Kysymys: Herran pelko on viisauden alku. Tätä lausetta, joka löytyy mm. Jobin kirjasta ja sananlaskuista, käytettiin kirkollisessa keskustelussa ennen paljon. Nykyisin puhutaan vain rakkaudesta ja armosta. Pelko sana saa nykykielessä mielestäni Jumalaan liitettynä vääränlaisia tuntemuksia. Pitäisikö Jumalan pelko avata tarkemmin nykyajan ihmisille?
Vastaus: Tärkeä kysymys ja aihe. Ihmisillä riittää erilaisia pelkoja. Ne voivat liittyä vaikkapa esiintymiseen, kipuun, häpeään ja kuolemaan. Jatkuvasti törmäämme erilaisiin fobioihin. Pelko voi suojata meitä, mutta saadessaan yliotteen se voi tulla myös kahleeksi. Jumalan pelko ei ole yksi pelonaihe muiden jatkoksi. Itse asiassa Jumala vaatii, että pelkäämme häntä yli kaiken. Jumala on pyhä majesteetti, kuluttava tuli syntiselle ihmiselle. Herran pelko on todella kantava teema Raamatussa. Se on lähtökohta: Herran pelko on viisauden alku, hyvä ymmärrys kaikille, jotka sitä noudattavat (Ps.111:10). Se on päätepiste ja yhteenveto: Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä (Saarn. 12:13). Ei ole kyse vain siitä, että Vanhassa testamentissa käsketään pelkäämään Jumalaa vaan Jeesus itse opettaa näin: ”Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin (Matt. 10:28).
Mitä sitten Jumalan pelko tarkoittaa? Heprean sanalla pelätä yare’ on kahdenlainen merkitys. Yhtäältä se tarkoittaa pelontäyteistä kauhua. Pelkoa sanan pelkomerkityksessä. Toisaalta pelko merkitsee syvää kunnioitusta, johon liittyy arkuus. Katekismuksessa tämä sama asia ilmaistaan ensimmäisen käskyn selityksessä siten, että pelko ja rakkaus kuuluvat yhteen: ”Meidän tulee yli kaiken pelätä ja rakastaa Jumalaa ja turvautua yksin häneen.”
Me emme pelkää emmekä palvele Jumalaa orjan lailla rangaistuksen uhan alla. Tällainen pelko olisi kahlehtivaa ja johtaisi lopulta kapinaan. Me pelkäämme pyhää Jumalaa, koska me rakastamme ja kunnioitamme majesteetillista Isäämme. Me pelkäämme, koska Jumalan lapsina kunnioitamme Isäämme. Rakkauden olemukseenhan sisältyy mitä syvin toisen kunnioitus. Ei ole rakkautta ilman kunnioitusta. Tästä pyhästä pelosta Heprealaiskirje kirjoittaa: ”Olkaamme sen vuoksi kiitollisia, kiittäkäämme Jumalaa ja palvelkaamme häntä hänen tahtonsa mukaisesti, kunnioituksen ja pyhän pelon tuntein” (Hep.12:28).
Ihmeellisin asia on, että kun pelkäämme Jumalaa, meidän ei tarvitse pelätä ihmisiä, perkelettä eikä maailmaa. Pelätessämme Jumalaa, me kuulemme häneltä suurimman lohdutuksen: ”Älä pelkää, minä olen sinut lunastanut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun” (Jes.43:1).
