Kysymys:
1. Samuelin kirjassa Daavid ja Joonatan tekevät useita liittoja keskenään. Mitä nämä liitot olivat ja mikä oli niiden sisältö? Onko niillä jokin yhteys keskiajan kirkon ystävyysliittojen kanssa? Onko vastaavanlaisia liittoja nykyään?
Vastaus:
Daavid ja Saulin poika Joonatan tekivät tosiaan toistensa kanssa liiton pariinkin kertaan (1. Sam. 18:1-4; 20:1-17). Varmasti heidän välillään oli aitoa ystävyyttä ja samanmielisyyttä, joka liitti heidät toisiinsa.
Modernissa keskustelussa saattaa olla vaarana ymmärtää väärin se, että heidän kerrotaan rakastaneen toisiaan (1. Sam. 18:3; 20:17; 2. Sam. 1:26). Vanhan testamentin professori Antti Laato selittää, että Lähi-idässä liittosuhdetta kuvataan usein juuri sanalla ”rakastaa”. Tämä verbi määritteli sitä, kuinka liittosuhteessa olevien piti suojella ja varjella toisiaan.
Daavidin ja Joonatanin kohdalla syy tällaisen liiton solmimiseen oli ilmeinen. Joonatan näki, miten hänen isänsä, kuningas Saul, alkoi suhtautua yhä vihamielisemmin Daavidiin, joka nautti suurta kansansuosiota Goljatista saadun voiton jälkeen. Joonatan arveli myös oman asemansa olevan vaakalaudalla, jos Daavid jossain vaiheessa nousisi valtaan. Siksi oli poliittisesti järkevää liittoutua hänen kanssaan. Toki kyseessä varmasti oli myös aito kiintymys.
Daavidin oli puolestaan hyvin järkevää liittoutua kuninkaan pojan kanssa. Näin hänellä säilyi suora yhteys hoviin ja hän sai Joonatanin avulla jatkuvasti tietoja kuninkaan suunnitelmista. Nämä tiedot saattoivat jopa pelastaa Daavidin hengen.
Joonatan näyttää jo varhain ymmärtäneen, että Daavid tulisi nousemaan valtaistuimelle. Siksi hän antoi Daavidille ystävyysliiton merkiksi vallan merkit eli viittansa, sotapaitansa, miekkansa, jousensa ja vyönsä (1. Sam. 18:4). Tämä oli myös merkki siitä, että Joonatan luopui kaikista suunnitelmista asettua Daavidin valtaannousun tielle.
Daavid puolestaan lupasi osoittaa laupeutta Saulin suvun jälkeläisiä kohtaan. Tapanahan oli usein tappaa koko vallasta syösty suku, jottei siitä voisi enää nousta vallanperijää. Tämän sopimuksen vuoksi Daavid elätti aikanaan hovissaan Joonatanin rampaa poikaa Mefibosetia (2. Sam. 9:1-13).
Keskiajan kirkossa oli todellakin ystävyysliittoja (kreikaksi adelphopoiesis eli ”veljeksi tekeminen”). Se oli kahden ystävän välinen hengellinen liitto, jonka kirkko siunasi. Tällaisia liittoja oli idän kirkossa Bysantissa ja myöhemmin ortodoksisessa kirkossa. Tapa lienee periytynyt antiikin Roomasta. Ystävyysliitoista on tietoja 700-luvulta lähtien. Niitä oli aikaisemmin myös lännen katolisessa kirkossa.
1000-luvuilla niissä käytettiin kaavaa, jossa sanottiin mm. ”Oi Herra ja Valtias, joka olet armollinen ja ihmisiä rakastava, joka loit ihmissuvun kuvasi ja kaltaisuutesi mukaan ja joka katsoit sopivaksi pyhien apostoliesi Filippoksen ja Bartolomeuksen liiton ja yhdistit heidät toisiinsa, ei luonnon vaan uskon ja hengen sitein. Kuten katsoit pyhät marttyyrisi Sergioksen ja Bakkoksen arvollisiksi liittymään yhteen, siunaa nyt nämäkin palvelijasi N. ja N., jotka ovat yhdistyneet toisiinsa, eivät luonnon kautta vaan uskossa ja hengessä, ja anna heille rauha, rakkaus ja yksimielisyys. Puhdista heidän sydämensä kaikesta liasta ja epäpuhtaudesta ja suo heidän rakastaa toisiaan ilman vihaa ja pahennusta kaikkina elämänsä päivinä Jumalansynnyttäjän ja kaikkien pyhiesi rukousten tähden, sillä Sinulle kuuluu kaikkinainen kunnia”.
Tällaisessa liitossa on nykyaikana nähty samaa sukupuolta olevien avioliittoon rinnastettava toimitus (esim. John Boswell). Ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa näitä liittoja pidetään kuitenkin puhtaasti ei-seksuaalisen ystävyyden siunaamisena. Ne liittävät kaksi henkilöä virallisestikin hengellisiksi veljiksi. Liiton tarkoitus oli tukea kummankin osapuolen hengellistä kilvoitusta ja vastuuttaa heitä kantamaan huolta toistensa hengellisestä elämästä.
Syyrian ortodoksisessa kirkossa ystävyysliiton solmiminen on ollut voimassa näihin päiviin saakka. Toimitukseen osallistunut Robin Young ihmettelee sen perusteella Boswellin ja vastaavien tutkijoiden oletuksia liiton seksuaalisuudesta.
Kaikki kirkot ovat jyrkästi torjuneet homoseksuaalisen suhteen siunaamisen, joten se ei olisi ollut mahdollista varhaisempinakaan aikoina. Sekä idän että lännen kirkon kirkkolainsäädännössä rangaistiin samaa sukupuolta olevien suhteista usean vuoden katumusharjoituksilla.
Ystävyysliiton kaava: Grottaferrata, folio 86v/87v
Tapani Kärkkäinen: Ortodoksinen kirkko siunasi miestenvälisiä liittoja. Aamun Koitto 4/1997
Pasi Turunen, Miesparien siunaaminen – Onko kirkko keskiajalla siunannut homopareja. Uskonnonpuolesta.blogspot.fi
John Boswell, Same-Sex Unions in Premodern Europe
Robin Darling Young, Gay Marriage
Reimagining Church History. First Things 47:43-48. 1994
