteenpäin, ja hänen kasvoillaan on sama rohkea, sankarillinen ja vakuuttava ilme, mikä hänellä on täytynyt olla Tiberiaan meren rannalla…”.

Ennen pitkää Rodrigues ja Garrupe paljastuvat ja joutuvat kulkemaan samaa tietä, kuin heidän opettajansa Ferreira. Papit ovat valmistautuneet kärsimään ja kuolemaan Kristuksen ja japanilaisten kristittyjen puolesta, mutta huomaavatkin, että nämä joutuvat kärsimään heidän puolestaan. He joutuvat katsomaan vierestä, kuinka ihmiset kuolevat, taistelevat, luhistuvat ja vaipuvat epätoivoon, kun heitä painostetaan luopumaan uskostaan. Luopumisen osoituksena kristittyjen pitää polkea fumieta, joka on kuva Kristuksesta ja neitsyt Mariasta.

Ahdingon ja avuttomuuden keskellä kuva kirkaskasvoisesta Jeesuksesta väistyy. Samalla Rodrigues pohtii myös tehtävänsä mielekkyyttä. Onko Japani menetetty ja oliko lähetyksen lupaava alku vuosia sitten pelkkää valetta? Kaiken tämän keskellä Jumala on vaiti.

Endōn kirja ravistelee kunnian teologista kuvaa Jeesuksesta, uskosta, lähetyksestä ja marttyyriudesta. Sen äärellä pohdin myös uudestaan ”marttyyrit ovat kirkon siemen” -hokemaa, joka pitää joskus sisällään jopa toiveen vainoista. Endoon kuvaus Japanin vainoista tuo uskonsankaruuden rinnalle tappion, uskon heikkouden, epäilyksen, epäonnistumisen ja petturuuden.

Läpi kirjan Rodriguesin hartain toive on, että Jumala rikkoisi hiljaisuuden, että hän tekisi jotain. Jobin kirjan tavoin vaitiolo ei ole vastaus kärsimyksen ongelmaan. Paremminkin Jumalan sietämätön vaitiolo riisuu henkilöhahmot kaikista selityksistä ja järkeilyistä. Kirjan lopussa hiljaisuus lopulta päättyy. Vastauksia tai selityksiä Rodrigues ei Jobin tavoin saa.

Vaitiolo voitti julkaisuvuonnaan 1966 Tanizaki-kirjallisuuspalkinnon ja sitä pidetään Endōn tärkeimpänä teoksena. Kirjan innoittamana on tuotettu kaksi elokuvaa vuosina 1971 (ohj. Shinoda) ja 2016 (Scorcese).