Katekismusselityksen 1.luku, kymmenen käskyä

Katekismusselitys – Ensimmäinen luku – Kymmenen käskyä – Edward W. A. Koehler

Tohtori Martti Lutherin Vähän katekismuksen selitys

ENSIMMÄINEN LUKU

Kymmenen käskyä

Lain ensimmäinen taulu

Ensimmäinen käsky
Toinen käsky
Kolmas käsky

Lain toinen taulu

Neljäs käsky
Viides käsky
Kuudes käsky
Seitsemäs käsky
Kahdeksas käsky
Yhdeksäs käsky
Kymmenes käsky

Käskyjen päätös

7. Mitä ovat Jumalan kymmenen käskyä?

Ne ovat Jumalan pyhä tahtoo eli laki. Siinä Jumala ilmoittaa meille, millaisia meidän on oltava ja mitä meidän on tehtävä tai mitä me emme saa tehdä.

7) 3.Moos. 19:2. Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä.

8) Miik. 6:8. Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?

9) 5.Moos. 6:6–7. Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen.

Kymmentä käskyä kutsutaan myös Dekalogiksi (kymmenen sanaa) tai laiksi (5.Moos.10:4). Se ei ilmaise pelkkiä toiveita tai pyyntöjä, jotka me voisimme sivuuttaa, vaan selkeät ja ankarat käskyt (9), jotka me olemme velvolliset täyttämään.
— Ne eivät ole ihmisten, Mooseksen tai inhimillisen esivallan käskyjä vaan Jumalan laki (8 ja 9).
— Kymmenessä käskyssä Jumala ilmoittaa meille meidän elämäämme koskevan tahtonsa. Hän kertoo, millaisia meidän on oltava (7) ja mitä meidän on tehtävä tai jätettävä tekemättä (raamattuviite 8; katso myös suoraan käskyistä, mitä ne vaativat).
— Se on pyhä tahto, koska käskyissä Jumala ilmoittaa oman pyhyytensä ja vaatii myös meitä olemaan pyhiä (7). Vaikka Jumalan käskyt eivät meitä aina miellytäkään, ne ovat kaikilta osiltaan oikeudenmukaisia ja totuudellisia. Mitä Jumala sanoo, sitä hän myös tarkoittaa. Hän vaatii ehdotonta kuuliaisuutta. Meidän tulee kuitenkin tehdä jaottelu eli distinktio yhtäältä laissa ilmaistun Jumalan pyhän tahdon ja toisaalta Hänen evankeliumissa ilmaistun hyvän ja armollisen tahtonsa välillä.
— Laki on annettu meille, nimittäin kaikille ihmisille (8: “sinulle, ihminen”), eikä se sido ainoastaan niitä, jotka tunnustavat Jumalan Herrakseen, vaan jokaista olentoa, jota kutsutaan ihmiseksi, siis koko ihmiskuntaa. Jumala itse ei kuitenkaan ole sidottu lakiinsa [nimittäin siinä merkityksessä, että sen käskyt olisivat annetut Hänen noudatettavikseen; Hän on kylläkin sitoutunut lakiinsa siinä merkityksessä, että tämä laki on perusteena Hänen tuomitessaan maailman].

8. Milloin ja miten Jumala antoi lakinsa?

{1}Luodessaan ihmisen Jumala kirjoitti lakinsa ihmissydämeen.
{2}Myöhemmin hän antoi lakinsa kahteen laintauluun kirjoitettuna kymmenessä käskyssä ja saattoi sen ihmisten tietoon Mooseksen kautta.

10) Room.2:14–15. Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä.

Raamatunkertomus:

2.Moos. 19–20 luvut. {3}(moraalilaki, seremonialaki, yhteiskunnallinen laki).

1. Pakanoilla (10) ei ole kirjoitettua lakia kuten meillä Raamatussa. Silti he tekevät luonnostaan ilman opetusta joitakin lain vaatimia tekoja. Tämä osoittaa vääjäämättä, että heillä luonnostaan on jonkinlainen laintuntemus: “he ovat itse itsellensä laki”. Kun Jumala loi ihmisen, Hän antoi tälle Luojansa tahdon täydellisen tuntemisen. Synnin kautta tämä lain tunteminen on kuitenkin pahasti hämärtynyt, mutta ei kokonaan kadonnut. Jotain tietoa laista jäi jäljelle ihmissydämeen. Tätä kutsutaan lain luonnolliseksi tuntemiseksi. Tämä lain tuntemisen jäännös ilmenee kullekin ihmiselle hänen omassatunnossaan. Osa yhteiskunnallisesta lainsäädännöstäkin ilmentää sitä. Tämä luonnollinen lain tunteminen on totuudenmukaista niin pitkälle kuin se yltää, mutta täydellinen se ei ole.
2. Ilmoitettu laki kirjoitettiin alun perin kahteen kivitauluun. Ne ovat kadonneet. Mutta Jumala sisällytti käskynsä myös Raamattuun, josta yhä löydämme ne (2.Moos. 19–20 luvut). Emme tiedä, kuinka monta käskyä kirjoitettiin ensimmäiseen tauluun ja kuinka monta toiseen. Siksi käytämme niiden sisällön mukaista jaottelua. Tällöin ensimmäiseen tauluun sijoitetaan jumalasuhdetta koskevat käskyt. Toiseen tauluun taas sijoitetaan lähimmäistämme koskevat käskyt. Reformoidut kirkot numeroivat käskyt toisin kuin luterilaiset. Niiden toinen käsky on 2.Moos. 20:4–5. Meidän toinen käskymme on heidän kolmantensa jne. Meidän yhdeksättä ja kymmenettä käskyämme ne pitävät yhtenä [ja siis kymmenentenä].
3. Kymmenen käskyn lakia kutsutaan moraalilaiksi. Se on edelleen voimassa ja koskee sitovasti kaikkia ihmisiä. Vanhan testamentin rituaalista jumalanpalvelusta ja uhrikulttia koskevia sääntöjä ja ohjeita kutsutaan seremonialaiksi. Koska ne olivat vain varjo Kristuksesta, niiden lainvoimaisuus ja merkitys päättyi Kristuksen tultua. [Ne eivät siis ole enää lakina voimassa niin, että ihmisen tila Jumalan edessä riippuisi niiden noudattamisesta. Sen sijaan ne antavat meille yhä todistuksen Kristuksen uhrin voimasta ja merkityksestä. Katso esim. Hebr. 9. luku. — Suom. huom.] Yhteiskunnalliseksi laiksi kutsutaan niitä määräyksiä, jotka ohjasivat Israelin kansaa ja valtakuntaa ajallisten asioiden suhteen. Niiden lainvoimaisuus koski ainoastaan juutalaisvaltiota sen keston ajan. [Silti ne edelleen muistuttavat meitä siitä, miten vakava asia synti on Jumalan edessä; katso esim. Room. 1:32. Suom. huom.]

9. Mikä on lain ensimmäisen taulun summa?

11) “Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.” Matt. 22:37.

10. Mikä on lain toisen taulun summa?

12) “Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Matt. 22:39.

11. Mikä sitten yhdellä sanalla ilmaisten on kaikkien käskyjen summa?

Rakkaus.

13) 1.Tim.1:5. Käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä.

14) Room. 13:10. Rakkaus on lain täyttämys.

12. Kenelle Jumala on osoittanut kaikki kymmenen käskyään?

Minulle ja kaikille muillekin ihmisille.
Laki vaatii jokaiselta ihmiseltä, ei ainoastaan lain kirjaimen ulkonaista tottelevaisuutta, vaan rakastavasta sydämestä kumpuavaa kuuliaisuutta. Jumalan rakastaminen (11) on edellytyksenä ensimmäisen laintaulun täyttämiseksi. Lähimmäisen rakastaminen (12) taas on välttämätöntä, jotta täytettäisiin lain toisen taulun käskyt. Jos meidän rakkautemme olisi täydellistä, silloin sitä olisi myös meidän kuuliaisuutemme (13 ja 14). Itsekkäistä vaikuttimista, Jumalan tai ihmisten suosion ansaitsemistarkoituksesta, nouseva lain täyttäminen on farisealaista omavanhurskautta eikä se ole lain pitämistä oikeassa hengessä.

LAIN ENSIMMÄINEN TAULU

Ensimmäinen käsky

13. Miten kuuluu ensimmäinen käsky?

Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.

14. Mitä se tarkoittaa?

Meidän tulee yli kaiken peljätä ja rakastaa Jumalaa ja turvautua yksin häneen.
“Minä olen”: Kolmiyhteinen Jumala, joka on ilmoittanut itsensä Raamatussa.
— “Minun rinnallani”: minun ohessani, minun paikallani. Jumala tahtoo kunnian olla meidän Jumalamme ja tulla palvotuksi Jumalana yksinomaan itselleen (15 ja 16).
— “Jumalia”: nimittäin niin sanottuja jumalia, joita ei kutsuta jumaliksi, koska ne todella olisivat jumalia, vaan koska ihmiset pitävät niitä jumalinaan. Kysymys on epäjumalista, joita ihmiset tekevät käsillään (raamattuviite 17) tai kuvittelevat mielessään.

15. Mitä ensimmäisessä käskyssä kielletään?

Kaikenlainen epäjumalanpalvelus. Sekä senkaltainen, jossa jotain luotua todella pidetään ja palvotaan jumalana, että sellainen, jossa pelätään tai rakastetaan jotain luotua enemmän kuin Jumalaa tai luotetaan johonkin luotuun enemmän kuin Jumalaan (karkea ja hienostunut epäjumalanpalvelus).

15) Jes. 42:8. Minä, Herra, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille.

16) Matt. 4:10. Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman.

17) Ps. 115:3,4. Meidän Jumalamme on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee. Mutta heidän epäjumalansa ovat hopeata ja kultaa, ihmiskätten tekoa.

18) Matt. 10:28. Älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.

19) Matt. 10:37. Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias.

20) Sananl. 3:5. Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.

21) Jer. 17:5. Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin ja tekee lihan käsivarreksensa ja jonka sydän luopuu Herrasta.

22) Ef. 5:5. Sillä sen te tiedätte ja tunnette, ettei yhdelläkään haureellisella eikä saastaisella eikä ahneella — sillä hän on epäjumalanpalvelija — ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa.

23) Fil. 3:19. Vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä.

24) Ps. 14:1. Hullu sanoo sydämessänsä: “Ei ole Jumalaa”. Turmiollinen ja iljettävä on heidän menonsa.

25) Joh. 5:23. [Isän Jumalan tarkoitus on,] että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt.

Raamatunkertomuksia:

2.Moos. 32. luku. Kultainen vasikka. –
Luuk. 16:19. Rikas mies. –
Matt. 19:16. Rikas nuorukainen.

Epäjumalanpalveluksella tarkoitetaan vääristyneisiin mielikuviin perustuvaa uskonnollisuutta ja palvontaa, jossa jotain epäjumalaa pidetään ja kunnioitetaan Jumalana. Karkeasta epäjumalanpalveluksesta on kysymys aina silloin, kun jotain luotua palvotaan Jumalana. Esimerkkejä siitä ovat muinaisen Egyptin eläintenpalvonta ja muinaisarabien auringonpalvonta. Tähän kuuluu myös kuvainpalvonta (raamattuviite 17; 2.Moos. 20:4,5) sanan konkreettisessa merkityksessä, esim. kultainen vasikka (2.Moos. 32:4), Daagon (Tuom. 16:23) ja hinduepäjumalien kuvat. Epäjumalia ovat myös kuvitellut henkiolennot, esim. muhamettilaisten Allah, intiaanien Suuri henki, nykyjuutalaisten jumala, vapaamuurariloošien jumala ja unitaarien (esim. mormonit ja Jehovan todistajat) eli kolminaisuuden kieltäjien jumala jne. (raamattuviite 25).
— Yhden jumalan palvomista kutsutaan monoteismiksi. Monijumalaisuutta kutsutaan puolestaan polyteismiksi. Panteismi taas opettaa, että maailmankaikkeus eli universumi kokonaisuudessaan — tai siinä ilmenevät lait ja voimat — on jumala.

Hienomuotoisempana epäjumalanpalvelus esiintyy siellä, missä ihmiset eivät suoranaisesti palvo luotua tms. Jumalana, mutta pelkäävät ja rakastavat jotain muuta yhtä paljon tai enemmän kuin Jumalaa tai luottavat johonkin muuhun yhtä paljon tai enemmän kuin Jumalaan. Syyllistymme epäjumalanpalvelukseen silloin, kun osoitamme pelkoa (raamattuviite 18; vrt. Pietari: Matt. 26:69–75), rakkautta (raamattuviite 19; vrt. Eeli: 1.Sam. 2:12–17,22–25,27–30) tai luottamusta (raamattuviite 21; vrt. siihen, kuinka filistealaiset luottivat Goljatiin: 1.Sam. 17:4–10,45–51) ihmistä kohtaan enemmän kuin Jumalaa. Samoin on kyse epäjumalanpalveluksesta silloin, kun rakastamme rahaa ja luotamme varallisuuteen (raamattuviite 22; vrt. rikas nuorukainen), ja silloinkin, kun rakastamme itseämme [niin, että omien tarpeidemme tyydytys on elämämme varsinainen päämäärä] (raamattuviite 23; vrt. rikas mies) ja luotamme omaan järkeemme ja viisauteemme (raamattuviite 20) sekä voimaamme (Goljat: 1.Sam. 17:42–44). Ateistin mukaan mitään Jumalaa ei ole olemassa (raamattuviite 24), mutta silti hänkin sydämestään turvaa johonkin; ja mihin ikinä sydämemme turvautuukin, juuri se on meidän jumalamme. Sellainen sydän, joka irtautuu elävästä Jumalasta, tarrautuu johonkin muuhun ja tekee siitä itselleen epäjumalan.

16. Mihin ensimmäinen käsky meitä velvoittaa?

Meidän tulee yli kaiken peljätä ja rakastaa Jumalaa ja turvautua yksin häneen.

26) 1.Moos. 17:1. Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton.

27) Ps. 33:8. Peljätköön Herraa kaikki maa, hänen edessänsä vaviskoot kaikki maanpiirin asukkaat.

28) 1.Moos. 39:9. Kuinka minä siis tekisin niin suuren pahanteon ja rikkoisin Jumalaa vastaan!

29) Ps. 73:25,26. Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli. Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.

30) Ps. 42:12. Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.

31) Ps. 118:8. Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ihmisiin.

Raamatunkertomuksia:

Dan. 3. luku. Miehet tulisessa pätsissä. –
1.Moos. 22. luku. Aabraham on valmis uhraamaan Iisakin. –
Dan. 6. luku. Daniel leijonain luolassa.

Jumala käskee, että meidän on pidettävä yksin Hänet Jumalanamme.
Sen tähden
1. meidän täytyy tuntea Hänet (raamattuviite 188). On syntiä olla tuntematta Jumalaa. Me opimme tuntemaan tosi Jumalan Raamatusta. Hän on kolmiyhteinen Jumala: Isä, Poika ja Pyhä Henki; –
2. meidän täytyy tunnustaa ja hyväksyä Hänet meidän Jumalaksemme (raamattuviite 15); –
3. meidän täytyy palvoa Häntä Jumalanamme (raamattuviite 16). Tämä tapahtuu
a) siten, että me pelkäämme Häntä; emme kuitenkaan sellaisella pelolla, jota Aadam koki langettuaan syntiin ja joka sai hänet pakenemaan Jumalaa. Oikealla Jumalan pelolla tarkoitetaan arvonantoa ja kunnioitusta Jumalaa kohtaan samalla tavoin kuin lapsi kunnioittaa vanhempiaan (27: “vapiseminen” ilmaisee kunnioittavaa pelkoa ja syvää kunnioitusta). Meidän tulee peljätä Häntä yli kaiken, enemmän kuin mitään muuta, koska Hän on kaikkivaltias Jumala eikä ole olemassa ketään eikä mitään Häntä suurempaa (26). Tällainen jumalanpelko estää meitä rikkomasta Hänen käskyjään (26: Jumalan edessä, Hänen silmäinsä alla vaeltamisen tulisi johtaa meidät pysymään erillämme kaikesta, mikä voisi olla Hänelle vastenmielistä; raamattuviite 28; Dan. 3. luku);
b) siten, että me rakastamme Häntä, haluamme olla Hänen kanssaan, kaipaamme Häntä (29) yli kaiken, enemmän kuin mitään tai ketään maan päällä (29; Aabraham rakasti Jumalaa enemmän kuin omaa poikaansa). Meidän tulee rakastaa Häntä, koska Hän on hyvä meitä kohtaan (176), ja erityisesti, koska Hän on rakastanut meitä ensin (1.Joh. 4:19). Tällainen rakkaus saa meissä aikaan sen, että mielellämme noudatamme Hänen käskyjänsä (14; 1.Joh. 5:3);
c) siten, että me luotamme Jumalaan, jättäydymme Hänen varaansa, asetamme toivomme Häneen, odotamme Häneltä apua kaikissa vaaroissa ja elämän tarpeissa (30; Daniel leijonaluolassa). Tämän Jumalaan luottamisen pitää perustua Hänen lupauksiinsa; siinä kohdin, missä Jumalalta ei ole lupausta, meilläkään ei voi olla todellista luottamusta. Saamme luottaa Jumalaan yli kaiken muun, koska Hän on sekä halukas (44) että kykenevä (529) auttamaan meitä. Sen tähden meidän ei tarvitse murehtia (30), vaan saamme luottaa Herraan (20, 31, 229).

– Todellinen jumalanpalvelus ei ole määrättyjen ulkonaisten seremonioiden noudattamista, vaan sydämemme pelkoa, rakkautta ja luottamusta yli kaiken Jumalaan, siis sydämen jumalanpalvelusta.

Toinen käsky

17. Miten kuuluu toinen käsky?

Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu.

18. Mitä se tarkoittaa?

Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme hänen nimensä avulla toivota pahaa, vanno, noidu, valhettele emmekä petä, vaan että me sitä kaikessa hädässä avuksi huudamme, rukoilemme, kiitämme ja ylistämme.

19. Miksi tämän käskyn sekä tätä seuraavien kohdalla sanomme:
“Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa”?

Sen tähden, että Jumalan pelkääminen ja rakastaminen on kaikkien muiden käskyjen täyttämisen alkulähde.

Näiden jokaisen käskyn kohdalla toistettavien sanojen tarkoituksena on muistuttaa meitä yhä uudestaan siitä, ettei pelkkä käskyn ulkoinen noudattaminen riitä, vaan sen tulee kummuta sydämen todellisesta Jumalan pelkäämisestä ja rakastamisesta. Jollemme sydämestämme noudata ensimmäistä käskyä, emme voi todellisesti pitää muitakaan käskyjä. Jumalan pelko estää meitä tekemästä sitä, minkä Hän kieltää. Rakkaus Jumalaan puolestaan saa meidät tekemään sen, mitä Hän vaatii.

20. Mitä on Jumalan nimi?

Jumalan nimi on itse Jumala sellaisena, kuin Hän on itsensä meille ilmoittanut.

32) Ps. 48:11. Jumala! niinkuin sinun nimes on, niin myös on sinun kiitokses hamaan maailman ääreen: sinun oikia kätes on täynnä vanhurskautta. [käännös Biblian mukaan]

Me tunnemme henkilön hänen nimestään, ja nimi on myös kaikki, mitä hänestä tiedämme. Jumalan nimi on kaikki, mitä tiedämme ja voimme tietää Hänestä. Hän on tehnyt itsensä meille tunnetuksi sanassaan. Siksi juuri Jumalan sana on Hänen nimensä (32).

21. Mitä toisessa käskyssä kielletään?

Siinä kielletään se synti, että Jumalan nimeä käytetään turhaan. Erityisesti kielletään pahan toivottaminen, vannoskelu, noituminen, valehtelu ja pettäminen Hänen nimeään käyttäen.

“Turhalla” tarkoitetaan hyödytöntä, turhanpäiväistä ja tarpeetonta, kuten ajattelematonta, teeskentelevää ja rienaavaa Jumalan nimen käyttöä.

22. Mitä on pahan toivottaminen Jumalan nimeä käyttäen?

Se on Jumalan pilkkaamista tai Jumalan vihan ja rangaistuksen rukoilemista itselleen tai toisille.

33) 3.Moos. 24:15,16. Kuka ikinä Jumalaansa kiroaa, se joutuu syynalaiseksi. Ja joka Herran nimeä pilkkaa, rangaistakoon kuolemalla.

34) Gal. 6:7. Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata.

35) Jaak. 3:9,10. Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja; samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni.

Raamatunkertomuksia:

1.Sam. 17:43. Goljat. –
Matt. 26:74. Pietari. –
Matt. 27:25. Juutalaiset. –
2.Sam. 16:13. Siimei.

Pahan toivottaminen ja kiroaminen tarkoittaa sitä, että Jumalaa pyydetään satuttamaan, vahingoittamaan tai rankaisemaan jotakuta. Se on siunaamisen vastakohta.
— Jumalanpilkka puolestaan tarkoittaa ilkkuvaa ja loukkaavaa, epäkunnioittavaa ja halveksivaa puhetta Jumalasta (33 ja 34; Goljat).
— Pietari ja juutalaiset langettivat itse kirouksen ylleen. On varottava julistamasta itseään “kirotuksi”, sillä ihminen on viime kädessä kirottu vain joutuessaan iankaikkiseen kadotukseen [Matt. 25:41], eikä sellaista osaa pidä toivottaa itselleen edes “leikillään”.
— Siimei kirosi Daavidia. Kirouksen julistaminen tai toivottaminen muille ihmisille, varsinkin Jumalan nimeä käyttäen, on Jumalan tuomion tuottava tapa (33). Hirveitä kirouksia syytävä suu ei ole sovelias ylistämään Jumalaa (35), ja “Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu” (33; 2.Moos. 20:7).
— Jumala kiroaa synnintekijät ja väärät opettajat (139; Gal.1:8), ja meidän on kavahdettava heidän esimerkkiään.

23. Mitä on vannominen Jumalan nimeen?

Se on Jumalan kutsumista ihmissanan totuuden takaajaksi tai valheellisuuden kostajaksi esim. oikeudessa]

36) 2.Kor. 1:23. Minä kutsun Jumalan sieluni todistajaksi.

[Raamattuviite 37 on kohdassa 25.]

24. Millainen vannominen on sallittua ja jopa velvoitettua?

Mikä tahansa sellainen vannominen, jota Jumalan kunnia ja lähimmäisemme etu vaatii.

38) 5.Moos. 6:13. Pelkää Herraa, sinun Jumalaasi, ja palvele häntä ja vanno hänen nimeensä.

39) Hebr. 6:16. Sillä ihmiset vannovat suurempansa kautta, ja vala on heille asian vahvistus ja tekee lopun kaikista vastaväitteistä.

Raamatunkertomuksia:

Matt. 26:63,64. Jeesus vannoo. –
1.Moos. 24:3. Aabraham vannottaa palvelijaansa.

On olemassa kirkkokuntia ja ryhmiä, esim. kveekarit ja mennoniitit, jotka opettavat, että vannominen on kaikissa tilanteissa väärin. Monet Raamatun esimerkit osoittavat kuitenkin päinvastaista: Aabrahamin palvelija ja itse Aabrahamkin vannoivat (1.Moos. 24:3; 14:22,23). Samoin Paavali (36) ja Jeesus (Matt. 26:63,64; Joh. 16:23) vannoivat. Myös Jumalan käsky (38) osoittaa, ettei valan vannominen ole syntiä. Mutta silloin, kun vannomme valan, sen tulisi tapahtua Jumalan nimeen (38) eikä minkään muun kautta (37). Jos emme jossain tilanteessa uskalla vannoa Jumalan nimeen, meidän ei tulisi vannoa lainkaan. Kristittyjen ei tulisi käyttää sellaisia ilmaisuja kuin “jessus”, “jumalauta” tai muita Jumalan nimestä väännettyjä sanoja. Vala on sangen vakava ja pyhä asia, jota tulisi käyttää vain polttavan tärkeissä ja merkittävissä tilanteissa, jolloin Jumalan kunnia (347) (esim. pappisvalan yhteydessä) tai lähimmäisemme etu (esim. oikeudenkäynnissä) sitä vaatii (39). Voimme vannoa esim. virkamiesvalan tai todistajanvalan oikeuden istunnossa tai sotilasvalan. Valan vannominen ei koskaan ole vähäpätöinen asia, ja annetut valat on täytettävä tunnontarkasti. Me emme saa tehdä väärää valaa emmekä rikkoa oikeaa valaa tai juhlallista vakuutusta (37).

– Jumala on säätänyt tietyt järjestykset, ja vain Jumalan asettama esivaltamme näissä instituutioissa, kuten kodissa, valtiossa ja kirkossa, voi vaatia valan vannomista, mutta eivät esim. vapaamuurarit tms. tahot, joita Jumala ei ole säätänyt.

25. Millainen vannominen on kiellettyä?

Valheellinen, pilkkaava, turhanpäiväinen ja kaikki epävarmoja asioita koskeva vannominen.

37) Matt.5:33–37. Vielä olette kuulleet sanotuksi vanhoille “Älä vanno väärin”, “Täytä Herralle valasi”. Mutta minä sanon teille: älkää ensinnäkään vannoko, älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin, älkääkä maan kautta, sillä se on hänen jalkainsa astianlauta, älkääkä myöskään Jerusalemin kautta, sillä se on suuren Kuninkaan kaupunki; äläkä vanno pääsi kautta, sillä et sinä voi yhtään hiusta tehdä valkeaksi tai mustaksi; vaan olkoon teidän puheenne: “On, on”, tahi: “ei, ei”. Mitä siihen lisätään, se on pahasta.

Raamatunkertomuksia:

Matt. 26:72. Pietari. –
Matt. 14:6–9. Herodes. –
Ap.t. 23:12. Salaliitto Paavalia vastaan.

Emme saa vannoa valheellisesti, kuten Pietari (Matt. 26:72), emmekä sellaisia asioita, jotka ovat synnillisiä ja Jumala pilkkaavia, kuten Paavalia vastaan tehdyssä salaliitossa (Apt. 23:12). Emme saa vannoa joutavissa, vähäpätöisissä ja merkityksettömissä arkipäiväisissä asioissa (37: “Älkää ensinkään vannoko.” Tämä ei ole absoluuttinen kielto valan vannomiselle, vaan se on tarkoitettu kieltämään pahantapainen ja epäkunnioittava vannoskelu, jossa arkipäiväisen keskustelun väitteiden tueksi vannotaan jonkun korkeamman kautta). Emmekä saa valalla vakuuttaa meille epävarmoja asioita tosiksi tai lupautua meille vielä tuntemattomiin tekoihin, kuten Herodes (Matt. 14:6–9; 3.Moos. 5:4–6).

26. Mitä tarkoitetaan noitumisella Jumalan nimen avulla?

Sillä tarkoitetaan Jumalan nimen tai Hänen sanansa käyttämistä ilman Hänen asetustaan ja lupaustaan yliluonnollisten ilmiöiden aikaansaamiseksi, kuten taikuuteen, ennustamiseen, yhteydenpitoon kuolleiden kanssa ja muihin vastaavanlaisiin saatanallisiin temppuihin.

40) 5.Moos. 18:10–12. Älköön keskuudessasi olko ketään, joka panee poikansa ja tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tahi joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta ja velhoutta, joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen. Sillä jokainen, joka senkaltaista tekee, on kauhistus Herralle, ja sellaisten kauhistusten tähden Herra, sinun Jumalasi karkottaa heidät sinun tieltäsi.

Raamatunkertomuksia:

2.Moos. 7. ja 8. luku. Egyptiläiset tietäjät –
1.Sam. 28. luku. Een-Doorin noita –
Apt.19:19. Taikakirjat.

Kun Aaron Jumalan käskystä ja voimassa teki yliluonnollisia tekoja, hän teki ihmeitä. Kun taas Egyptin tietäjät tekivät ilman Jumalan käskyä ja lupausta samankaltaisia tekoja, se oli noituutta. Se, mikä näyttää taikuudelta, paljastuukin usein silmänkääntötempuksi ja humpuukiksi. Tällainenkin toiminta on väärin, koska petokseen ja hämäykseen käytetään Jumalan nimeä ja sanaa. On olemassa myös sellaista noituutta, joka on todella saatanallista. Tällöin yliluonnollisia asioita tehdään Perkeleen avulla, ja on Jumalan pilkkaa käyttää Jumalan nimeä tällaisessa asiayhteydessä.

– Sekä noituuden harjoittaja että hänen asiakkaansa tekevät syntiä, koska he panevat luottamuksensa Perkeleeseen ja sen lisäksi käyttävät Jumalan nimeä turhaan.

27. Mitä tarkoitetaan valehtelemisella tai pettämisellä Jumalan nimessä?

Sitä, että väärää oppia tai jumalatonta elämää kaunistellaan Jumalan sanalla ja nimellä.

41) Jer. 23:31. Katso, minä käyn niiden profeettain kimppuun, sanoo Herra, jotka ottavat sanansa omalta kieleltään, mutta sanovat: “Se on Herran sana”.

42) Matt. 15:8. Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana.

43) Matt. 7:21. Ei jokainen, joka sanoo minulle: “Herra, Herra!”, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.

Raamatunkertomuksia:

Apt. 5. luku. Ananias ja Safiira. –
Matt. 23. luku. Fariseukset ja kirjanoppineet.

Valehteleminen tässä yhteydessä täytyy erottaa siitä valehtelemisesta, joka kielletään kahdeksannessa käskyssä. Valehtelemisella Jumalan nimessä tarkoitetaan sellaista opetusta, jossa ihmissanaa opetetaan Jumalan sanana (41) ja Jumalan sanaa vain ihmissanana. Tämän lisäksi se pitää sisällään Jumalan sanan turmelemisen ja vääristelemisen (440; 2.Kor. 2:17). Me emme saa opettaa, uskoa, levittää tai tukea väärää oppia.

Pettäminen tässä asiayhteydessä täytyy erottaa seitsemännessä käskyssä kielletystä pettämisestä. Pettämisellä Jumalan nimen avulla tarkoitetaan sitä, että puhutaan kyllä hurskaasti, mutta eletään jumalattomasti (43 ja 441). Samoin se merkitsee sitä, että ulkoisesti eletään kylläkin kristillisesti, mutta kuitenkin ilman todellista sydämen pelkoa ja rakkautta Jumalaa kohtaan (42). Jos Jumalan sana otetaan synnillisen elämän tai pahojen tekojen tueksi, silloin myös petetään Jumalan nimen avulla (Hes. 13:10,18,19). Ulkokultaiset ihmiset pyrkivät peittämään pahan sydämensä ja jumalattoman elämänsä Jumalan sanalla ja hurkastelevalla käytöksellä. He valehtelevat Jumalalle ja ihmisille ja toivovat pettävänsä molempia, mutta viime kädessä he pettävät itseään (42 ja 43).

Jumala rankaisee varmasti niitä, jotka käyttävät hänen nimeään turhaan (33; 2.Moos. 20:7).

28. Mihin toinen käsky meitä velvoittaa?

Meidän tulee kaikessa hädässä huutaa Jumalan nimeä avuksi, rukoilla, kiittää ja ylistää häntä.

44) Ps. 50:15. Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.

45) Matt. 7:7. Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.

46) Ps. 103:1. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.

47) Ps. 118:1. Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä; sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

Raamatunkertomus:

1.Sam. 1. ja 2. luku. Hanna.

Toinen käsky opettaa selkeästi, että meidän tulee käyttää Jumalan nimeä oikealla ja tarkoituksenmukaisella tavalla. On syntiä olla käyttämättä lainkaan Jumalan nimeä. Me käytämme Jumalan nimeä oikein, kun pyydämme hädässämme Hänen apuaan (44), olemme yhteydessä Hänen kanssaan ja esitämme Hänelle pyyntömme (45), ylistämme Häntä ja kerromme muille siitä siunauksesta ja avusta, jota hän on meille ja muille antanut (46), ja olemme Hänelle kiitolliset, ajattelemme sydämessämme sitä, mitä Hän on meidän hyväksemme tehnyt, ja kiitämme Häntä siitä suullamme (47).

Kolmas käsky

29. Miten kuuluu kolmas käsky?

Muista pyhittää lepopäivä.

30. Mitä se tarkoittaa?

Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme halveksi saarnaa ja Jumalan sanaa, vaan pidämme sen pyhänä, mielellämme sitä kuulemme ja opimme.

“Muista pyhittää lepopäivä” (2.Moos. 20:8). On kyse lepopäivästä ja pyhäpäivästä. Paino on kuitenkin pyhittämisessä eikä lepäämisessä. Käsketäänhän meitä juuri pyhittämään lepopäivä.

31. Tarkoittaako tämä käsky sitä, että meidän on vietettävä sapattia, juhlia tai muita pyhäpäiviä, kuten Jumalan kansa Vanhassa testamentissa?

Ei; sillä Uudessa testamentissa Jumala itse on lakkauttanut kaiken tämän.

48) Matt. 12:8. Sillä Ihmisen Poika on sapatin herra.

49) Kol. 2:16,17. Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.

Juutalaisia varten Jumala oli Vanhassa testamentissa asettanut viikon seitsemännen päivän [lauantain] sapatiksi (2.Moos. 20:9–11), jolloin kaikki työ oli kiellettyä lukuun ottamatta rakkauden ja pakottavan tarpeen vaatimia tekoja (Matt. 12:10–12). Sapatin rikkojia rangaistiin kuolemalla (2.Moos. 31:14–16; 4.Moos. 15:35). Juuri tämän päivän asettaminen sapatiksi johtui siitä, että Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä (1.Moos. 2:2). Sapatin oikea viettäminen ei kuitenkaan tarkoittanut vain lepäämistä, sillä Jumala pyhitti ja asetti sen erilleen pyhää käyttöä varten (1.Moos. 2:3). Kansan tuli myös “pyhittäytyä” silloin ja “pitää sapatti pyhänä”. Tämä tapahtui uhraamalla ilmestysmajassa [ja sittemmin temppelissä] (4.Moos. 28:9) ja kokoontumalla (3.Moos. 23:3) oppimaan ja tutkimaan Jumalan sanaa ja hänen tekojaan (Luuk. 4:16; 1.Tim. 4:5). Jottei kukaan aineellisen hyödyn tavoittelemisen takia työskentelisi itse tai pitäisi työntekijöitä työssä ja näin estäisi itseään tai muita “pyhittäytymästä” Jumala määräsi juutalaisille, ettei tiettynä päivänä saanut tehdä työtä. Sapatin lisäksi Jumala määräsi kuukausittaiset (4.Moos. 28:11) sekä vuotuiset juhlat (2.Moos. 23:15,16; 3.Moos. 16:29). Kaikkia näitä juhla vietettäessä “pyhittäminen” oli varsinainen pääasia ja velvollisuus. Mikäli se puuttui, juhlat olivat kauhistus Herralle (Jes. 1:10–14).

Ajankohtia ja työntekoa koskevat säädökset olivat avuksi annettuja lisämääräyksiä, joita israelilaisten oli määrä noudattaa sukupolvesta sukupolveen (2.Moos. 31:12–17). Kuten ympärileikkaus (1.Moos. 17:9–14) oli Jumalan ja Israelin kansan välisen liiton “merkki”, joka lakkasi olemasta hengellisesti merkityksellinen uuden ajan koittaessa (Gal. 5:6), samoin nämä lisäksi annetut lait olivat “merkkejä Jumalan ja Israelin lasten välillä ikuisesti”. Mutta kun vanha liitto loppui Kristuksen tullessa maailmaan, nämä merkit menettivät merkityksensä.

Raamattuviite 48 osoittaa, että Kristuksella on oikeus ja valta lakkauttaa sapatti.

— Raamattuviite 49 puolestaan todistaa, että Uudessa testamentissa sapatti on lakkautettu. Niin kauan kuin “syömistä, juomista, juhlia, uuttakuuta ja sapattia” koskevat lait olivat voimassa, henkilö oli niiden alainen ja tuomittiin sen mukaan, miten hän piti nämä lait. Oli synti rikkoa niitä vastaan. Koska uudessa liitossa emme enää saa antaa kenenkään tuomita itseämme näistä asioista, nämä lait eivät voi olla enää meitä sitovia. Koska Jumala itse sanoo: “Älköön kukaan teitä tuomitko…”, niin juuri Hän itse on kumonnut sapattia koskevat lait. Ne olivat vain varjoja tulevasta, ja varjo menettää merkityksensä, kun se, joka varjon piirtää, ilmestyy näkyviin. Niinpä nämä juhlapäivät ovat menettäneet merkityksensä Kristuksen saapumisessa (Gal. 4:9–11; Room. 14:5,6).

32. Miksi sitten pidämme sunnuntaita pyhäpäivänä ja vietämme muita juhlia?

Emme jumalallisen käskyn takia, vaan jotta meillä olisi aika ja mahdollisuus julkisen jumalanpalvelukseen viettoon.

50) Hebr. 10:25. Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niin kuin muutamien on tapana.

51) Ap.t. 2:42. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.

Jotkut opettavat yhä vielä, että meidän on jumalallisen säädöksen mukaan pidettävä kiinni viikon seitsemännen päivän pyhittämisestä (seitsemännen päivän adventistit). Toiset taas sanovat, että meidän on vähintäänkin pyhitettävä jokin tietty päivä viikosta ja että kaikki Vanhan testamentin sapattisäädökset koskevat nyt sunnuntaipäivää. Asia on kuitenkin niin, ettei Jumala eivätkä apostolit ole säätäneet sunnuntaita eivätkä mitään muutakaan viikonpäivää lepo- tai jumalanpalveluspäiväksi (Room. 14:5,6; Gal. 4:9–11; Mark. 2:27). Omasta vapaasta valinnastaan ensimmäiset kristityt kokoontuivat viikon ensimmäisenä päivänä (Ap.t. 20:7; 1.Kor. 16:2) jumalanpalvelukseen (50 ja 51). Kokoontuivat he muinakin päivinä, mutta erityisesti sunnuntaina, varmaankin Kristuksen ylösnousemuksen muistoksi, mistä sitten muodostui pysyvä käytäntö. Uudessa testamentissa ei ole mitään Jumalan lakia, jossa säädettäisiin jumalanpalvelusajat tai kiellettäisiin työnteko tiettyinä päivinä. Painopiste ei ole “päivässä” tai “lepäämisessä” vaan “pyhittämisessä”. Yksinkertaisimmassa muodossaan kolmas käsky kuuluu nyt: “Muista pyhittää”. Tämä tapahtuu Jumalan sanalla ja rukouksella (1.Tim. 4:5). Jokainen päivä tai hetki, jolloin rukoilemme tai luemme, kuulemme tai pohdiskelemme Jumalan sanaa, on sapatinpäivä ja sapattihetki. Jotta meillä olisi aika ja mahdollisuus tällaiseen “pyhittämiseen”, meidän todellakin täytyy määrätä tietty aika ja päivä jumalanpalvelukseen. Tällöin emme myöskään voi tehdä työtä.

Sunnuntain lisäksi me pidämme kiinni monista vuotuista juhlista, joista merkittävimmät ovat joulu, pääsiäinen ja helluntai. Kirkkovuosi jakaantuu neljään pääosaan. Jouluaika ja kirkkovuosi alkaa ensimmäisestä adventtisunnuntaista ja sisältää joulun pyhät, ja se kestää aina loppiaiseen asti. Pääsiäisaika alkaa yhdeksännestä sunnuntaista ennen pääsiäistä (septuagesimasunnuntai). Se sisältää paastonajan, joka alkaa tuhkakeskiviikkona, sekä kärsimysviikon, johon kuuluvat kiirastorstai, pitkäperjantai ja pääsiäissunnuntai. Helluntaiaika alkaa neljännestä pääsiäisen jälkeisestä sunnuntaista ja sisältää helatorstain (eli Kristuksen taivaaseenastumisen päivän) ja helluntaipäivän. Kolminaisuudenpäivästä alkaa kirkkovuoden viimeinen jakso, joka kestää aina tuomiosunnuntaihin saakka. Sen aikana vietetään mm. reformaatiopäivää (uskonpuhdistuksen muistopäivää, 31.10.). (Muita juhlapyhiä ovat esim. juhannus, pyhäinmiestenpäivä ja mikkelinpäivä.)

33. Mitä kolmannessa käskyssä siis kielletään?

Jumalan sanan ja sen saarnan halveksiminen.

34. Miten tämä tapahtuu?

Siinä tapauksessa, että osallistumme jumalanpalvelukseen tai kirjoitetun Jumalan sanan tutkisteluun ja sakramentteihin vain huolimattomasti ja välinpitämättömästi tai emme ollenkaan.

52) Joh. 8:47. Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sentähden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta.

53) Luuk. 10:16. Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut; mutta joka minut hylkää, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt.

54) Hoos. 4:6. Minun kansani joutuu häviöön, sillä se on taitoa vailla. Koska sinä olet hyljännyt taidon, hylkään minä sinut, niin ettet saa olla minun pappinani. Koska olet unhottanut Jumalasi lain, unhotan myös minä sinun lapsesi.

Raamatunkertomus:

Luuk. 7:30. Kirjanoppineet ja fariseukset.

Me halveksimme Jumalan sanaa, kun kuuntelemme ja käytämme sitä välipitämättömästi, nimittäin vain satunnaisesti eikä säännöllisesti; huolimattomasti, siis ottamatta sitä sydämestä vastaan, pelkkänä “muistamattomana kuulijana” (Jaak. 1:25); emme ollenkaan (52, 53 ja 494); kevytmielisesti, niin että emme käytä sitä annettuun tarkoitukseen, vaan pilkkaavassa tarkoituksessa kuten leikinlaskussa, typerästi kuten vapaamuuraririiteissä, löytääksemme siitä virheitä tai väittääksemme sitä vastaan; ja kun emme elä Jumalan sanan mukaan (1.Sam.15:22).

— Jumala rankaisee niitä, jotka halveksivat Hänen sanaansa (54).

35. Mihin kolmas käsky meitä velvoittaa?

Siihen, että me pidämme Jumalan sanan ja sen saarnan pyhänä sekä mielellämme kuuntelemme ja opimme sitä.

55) Jes. 66:2. Minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä.

56) Saarn. 4:17. Varo jalkasi, kun menet Jumalan huoneeseen. Tulo kuulemaan on parempi kuin tyhmäin teurasuhrin-anto, sillä he ovat tietämättömiä, ja niin he tekevät pahaa.

57) Ps. 26:6–8. Minä… astun kulkueessa sinun alttarisi ympäri, Herra, antaakseni kuulua kiitokseni äänen ja julistaakseni kaikkia sinun ihmeitäsi. Herra, minä rakastan sinun huonettasi, sinun asuinsijaasi, sitä paikkaa, jossa sinun kirkkautesi asuu.

58) 1.Tess. 2:13. Te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana.

59) Kol. 3:16. Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.

60) Luuk. 11:28. Autuaat ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sitä noudattavat.

61) Gal. 6:6. Jolle sanaa opetetaan, se jakakoon kaikkea hyvää opettajallensa.

Raamatunkertomuksia:

1.Sam. 1:2. Hanna, Samuelin äiti. –
Luuk. 2:41–52. Jeesus 12-vuotiaana. –
Luuk. 2:36–38. Naisprofeetta Hanna. –
Luuk. 2:51. Jeesuksen äiti. –
Luuk. 10:39. Maria, Martan sisar.

Sunnuntai pyhitetään harjoittamalla Jumalan sanaa (1.Tim. 4:5) eikä pelkästään lepäämällä arjen töistä, lehteä lukemalla, autoajelulla ja rentoutumalla harrastuksissa. Me pidämme Jumalan sanan pyhänä, kun todella tunnustamme sen olevan Jumalan sanaa (58) ja sen tähden sitä suuresti arvostamme ja meillä “on arka tunto” sen äärellä (55). Meidän tulee iloiten kuunnella sitä kirkossa (56) ja kätkeä kuulemamme sydämeemme, muuten meidän kirkossa käyntimme on “tyhmän uhri” (56). Kun rakastamme Jumalan huonetta ja Hänen sanaansa, kirkossa käyminen ei ole raatamista, vaan ilo ja onni (57). Meidän tulisi opiskella Raamattua kotona, lukea sitä säännöllisesti perheen omassa jumalanpalveluksessa (59). Meidän tulee pitää kiinni sanasta ja elää sen mukaan (60 ja 43). Meidän tulee tukea Jumalan sanan saarnaa (61). Vain kristittyjen on määrä tukea saarnaviran hoitoa ja lähetystyötä. Se ei ole valtion tai ei-kristittyjen tehtävä. Meidän ei pitäisi kerätä avustusta kirkon ulkopuolisilta kirkkomme tarpeisiin, vaan Kristuksen omien tulisi tukea Kristuksen työtä.

LAIN TOINEN TAULU

36. Mikä on lain toisen taulun summa?

62) “Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” Matt. 22:39.

63) Matt. 7:12. Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat.

Luonnostaan jokainen ihminen rakastaa itseään. Meidän tulisi rakastaa lähimmäistämme yhtä vilpittömästi ja kestävästi kuin itseämme (62) ja myös osoittaa tämä rakkaus tekemällä toisille niin paljon hyvää kuin toivoisimme itsellemme tehtävän (63 ja 64).

37. Kuka on lähimmäisemme?

Lähimmäisemme on jokainen, joka tarvitsee meiltä rakkautta.

64) Gal. 6:10. Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille.

65) Matt. 5:44,45. Rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.

Raamatunkertomus:

Luuk. 10:25–37. Laupias samarialainen.

Laupias samarialainen opettaa meitä pitämään lähimmäisinämme kaikkia ihmisiä (64), jotka ovat apumme ja rakkautemme tarpeessa, jopa vihollisiammekin (65). Meidän olisi hyvä pitäytyä tähän järjestykseen, että ensiksi autamme niitä, jotka ovat meitä lähimpänä (1.Tim. 5:8), sitten muita kristittyjä (64) ja lopuksi kaikkia niitä, jotka mahdollisesti tarvitsevat rakkauttamme.

Neljäs käsky

38. Miten kuuluu neljäs käsky?

Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä.

39. Mitä se tarkoittaa?

Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme halveksi emmekä vihoita vanhempiamme tai hallitusväkeämme, vaan pidämme heitä kunniassa, palvelemme heitä, olemme heille kuuliaiset ja pidämme heitä rakkaina ja kalliina.

Tässä käskyssä Jumala suojelee niiden tehtävää ja kunniaa, jotka Hän on asettanut edustajikseen meidän yläpuolellemme. Tämä on meille tarpeellista, koska luonnostamme olemme taipuvaisia halveksimaan vanhempiamme ja esimiehiämme ja kaikkia niitä, joilla on arvovaltainen asema.

— Erityisesti tämä käsky on osoitettu lapsille, palvelijoille, alamaisille ja kaikille niille, jotka on asetettu jonkin auktoriteetin alle.

— Me kunnioitamme niitä, jotka ovat asetetut auktoriteettiasemaan yläpuolellemme. Siitä, että Jumala käskee meitä kunnioittamaan isäämme ja äitiämme, ymmärrämme, että Hän itse on asettanut heidät meille auktoriteeteiksi. Näin ollen he ovat Hänen edustajiaan, ja sellaisina meidän on heitä pidettävä.

— Omistusliite (possessiivisuffiksi) “-si” ilmaisee sen, keitä vanhempia ja esimiehiä meidän on kunnioitettava, nimittäin juuri niitä, joiden alaisiksi meidät on asetettu, omia vanhempiamme, omaa hallitusväkeämme.

40. Mitä tarkoitetaan vanhemmilla ja esimiehillä?

{1}Isää ja äitiä sekä kaikkia niitä, jotka Jumala on asettanut yläpuolellemme kodissa, {2}valtiossa, {3}koulussa ja kirkossa.

Raamatunkertomuksia:

1.Moos. 41:43. Joosef. –
2.Kun. 2:12. Elia. –
1.Kor. 4:15. Paavali.

1. Tämän käskyn piiriin kuuluvat kodissa isä ja äiti tai heidän sijassaan toimivat (otto- tai kasvatusvanhemmat ja kotiopettajat); työelämässä esimiehet ja työnantajat (katso Lutherin Huoneentaulu).

2. Yhteiskunnassa hallitus ja valtionvirkamiehet ovat Jumalan palvelijoina meihin nähden auktoriteettiasemassa (Huoneentaulu).

3. Koulussa ja kirkossa tässä asemassa ovat opettajat ja pastorit. Meidän on kunnioitettava heitä Jumalan edustajina ja palvelijoina (Huoneentaulu).

— Vanhemmilla ja hallitusväellä ei ole yhtäläinen valta ja auktoriteetti meihin nähden. Vanhemmilla on suurin valta. Kirkon valta taas poikkeaa suuresti yhteiskunnallisesta vallasta (Matt. 22:21). Kenelläkään näistä ei ole oikeutta eikä valtaa vaatia toimimaan missään kohdin vastoin Jumalan sanaa (76).

41. Mitä neljännessä käskyssä kielletään?

Me emme saa {1}halveksia emmekä {2}vihastuttaa vanhempiamme emmekä esimiehiämme.

42. Miten tämä tapahtuu?

{1}Jos emme kunnioita heidän arvovaltaansa ja tahtoansa sekä {2}tottelemattomuudellamme ja pahuudellamme pakotamme heidät oikeudenmukaiseen vihaan.

66) Sananl. 30:17. Joka isäänsä pilkkaa ja pitää halpana totella äitiänsä, häneltä korpit puron luona hakkaavat silmän, ja kotkan poikaset syövät sen.

67) Room. 13:2. Sentähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion.

68) 1.Piet. 2:18. Palvelijat, olkaa kaikella pelolla isännillenne alamaiset, ei ainoastaan hyville ja lempeille, vaan nurjillekin.

Raamatunkertomuksia:

1.Sam.2:12. Eelin pojat. –
2.Sam. 15. luku. Absalom. –
2.Kun. 2:23,24. Beetelin pojat.

Me halveksimme vanhempiamme ja esimiehiämme silloin, kun emme osoita heille kuuluvaa arvostusta emmekä pidä heitä Jumalan valtuuttamina, vähättelemme ja pilkkaamme heitä (66 ja 71); kun emme noudata heidän tahtoaan (66), olemme tottelemattomia, nurisemme, vastustamme ja kapinoimme heitä vastaan (67, 68).

— Vanhemmilla on meihin jumalallinen hallintavalta, ja meidän täytyy hyvän omantunnon säilyttämiseksi totisesti totella heitä. Vanhemmilla ja esivallalla on oikeus vihastumiseen ja tarvittaessa rankaisemiseen (67; Sananl. 23:13). Vaikka pystyisimmekin pakoilemaan esivallan ajallista rankaisua, Jumalan tuomiota emme pysty välttämään (66; 2.Moos. 21:17; 5.Moos. 27:16).

43. Mihin neljäs käsky velvoittaa?

Meidän tulee {1}kunnioittaa, {2}palvella ja {3}totella sekä {4}rakastaa ja arvostaa vanhempiamme ja esimiehiämme.

44. Miten tämä tapahtuu?

Kun {1}todella pidämme heitä Jumalan edustajina, {2}omasta puolestamme teemme heidän hyväkseen sen, mihin pystymme, {3}tottelemme heitä kaikissa niissä asioissa, joiden suhteen Jumala on antanut heille meihin määräysvaltaa ja {4}arvostamme heitä Jumalalta saatuina kalliina lahjoina.

69) Ef. 6:2,3. “Kunnioita isääsi ja äitiäsi” — tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus — “että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä”.

70) Kol. 3:20. Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset kaikessa, sillä se on otollista Herrassa.

71) Sananl. 23:22. Kuule isääsi, joka on sinut siittänyt, äläkä äitiäsi halveksi, kun hän on vanhennut.

72) 1.Tim. 5:4. Mutta jos jollakin leskellä on lapsia tai lapsenlapsia, oppikoot nämä ensin hurskaasti hoitamaan omaa perhekuntaansa ja maksamaan, mitä ovat velkaa vanhemmilleen, sillä se on otollista Jumalan edessä.

73) Hebr. 13:17. Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niinkuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen; sillä se ei ole teille hyödyllistä.

74) Room. 13:1. Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat.

75) 3.Moos. 19:32. Nouse harmaapään edessä ja kunnioita vanhusta.

76) Ap.t. 5:29. Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.

Raamatunkertomuksia:

1.Moos. 46. ja 47. luku. Joosef. –
Ruut. 1:16. Ruut. –
1.Kun. 2:19. Salomon. –
Luuk. 2:51. Jeesus.

Ajallisen rauhan ja onnen kannalta perheessä ja yhteiskunnassa on ensiarvoisen tärkeätä vanhempien ja esimiesten kunnioittaminen ja totteleminen. Sen tähden Jumala on tähän käskyyn liitänyt lupauksen: “että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä”, jotta me sitä halukkaammin noudattaisimme tätä käskyä.

Viides käsky

45. Miten kuuluu viides käsky?

Älä tapa.

46. Mitä se tarkoittaa?

Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme vahingoita lähimmäistämme ruumiin tai hengen puolesta emmekä pahoita häntä, vaan autamme ja hoivaamme häntä kaikissa vaaroissa ja elämän tarpeissa.

Tällä käskyllä Jumala suojelee sekä meidän että lähimmäisemme henkeä. Se onkin tarpeellista, sillä luonnostamme me olemme taipuvaisia tappamaan (Kain; raamattuviite 83).

— Meillä on lupa tappaa eläimiä saadaksemme ruokaa ja vaatteita (1.Moos. 3:21; 18:7,8) ja silloin, jos ne aiheuttavat meille vahinkoa tai vaaraa. Ihmisen tappamiseen meillä ei kuitenkaan ole mitään oikeutta (77), ei itsemme eikä lähimmäisemme. Itsemurha on synti, sillä meidän elämämme ei ole yksityisomaisuuttamme. Jumala näet antoi sen meille, ja yksin Hänellä on oikeus ottaa se meiltä. Tämän Hän tekee sairauden tai onnettomuuden kautta. Murhaaja on surmattava (77 ja 78), mutta tämä ei merkitse “jokamiehenoikeutta” lynkkaukseen, vaan ainoastaan laillisella esivallalla on oikeus kuolemantuomion langettamiseen ja täytäntöönpanoon (78 ja 79).

— Jumalan todellinen pelkääminen ja rakastaminen on oikea motiivi tämän käskyn pitämiseen, ei rangaistuksen pelko.

47. Mitä viidennessä käskyssä kielletään?

Me emme saa {2}vahingoittaa lähimmäistämme ruumiin tai {1}hengen puolesta emmekä {3}pahoittaa hänen mieltään. {4}Emme siis saa tehdä emmekä sanoa mitään sellaista, mikä voi tuhota hänen elämänsä tai lyhentää tai katkeroittaa sitä, emmekä kantaa sydämessämme kaunaa tai vihaa häntä kohtaan.

77) 1.Moos. 9:6. Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava, sillä Jumala on tehnyt ihmisen kuvaksensa.

78) Matt. 26:52. Kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat.

79) Room. 13:4. Se ei miekkaa turhaan kanna, koska se on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee.

80) Room. 12:19. Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: “Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra”.

81) Matt. 5:21,22. Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: “Älä tapa”, ja: “Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion”. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: “Sinä tyhjänpäiväinen”, on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: “Sinä hullu”, on ansainnut helvetin tulen.

82) 1.Joh. 3:15. Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi.

83) Matt. 15:19. Sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.

– 5.Moos. 22:8. Kuoleman aiheuttaminen huolimattomuudella.

Raamatunkertomuksia:

1.Moos. 4:8. Kain. –
1.Moos. 37:31–34. Joosefin veljet. –
2.Sam. 11:15. Daavid. –
Matt. 26:51. Pietari. –
Jer. 18:18. Jeremian vainoajat. –
Ap.t. 7:54. Stefanuksen kuulijat.

Kiellettyä on:

1. tappaa: riistää jonkun henki, niin kuin Kain surmasi Aabelin ja Saul tappoi itsensä, tai järjestää asiat niin, että joku muu tekee “likaisen työn” meidän puolestamme, kuten Daavid (2.Sam. 12:9) ja Herodes (Matt. 2:16) tekivät. Kielto koskee myös “kielellä lyömistä” (Jer. 18:18), kuolemantuomion tuottamista lähimmäiselle väärän todistuksen kautta, niin kuin Iisebel teki Naabotille ja juutalaiset Kristukselle;

Abortti

Elävä, mutta vielä syntymätön lapsi on sikiämisehetkestä saakka Jumalan edessä persoona. Koska abortti riistää ihmishengen, sen tekeminen ei kuulu ihmisen moraalisen valinnan vapauden piiriin, muuta kuin siinä tapauksessa, kun pystytään estämään toisen ihmisen kuolema eli äidin.

Jer.1:5 Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin.

Ps.139:16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoatakaan niistä oli tullut.

Eutanasia

Vakavasti vammautuneet, raihnaiset, avuttomat ja ikääntyneet ovat persoonia Jumalan edessä. Hän on elämän antaja ja vain hän on myös sen päättäjä.

Snl.6:16–17 Näitä kuutta Herra vihaa ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu: ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta.

Snl.31:8 Avaa suusi hiljaisen puolesta ja hanki oikeutta syrjityille.

Ap.t. 17:25 Hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.

2. vahingoittaa lähimmäistämme ruumiillisesti aiheuttamalla hänelle ulkoisen ruumiinvamman, kuten Pietari teki Malkukselle. Näin ihmisen henki vaarannetaan ja toisinaan hänen elämäänsä lyhennetään. Me emme saa vahingoittaa emmekä satuttaa omaakaan ruumistamme (1.Kun. 18:28);

3. pahoittaa lähimmäisemme mieltä loukkaamalla hänen tunteitaan, aiheuttamalla hänelle huolta, murhetta ja ahdistusta tai katkeroittamalla hänen elämäänsä, niin kuin faarao teki israelilaisille (2.Moos. 1:14) ja Joosefin veljet tekivät isälleen (1.Moos. 37:31–35). Lapset pahoittavat usein vanhempiensa mieltä aiheuttamalla näille murhetta. Meidän ei pidä pahoittaa omaakaan mieltämme ylettömällä työnteolla ja murehtimisella, laiminlyömällä huolenpidon omasta ruumiistamme tai heittäytymällä vahingollisten tapojen harjoittamiseen.

4. Rikomme tämän käskyn teoilla (77 ja 78), sanoilla (81) ja huolimattomuudella (5.Moos. 22:8). Myös sydämemme ajatukset rikkovat tämän käskyn, kun halveksimme lähimmäistämme, toivomme hänelle jotain ruumiillista vahinkoa tai vammaa (83), suutumme tai raivostumme hänelle epäoikeutetusti (81 ja 80; Jaak. 1:19,20) tai katkeroidumme häntä kohtaan sydämessämme, niin että alamme vihata häntä (82; Ap.t. 7:54), minkä välttämiseen meitä ohjaa Ef. 4:26. Me emme saa edes kostaa itse, kun olemme kärsineet vääryyttä, vaan meidän olisi annettava sijaa eli tilaa Jumalan vihalle, joka maksaa pahalle palkkansa (80; 1.Piet. 3:9).

48. Mihin tämä käsky meitä velvoittaa?

Siihen, että {2}autamme ja {3}hoivaamme lähimmäistämme {1}kaikissa vaaroissa ja elämän tarpeissa {4}ja siis olemme armollisia, pitkämielisiä ja anteeksiantavaisia häntä kohtaan.

84) Jes. 58:7. Eikö tämä: että taitat leipäsi isoavalle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi, kun näet alastoman, vaatetat hänet etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi?

85) Room. 12:20. Vaan “jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle”.

86) Matt. 5:5,7,9. Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä. Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden. Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.

87) Matt. 5:25. Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa, niin kauan kuin vielä olet hänen kanssaan tiellä, ettei riitapuolesi vetäisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle, ja ettei sinua pantaisi vankeuteen.

Raamatunkertomuksia:

1.Moos. 14:12–16. Aabraham. –
1.Sam. 26. luku. Daavid. –
Luuk. 10:33. Laupias samarialainen. –
Luuk.1:41–44. Johannes täytetään kohdussa Pyhällä Hengellä –
Matt. 25:31–46. Viimeinen tuomio.

1. Elämän tarve tarkoittaa sairautta, nälkää, janoa, yösijan puutetta, köyhyyttä yms. (84 ja 85); lähimmäistä on myös suojeltava kaikilta häntä uhkaavilta vaaroilta.

2. Autamme häntä: torjumme vaaran, autamme hänet eroon hänen vaikeuksistaan (84: “Etkä kätkeydy…”, kuten laupiaan samarialaisen edellä kulkeneet pappi ja leeviläinen; 85: “Tuliset hiilet” saavat hänet häpeämään meille tekemäänsä pahaa). Tällaiset ystävyyden teot, jos ne on tehty Herran tähden, Kristus lukee itselleen tehdyiksi (Matt. 25:40).

3. Hoivaamme häntä: olemme ja toimimme häntä kohtaan kuin tosi ystävä ainakin, niin ettemme ainoastaan auta häntä hänen välittömästä ahdingostaan vaan tuemme häntä siitä eteenkinpäin, niin että hänen tilansa voisi parantua. Niinhän laupias samarialainenkin teki. –

4. Meidän on pidettävä tämä käsky myös sydämessämme olemalla armollisia, niin että meillä on todellista sääliä ja aitoa myötätuntoa lähimmäistämme kohtaan ja tunnemme hänen hätänsä sydämessämme kuin oman hätämme (86); pitkämielisiä, ystävällisiä sanoissamme ja teoissamme lähimmäistämme kohtaan, kärsivällisiä, hyväntahtoisia, vaikeasti ärsytettävissä ja suututettavissa olevia (86); anteeksiantavaisia, aina valmiita sopimaan ja tekemään rauhan vastustajiemme kanssa (86, 87 ja 460).

Kuudes käsky

49. Miten kuuluu kuudes käsky?

Älä tee huorin.

50. Mitä se tarkoittaa?

Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin että olemme puhtaat ja siveät ajatuksissa, sanoissa ja töissä ja että itse kukin rakastaa ja kunnioittaa aviopuolisoaan.

51. Mikä on avioliitto?

Avioliitto on {1}Jumalan asettama, {2}miehen ja naisen välinen {5}elinikäinen elämänyhteys. Puolisot {3}tulevat yhdeksi lihaksi. {4}Avioliittoa edeltää pätevä kihlaus.

Raamatunkertomus:

1.Moos. 2:18–24. Avioliiton asettaminen.

Tällä käskyllä Jumala haluaa varjella avioliiton.

1. Jumala asetti avioliiton, kun Hän teki Aadamille vaimon ja toi hänet Aadamin luo ja siunasi heidän liittonsa (1.Moos. 2:18–24). Vielä tänäkin päivänä Jumala liittää miehen ja vaimon pyhään avioliittoon (90). Avioliitto kuuluu Kristuksen voiman valtakuntaan ja näin ollen maallisen hallintavallan piiriin. Se ei ole sakramentti, joiden välityksellä jaetaan hengellisiä siunauksia. Ei ole välttämätöntä, että avioliittoon vihkimisen toimittaa roomalaiskatolinen pappi tai minkään kirkkokunnan edustaja, vaan siviilivihkiminenkin on pätevä.

2. Avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välinen kerrallaan (1.Moos. 2:21–24). Moniavioisuus on Jumalan asetuksen vastainen, sillä Paratiisissa Hän liitti yhteen yhden miehen ja yhden naisen (1.Kor. 7:2). Mutta meidän ei ole lupa mennä naimisiin kenen kanssa tahansa. Me emme saa solmia avioliittoa niiden kanssa, a) jotka ovat verisukulaisiamme tai sukulaisiamme avioliiton välityksellä ensimmäisessä tai toisessa polvessa (3.Moos. 18. luku; Matt. 14:3,4); b) emme niiden, joiden kanssa esivalta kieltää meitä avioitumasta (Room. 13:1); c) emme niiden kanssa, jotka ovat eronneet lain vastaisesti (91); d) emmekä niiden kanssa, jotka ovat naimisissa tai kihloissa jonkun toisen kanssa (katso alempana); e) meitä varoitetaan solmimasta avioliittoa pakanan kanssa tai eri uskoon kuuluvan kanssa (5.Moos. 7:3,4; 1.Kor. 7:16).

3. Aviollinen yhteys on niin läheinen, että mies ja vaimo ovat yksi liha (1.Moos. 2:24), ja vain aviopuolisoita koskevat sanat: ”Lisääntykää ja täyttäkää maa” (1.Moos. 1:28). –

4. Jumalan ja ihmisten edessä avioliitto alkaa vihkitoimituksella. Kihlaus puolestaan tarkoittaa molemminpuolisesta lupausta solmia avioliitto tulevaisuudessa (Matt. 1:18,20). Laillinen kihlaus edellyttää avioliittoon aikovien kihlakumppanien vapaata ja molemminpuolista suostumusta ja myös heidän vanhempiensa suostumusta (1.Moos. 24:50–58). (Kihlaus voidaan tarvittaessa myös purkaa. Suom.huom.)

5. Koska avioliitto on elinikäinen elämänyhteys, sitä ei saa purkaa kumpikaan puoliso yhdessä eikä erikseen. Mikään muukaan inhimillinen viranomainen ei saa purkaa avioliittoa (90). Se tosiasia, että oikeusistuimet myöntävät avioeroja, ei todista, että sellainen avioliiton purkaminen olisi Jumalan edessä pätevä. Se osapuoli, joka on vastuussa tuollaisesta avioliiton purkamisesta, syyllistyy tämän käskyn rikkomiseen. Jumala purkaa miehen ja naisen välisen aviollisen yhteyden kuoleman kautta siten, että jompikumpi puolisoista kuolee. Avioliitto ei jatku taivaassa, kuten mormonit opettavat (Matt. 22:30).

6. Ainoa oikeutettu avioeroperuste on aviorikos eli huoruus (91). Siinä tapauksessa, että avioliitto rikkoutuu sillä tavalla, että toinen puolisoista hylkää toisen perusteettomasti, hylätty puoliso ei ole syyllistynyt avioeroon vaan joutunut sen uhriksi (1.Kor. 7:15). Se, joka on syyllistynyt aviollisen yhteyden rikkomiseen jommallakummalla edellämainituista tavoista, ei saa avioitua uudelleen (91). Syytön osapuoli saa sitä vastoin mennä uudelleen avioliittoon (91).

52. Mitä kuudennessa käskyssä kielletään?

Kaikki sellainen, minkä kautta avioliiton pyhä säätämys {1}murretaan, sitä {2}vahingoitetaan tai häpäistään, joko avioliiton sisällä tai sen ulkopuolella, teoin, {3}sanoin tai himoin.

88) Ef. 5:3–4. Mutta haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne – niin kuin pyhien sopii – älköön myös rivoutta tai tyhmää lorua tai ilvehtimistä, jotka ovat sopimattomia, vaan paremmin kiitosta.

89) Ef. 5:12. Sillä häpeällistä on jo sanoakin, mitä he salassa tekevät.

90) Matt. 19:6. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.

91) Matt. 19:9. Joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, ja nai toisen; se tekee huorin.

92) 2.Piet. 2:14. Heidän silmänsä ovat täynnä haureutta eivätkä saa kylläänsä synnistä.

93) Matt. 5:27–28. Te olette kuulleet sanotuksi: “Älä tee huorin”. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on sydämessänsä tehnyt huorin hänen kanssansa.

94) Hebr. 13:4. Haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.

Raamatunkertomuksia:

2.Sam. 11. luku. Daavid. –
Matt. 14. luku. Herodes.

1. Avioliitossa olevat rikkovat aviolliset siteensä haureuden harjoittamisen (91; Daavid), puolisonsa omavaltaisen hylkäämisen (1.Kor. 7:15) sekä lainvastaisen avioeron kautta (90 ja 91). –

2. Naimisissa olevat ja naimattomat loukkaavat ja häpäisevät avioliiton pyhyyttä haureuden harjoittamisella (88; Tuom. 16:1. Simson), riettaudella (88 ja 95; 1.Moos. 19:5; Room. 1:27), saastuttamalla itsensä ja häpäisemällä itse omat ruumiinsa (89; Room. 1:24). –

3. Tämän käskyn rikkovat myös sopimaton puhe, rivo ilvehtiminen (88 ja 96; 1.Kor. 15:33), silmien ja kasvojen vihjailevat eleet ja liikkeet (92 ja 93; Potifarin vaimo), säädytön vaatetus tai vaatetuksen puute. Käskyn rikkovat myös epäpuhtaat ajatukset ja sydämen himot (83 ja 93). Jumala rankaisee kaikki synnit tätä käskyä vastaan. Usein rangaistus toteutuu jo täällä maan päällä kauhistuttavien ruumiillisten sairauksien muodossa, mutta varmasti iankaikkisuudessa (94 ja 22).

53. Mihin tämä käsky velvoittaa kaikkia ihmisiä?

Meidän tulee elää niin, että olemme puhtaat ja siveät sanoissa ja teoissa.

95) Room. 13:13. Vaeltakaamme säädyllisesti, niin kuin päivällä, ei mässäyksissä ja juomingeissa, ei haureudessa ja irstaudessa, ei riidassa ja kateudessa.

96) Ef. 4:29. Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat.

97) 1.Kor. 6:19. Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?

Raamatunkertomus:

1.Moos. 39. Joosef.

Puhtaus tarkoittaa, että meidän tulee olla sydämeltämme puhtaat. Meillä ei saa olla saastaisia ajatuksia ja himoja (98 ja 100).

Siveys tarkoittaa puheen siveyttä (96 ja 88), sillä Jumala kuulee myös sen, mitä on puhuttu salassa (172). Meidän tulee olla siveät myös käytöksessämme, pukeutumisessamme ja töissämme (95). Tätä käskyä vastaan tehdyt synnit saastuttavat meidän ruumiimme (1.Kor. 6:18), mutta koska ruumiimme on Jumalan temppeli, meidän pitäisi varjella se puhtaana ja saastumattomana (97).

54. Mitä se vaatii meiltä?

Se vaatii sitä, että me tukahdutamme pahat himot {1}Jumalan sanan, {2}rukouksen, {3}ahkeruuden ja {4}kohtuullisuuden (tai raittiuden) avulla ja {5}että me pakenemme ja vältämme kaikkia siveettömyyteen johtavia mahdollisuuksia ja tilanteita.

98) Ps. 51:12. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki.

99) 1.Kor. 6:18. Paetkaa haureutta.

100) 1.Tim. 5:22. Pidä itsesi puhtaana.

101) 2.Tim. 2:22. Pakene nuoruuden himoja.

102) Sananl. 23:31–33. Älä katsele viiniä, kuinka se punoittaa, kuinka se maljassa hohtaa ja helposti valahtaa alas. Lopulta se puree kuin käärme ja pistää kuin myrkkylisko. Niin katsovat sinun silmäs muita vaimoja, ja sinun sydämes puhuu toimettomia asioita. [jae 33 vanhan Biblian mukaan]

103) Sananl. 1:10. Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu.

Epäpuhtaat ajatukset ja himot nousevat joskus sydämessämme vastoin tahtoammekin. Ne tulevat myös uniimme. Miten me voimme tukahduttaa ne?

1. Ajattelemalla Jumalaa ja Hänen sanaansa (28);

2. pyytämällä Jumalaa pitämään sellaiset ajatukset ja unet poissa luotamme ja antamaan meille puhtaan sydämen (98);

3. välttämällä joutilaisuutta, joka “on kaikkien paheitten äiti”, ja tekemällä työtä ja keskittymällä siihen (2.Sam. 11. luku: kun Daavid oli joutilaana, hän lankesi syntiin);

4. noudattamalla kohtuutta syömisessä ja juomisessa (95 ja 102: juopumus johtaa riettauteen);

5. pakenemalla ja välttämällä huonoa seuraa (99, 101, 103; 1.Moos. 39:12), sopimattomia ajanvietepaikkoja sekä rivoja kirjoja ja kuvia. Me emme saa altistaa itseämme tällaisille kiusauksille emmekä johtaa muita niihin.

55. Mihin tämä käsky velvoittaa erityisesti aviopuolisoita?

Siihen, että sekä miehen että vaimon tulee rakastaa ja kunnioittaa puolisoaan. Miehen tulee rakastaa ja kunnioittaa vaimoaan kumppaninaan, joka sopii hänen avukseen, ja vaimon tulee kunnioittaa ja rakastaa miestään omana ja koko perheen päänä.

Katso tarkempia Raamatun ohjeita aviopuolisoille Huoneentaulusta Vähän katekismuksen lopusta.

Seitsemäs käsky

56. Miten kuuluu seitsemäs käsky?

Älä varasta.

57. Mitä se tarkoittaa?

Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme ota lähimmäisemme rahaa tai omaisuutta emmekä saata sitä itsellemme petollisella kaupalla tai vääryydellä, vaan autamme häntä enentämään ja varjelemaan tavaraansa ja elatustansa.

Jumala varjelee tässä käskyssä meidän ja lähimmäisemme omaisuutta, koska kaikki ihmiset ovat luonnostaan taipuvaisia varastamaan. Jumalalla on oikeus antaa tämä käsky, koska Hän on kaiken luoja ja siksi myös kaiken todellinen omistaja (1.Kor. 10:26). Hän saa jakaa omastaan ihmisille niin kuin Hän hyväksi näkee. Toisista Hän tekee rikkaita, toisista köyhiä (Sananl. 22:2). Jumalan edessä itse kukin meistä on vain kaiken hänelle uskotun omaisuuden huoneenhaltija. Me joudumme myös tekemään Jumalalle tilin siitä, miten olemme käyttäneet Hänen omaisuuttaan (Luuk. 16:2). Ihmisten edessä me olemme omistajia. Näin ollen yksityisen omaisuuden omistaminen on oikein (Ap.t. 5:4; yhdeksäs käsky: ”lähimmäisesi huone”). Koska Jumala antoi lähimmäisellemme hänen omaisuutensa, me emme Jumalan tähden saa ottaa sitä häneltä. Se, joka pidättyy varastamasta vain kiinni jäämisen tai rangaistuksen pelosta, ei pidä tätä käskyä hengellisesti oikealla tavalla.

58. Mitä seitsemännessä käskyssä kielletään?

Me emme saa ottaa lähimmäisemme rahaa tai omaisuutta emmekä saattaa sitä itsellemme petollisella kaupalla tai vääryydellä.

Me saamme ottaa vastaan lähimmäisemme omaisuutta hänen tahtonsa ja suostumuksensa perusteella, kun hän esim. antaa, testamenttaa tai lainaa sitä meille. Varastaminen: tarkoittaa sitä, että otamme itsellemme sellaista, mikä oikeutetusti kuuluu lähimmäisellemme, hänen tietämättään ja ilman hänen lupaansa.

– Petollinen kauppa tarkoittaa kauppaa, jossa kauppatavara ei ole sellaista kuin sen on esitetty olevan, vaan se on laadullisesti ala-arvoista tai sitä on määrällisesti liian vähän.

Vääryys sopimuksenteossa tarkoittaa kaikkia sellaisia kaupallisia sopimuksia, juonia, keinottelua tai taloudelliseen ahdinkoon ajamista, joilla me epärehellisesti pyrimme pettämään toista kaupanteossa.

59. Mitkä erityiset synnit tässä kielletään?

Kaikenlainen ryöstö, varkaus, koronkiskonta ja petos sekä sydämessämme oleva kateus ja toisen omaisuuden himoitseminen.

104) Ef. 4:28. Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on, että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle.

105) Hab. 2:6. Voi sitä, joka hankkii paljon omaisuutta, mikä ei ole hänen – ja kuinka pitkäksi aikaa? – ja kasaa päällensä pantteja!

106) 1.Tess. 4:6. …ettei kukaan sorra veljeänsä eikä tuota hänelle vahinkoa missään asiassa, sillä Herra on kaiken tämän kostaja.

107) 3.Moos. 19:35–36. Älkää tehkö vääryyttä tuomitessanne älkääkä käyttäessänne pituus-, paino- tai astiamittaa. Olkoon teillä oikea vaaka, oikeat punnukset, oikea eefa-mitta ja oikea hiin-mitta. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.

108) 3.Moos. 25:36. Älä ota korkoa tai voittoa häneltä, vaan pelkää Jumalaasi ja anna veljesi elää luonasi.

109) Jer. 22:13. Voi häntä, joka ei vanhurskaudella taloansa rakenna eikä yläsalejansa oikeudella; joka ilmaiseksi teettää työtä lähimmäisellään eikä anna hänelle hänen palkkaansa.

110) 2.Tess. 3:10. Kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä.

111) Ps. 37:21. Jumalaton ottaa lainan eikä maksa.

112) Sananl. 29:24. Joka käy osille varkaan kanssa, se sieluansa vihaa.

Raamatunkertomuksia:

Luuk. 10:30. Ryöstö. –
Joos. 7. luku. Aakan. –
2.Kun. 5. luku. Geehasi.

Ryöstö tarkoittaa toisen ihmisen omaisuuden itselleen ottamista väkivalloin (Luuk. 10:30).

Varkaus tarkoittaa sen viemistä salaa, viekkaasti, kuten taskuvarkaat tekevät (104; Aakan).

Koron kiskominen tarkoittaa niin suuren palkkion tai koron ottamista, että lähimmäisemme hengissä pysyminen tulee lähes mahdottomaksi (108). Tässä asiassa meidän täytyy antaa rakkauden kaksoiskäskyn ohjata toimintaamme.

Petos tarkoittaa sitä, että me väärin perustein saatamme lähimmäisemme rahan tai tavaran omaksemme petollisella kaupalla tai vääryydellä (105: joka hankkii paljon omaisuutta, mikä ei ole hänen; 106: älä sorra veljeäsi äläkä tuota hänelle vahinkoa missään asiassa; 107; Geehasi). Me rikomme tätä käskyä vastaan myös silloin, kun emme maksa kunnon palkkaa hyvin tehdystä työstä (109) ja kun emme tee kunnollista työpanosta palkkamme vastineeksi (110). Rikomme tätä käskyä vastaan myös, kun pidätämme työmiehemme palkan vastoin hänen tahtoaan (3.Moos. 19:13; Jaak. 5:4) ja kun emme maksa velkojamme ajallaan tai kun jätämme velkamme kokonaan maksamatta (111). Varkaudet lähtevät sydämestä (83). Jo varastamisen ajatus on synti.

Kateus tarkoittaa lähimmäisemme omaisuuden kadehtimista ja sitä, että emme soisi sitä hänelle.

Himoitseminen tarkoittaa sitä, että haluamme lähimmäisemme omaisuuden itsellemme. Me emme saa ottaa tavaroita, jotka toiset ovat varastaneet (112). Emme saa myöskään pitää itsellämme tavaroita, jotka olemme varastaneet, vaan meidän on palautettava ne (Luuk. 19:8).

60. Mihin tämä käsky velvoittaa?

Siihen, että me autamme lähimmäistämme enentämään ja varjelemaan tavaraansa ja elatustansa.

61. Miten se tapahtuu?

Niin, että me autamme lähimmäistämme sanoin ja teoin, jotta hänen omaisuutensa ja elatuksensa enenisivät ja varjeltuisivat vahingolta.

113) Matt. 5:42. Anna sille, joka sinulta anoo, äläkä käännä selkääsi sille, joka sinulta lainaa pyytää.

114) Sananl. 19:17. Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa.

115) Hepr. 13:16. Mutta älkää unohtako tehdä hyvää ja jakaa omastanne, sillä senkaltaisiin uhreihin Jumala mielistyy.

Raamatunkertomuksia:

1.Moos. 13:1–12. Aabraham ja Loot. –
Luuk. 19:8. Sakkeus.

Omaisuus tarkoittaa kaikkea sitä, mikä kuuluu lähimmäisellemme.

Hänen elatuksensa tarkoittaa hänen ammattiansa, työpaikkaansa, työtänsä ja kaikkea sitä, millä hän elättää itsensä.

Meidän tulee auttaa lähimmäistämme enentämään omaisuuttaan ja elatustaan. Tämä tarkoittaa, että meidän on toimittava niin, että lähimmäisemme omaisuus ja elatus paranisi ja lisääntyisi. Näin Joosef teki työskennellessään uskollisesti isäntänsä alaisuudessa (1.Moos. 39. luku). Samoin teki Aabraham antaessaan Lootin ensimmäisenä valita laidunmaan (1.Moos. 13. luku).

Meidän tulee auttaa lähimmäistämme varjelemaan omaisuuttaan ja elatustaan vaaroilta ja tuholta, kuten tulelta, varkaudelta yms., niin kuin Aabraham teki pelastaessaan Lootin omaisuuden (1.Moos. 14. luku). Tämä varjelemisvelvollisuus koskee myös koulun, kirkon ja yliopiston omaisuutta.

Kaiken tämän voimme tehdä sanallisesti antamalla lähimmäisellemme hyviä neuvoja, jotta hän voisi hoitaa omaisuuttaan ja elatustaan entistä paremmin ja tehdä työnsä menestyksekkäämmin. Siihen kuuluu myös lähimmäisemme puolesta puhuminen silloin, kun muut tahtoisivat vahingoittaa hänen omaisuuttaan ja elatustaan.

Lähimmäisemme omaisuuden varjeleminen voi tapahtua myös teoin. Se tarkoittaa sitä, että työskentelemme uskollisesti hänen hyväkseen silloin, kun teemme työtä hänelle, ja että autamme häntä, kun hän ei pysty tekemään omaa työtään. Se tarkoittaa myös sitä, että meidän tulee lainata tai antaa lähimmäisellemme rahaa tms., kun hän on puutteenalainen (113, 114 ja 115).

Kahdeksas käsky

62. Miten kuuluu kahdeksas käsky?

Älä sano {2}väärää {1}todistusta {3}lähimmäisestäsi.

63. Mitä se tarkoittaa?

{4}Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme valhettele lähimmäisestämme emmekä häntä petä, panettele taikka saata pahaan huutoon, vaan puolustamme häntä, ajattelemme ja puhumme hänestä hyvää ja selitämme kaikki parhain päin.

Tämä käsky varjelee meidän omaa ja lähimmäisemme hyvää nimeä ja mainetta. Tällainen suoja on tarpeen, koska kaikki ihmiset ovat luonnostaan taipuvaisia antamaan väärän todistuksen (83). –

1. Todistus tarkoittaa kaikkea sitä, mitä me sanomme lähimmäisestämme. Sisällöllisesti se voi olla hyvää tai pahaa, totta tai valhetta. –

2. Väärä todistus tarkoittaa sitä, että sanomme lähimmäisestämme jotakin sellaista, mikä ei ole totta, tai vaikka puhuisimmekin totta, niin tarkoituksenamme on vahingoittaa sillä lähimmäisemme mainetta. –

3. Lähimmäisestäsi (eli lähimmäistäsi vastaan) tarkoittaa puhumista lähimmäisemme vahingoksi, niin että voimme romuttaa sen hyvän käsityksen, joka muilla ihmisillä saattaa olla hänestä. –

4. Lähimmäisemme ei ehkä kuule eikä saa koskaan tietääkään, mitä me olemme puhuneet häntä vastaan, mutta Jumala kuulee ja tietää sen. Sen tähden Jumalan pelon pitäisi estää meitä sanomasta väärää todistusta.-

64. Mitä tässä käskyssä kielletään?

Siinä kielletään {1}kaikki valheellinen todistaminen oikeudessa, mutta myös {2}kaikki lähimmäistämme vastaan suunnatut puheet ja ajatukset, jotka nousevat petollisesta sydämestä.

116) Sak. 8:17. Älkää hautoko mielessänne pahaa toinen toisellenne.

1.Kor. 6. luku (käräjöimishalu).

1. Oikeudessa tätä käskyä vastaan rikkovat valheelliset todistajat (1.Kun. 21:13; Matt. 26:59–61). Sitä vastaan rikkovat myös muut väärämieliset oikeudenkäynnin osapuolet: asianajajat ja syyttäjät (Luuk. 23:2), valamiehet ja tuomarit (Pontius Pilatus). Kristittyjen ei pidä viedä keskinäisiä riitojaan oikeuteen riidelläkseen siellä toistensa kanssa maallisten tuomarien edessä. Heidän tulisi mieluummin sopia asia keskenään tai turvautua jonkun muun kristityn apuun riitakysymyksen ratkaisemiseksi (1.Kor. 6. luku). –

2. Päivittäisessä elämässämme rikomme tätä käskyä vastaan, kun puhumme kaikenlaista pahaa lähimmäisestämme (120), valehtelemme hänestä, petämme tai panettelemme häntä tai saatamme hänet huonoon maineeseen, ja jo silloinkin, kun vain ajattelemme tai kuvittelemme hänestä pahaa sydämessämme (116). Epäluulo on sydämen väärää todistusta. Kaikesta tästä me joudumme tekemään tilin Jumalalle (Matt. 12:36).

65. Mitä tarkoittaa lähimmäisellemme valehteleminen?

Sitä, että me {1}petollisin sydämin {2}kerromme lähimmäisellemme valheen tai {3}jätämme kertomatta hänelle totuuden.

117) Ef. 4:25. Pankaa sen tähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä.

118) Sananl. 19:5. Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valhetta puhuu, se ei pelastu.

Raamatunkertomuksia:

2.Kun. 5:25. Geehasi. –
1.Kun. 21:13. Vääriä todistuksia Naabotia vastaan. –
Matt. 26:59–61. Vääriä todistuksia Jeesusta vastaan.

1. Kysymys on sellaisesta valheesta, joka lähtee petollisesta sydämestä. Se on tarkoitettu pettämään ja vahingoittamaan lähimmäistämme. –

2. Kyse on tietoisesta ja tarkoituksellisesta toisen erehdyttämistä, valehtelusta “päin naamaa” (117; Geehasi). –

3. Kyse on totuuden salaamisesta asiassa, jonka tietämiseen lähimmäisellämme on oikeus. Valehtelijat ovat Paholaisen lapsia (211). Jumala rankaisee heitä (118).

66. Mitä tarkoittaa lähimmäisemme pettäminen?

Lähimmäisen pettäminen tarkoittaa sitä, että me petollisin sydämin paljastamme hänen salaisuuksiaan.

119) Sananl. 11:13. Joka panettelijana käy, ilmaisee salaisuuden, mutta jolla luotettava henki on, se säilyttää asian.

Raamatunkertomuksia:

1.Sam. 22:6–19. Dooeg. –
Matt. 26:14. Juudas.

Mitään sellaista, minkä lähimmäisemme on luottamuksellisesti uskonut meille, tai salaisuuksia, joita me saatamme hänestä tietää, me emme saa paljastaa, mikäli ne ovat omiaan tuhoamaan hänen maineensa (119). Kun Jumalan kunnia ja lähimmäisemme hyvinvointi sitä edellyttävät, silloin me kyllä saamme ja meidän täytyykin paljastaa salaisuuksia (Apt.23:16).

67. Mitä tarkoittaa lähimmäisemme panetteleminen?

Lähimmäisemme panetteleminen tarkoittaa sitä, että me petollisin sydämin puhumme hänestä pahaa.

120) Jaak. 4:11. Älkää panetelko toisianne, veljet.

121) Luuk. 6:37. Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta.

122) Matt. 18:15. Jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken.

Raamatunkertomus:

2.Sam. 15:1–6. Absalom.

Panetteleminen tarkoittaa pahan puhumista toisista ihmisistä heidän selkänsä takana (Absalom) sekä sitä, että me pahansuovasti toistamme heistä kuulemiamme asioita (120) tai puhumme heistä totta, mutta pahassa tarkoituksessa. Älä sano lähimmäisesi selän takana mitään sellaista, mitä et uskalla sanoa hänelle itselleen. Jos hän on tehnyt syntiä, sano se hänelle itselleen, älä muille (122). Me emme saa tuomita emmekä paheksua ketään hätiköiden kuulopuheen tai juorun perusteella (121). Mutta kuka ikinä osoittautuu selvästi paatuneeksi, hänet on tuomittava ja erotettava ehtoollisyhteydestä ”pakanana ja publikaanina” (513).

68. Mitä tarkoittaa lähimmäisemme saattaminen huonoon maineeseen?

Lähimmäisemme saattaminen huonoon maineeseen tarkoittaa sitä, että me petollisin sydämin vahingoitamme lähimmäisemme hyvää mainetta tai tuhoamme sen.

123) Ps. 50:16,19–22. Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: Sinä päästät suusi puhumaan pahaa, ja sinun kielesi punoo petosta. Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan, sinä panettelet äitisi poikaa. Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti? Luuletko, että minä olen sinun kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä sinun silmäisi eteen. Ymmärtäkää tämä te, jotka Jumalan unhotatte, etten minä raatelisi, eikä olisi pelastajaa.

Huonoon maineeseen saattaminen tarkoittaa henkilön maineen tai hyvän nimen tuhoamista. Tämä tapahtuu silloin, kun puhumme hänestä kaikenlaista pahaa – olkoon totta tai valhetta –, kun puhumme hänen synneistään ja puutteistaan tai kun valehtelemme hänestä. Niin ikään silloin, kun levitämme hänestä pahansuopia tietoja siinä tarkoituksessa, että saisimme vahingoitettua hänen mainettaan ja tekisimme hänet “haukutuksi”. Jumala rankaisee varmasti tällaisia maineen tuhoajia.

69. Mihin tämä käsky velvoittaa?

Siihen, että meidän tulee puolustaa lähimmäistämme, ajatella ja puhua hänestä hyvää ja selittää kaikki parhain päin.

70. Mitä tarkoittaa lähimmäisemme puolustaminen?

Lähimmäisemme puolustaminen tarkoittaa hänen suojelemistaan vääriä syytöksiä vastaan.

124) Sananl. 31:8–9. Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville. Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus.

Meidän tulee puhua mykkien puolesta, heidän puolustuksekseen; se on, niiden puolesta, jotka ovat poissa paikalta eivätkä sen tähden voi itse puhua puolestaan.

71. Mitä tarkoittaa hyvän puhuminen lähimmäisestämme?

Hyvän puhuminen lähimmäisestämme tarkoittaa hänen hyvien tekojensa ja ominaisuuksiensa kehumista, sikäli kuin se voi tapahtua totuuden mukaisesti.

Raamatunkertomus:

1.Sam. 19:4. Joonatan.

Ihmiset ovat kovin taipuvaisia puhumaan lähimmäisestään hyvää ja imartelemaan häntä hänen läsnäollessaan (Sananl. 20:19; 1.Tess. 2:5). Selän takana he usein tekevät juuri päinvastoin. Me saamme kertoa lähimmäisellemme hänen hyvät tekonsa ja ominaisuutensa. Meidän tulee kuitenkin erityisesti kehua niitä toisille silloin, kun lähimmäisemme ei ole läsnä (Joonatan).

72. Mitä tarkoittaa kaiken selittäminen parhain päin?

Kaiken selittäminen parhain päin tarkoittaa lähimmäisemme vikojen ja heikkouksien rakkaudellista peittämistä ja kaiken mahdollisen selittämistä hänen edukseen.

125) 1.Piet. 4:8. Rakkaus peittää syntien paljouden.

126) 1.Kor. 13:7. Kaikki rakkaus peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.

Silloin, kun lähimmäistämme vastaan esitetään tosia syytöksiä tai meille osoitetaan hänen todellisia vikojaan ja heikkouksiaan, me emme saa suurennella, mutta emme myöskään katteettomasti kaunistella niitä. Sen sijaan meidän tulee selittää ne parhaamme mukaan, vihjaamatta lähimmäisellämme olevan toimilleen pahoja vaikuttimia. Aito lähimmäisenrakkaus peittää hänen syntinsä eikä puhu niistä muille (125). Se myös uskoo ja toivoo parasta hänestä (126).

Yhdeksäs käsky

73. Miten kuuluu yhdeksäs käsky?

Älä himoitse lähimmäisesi huonetta.

74. Mitä se tarkoittaa?

Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme petoksella tavoittele lähimmäisemme perintöä tai huonetta emmekä anasta sitä lain ja oikeuden varjolla, vaan autamme häntä, että hän saisi pitää omansa.

Himoitseminen tarkoittaa tavaroiden ja asioiden ahnasta haluamista, niiden innokasta ja kiihkeää tavoittelemista omaksi. Meidän tulisi palavasti haluta hengellisiä siunauksia, Jumalan sanaa (1) ja Jumalan valtakuntaa (455). Me saamme haluta sellaisia asioita, joita Jumala ei ole meiltä kieltänyt (2.Aikak. 1:10: viisaus ja tieto). Me emme saa himoita sellaista, mitä ei ole tarkoitettu meille tai minkä Jumala on meiltä kieltänyt (Eeva, Ahab).

75. Mitä nämä sanat kieltävät?

Ne kieltävät tavoittelemasta lähimmäisemme perintöä tai huonetta (kotia) petoksella ja anastamasta sitä lain ja oikeuden varjolla.

127) Jes. 5:8. Voi niitä, jotka liittävät talon taloon, yhdistävät pellon peltoon, kunnes ei jää enää tilaa ja te yksin asutte maassa!

128) Matt. 23:14. Voi teitä kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! jotka syötte leskein huoneet, ja muodoksi pidätte pitkät rukoukset: sentähden te saatte sitä kovemman kadotuksen. [käännös vanhan Biblian mukaan; vrt. Mark. 12:40 ja Luuk. 20:47]

129) 1.Tim. 6:6–10. Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin. Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen. Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.

Raamatunkertomus:

1.Kun. 21:1–16. Naabot.

Me emme saa edes haluta mitään sellaista, mikä on lähimmäisemme omaa, jos hän ei halua antaa sitä meille emmekä me voi saada sitä rehellisin keinoin (Ahab).

Se, joka himoitsee sydämessään, usein myös pyrkii saamaan itselleen sen, mitä hän himoitsee. Ei ole syntiä pyrkiä saamaan haluamansa laillisin keinoin.

Me emme kuitenkaan saa tavoitella haluamaamme petoksen avulla, turvautuen johonkin epärehelliseen temppuun tai juoneen. Vaikka emme onnistuisi petoksessamme, niin jo se, että tavoittelemme jotakin petoksella, on synti.

Synti on erityisen paha silloin, kun jotakin on saatu omaksi lain ja oikeuden varjolla. Tällä tavalla kuningas Ahab sai itselleen Naabotin viinitarhan. Me syyllistymme tähän, kun epäämme velalliseltamme hänen oikeutensa kiinnelainan takaisinmaksamiseen, kun sen osamaksu on myöhästynyt, siinä tarkoituksessa, että saisimme pitää lähimmäisemme omaisuuden hinnalla, joka on sen todellista arvoa paljon alhaisempi, tai kun maksamme maksettavaksi langenneen veron lähimmäisemme omaisuudesta ja lopulta vaadimme itsellemme koko hänen omaisuutensa maksamaamme veroa vastaan (127). Toimittamalla messuja kuolleiden puolesta roomalaiskatolinen kirkko vielä tänäkin päivänä ”syö leskien huoneet” (128). Ei ole väärin olla rikas, mutta rikastumisen halu johtaa meidät ahneuteen ja rahanhimoon yms. (129).

76. Mihin tämä käsky velvoittaa?

Siihen, että meidän tulee auttaa ja avustaa lähimmäistämme, että hän saisi pitää oman perintönsä ja kotinsa.

130) Fil. 2:4. … että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta.

131) Gal. 5:13. Palvelkaa toisianne rakkaudessa.

Rakkauden tulisi saada meidät palvelemaan lähimmäistämme (131), edistämään hänen hyväänsä ja huolehtimaan hänen tavaroistaan yhtä hyvin kuin omistammekin (130), niin että hän saisi pitää ne. Näinhän Aabraham teki (1.Moos. 14:16–23).

Kymmenes käsky

77. Miten kuuluu kymmenes käsky?

Älä himoitse lähimmäisesi aviopuolisoa, palvelijoita, karjaa äläkä mitään, mikä on hänen omaansa.

78. Mitä se tarkoittaa?

Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme anasta, houkuttele emmekä vieroita lähimmäiseltämme hänen aviopuolisoansa, palvelijoitansa tai karjaansa, vaan kehotamme ja vaadimme heitä pysymään alallaan ja ahkerasti täyttämään velvollisuutensa.

79. Mitä tässä käskyssä kielletään?

Siinä kielletään millään tavoin {1}vieraannuttamasta, {2}pakottamasta tai {3}viekoittelemasta lähimmäisemme puolisoa tai palvelijoita jättämään hänet ja tulemaan omaksemme tai johtamasta hallintaamme lähimmäisemme karjaa tai muuta omaisuutta.

132) Room. 13:9. Älä himoitse.

1. Vieraannuttaminen tarkoittaa sitä, että lähimmäisemme meidän toimiemme tähden koetaan vastenmieliseksi ja häntä kohdellaan kuin tuntematonta ihmistä. Vieraannuttaminen tarkoittaa myös puolison tai palvelijoiden kiintymyksen ja luottamuksen vahingoittamista niin, etteivät he enää rakasta lähimmäistämme eivätkä luota häneen. Absalom varasti ihmisten sydämet isältään Daavidilta (2.Sam. 15:1–6). Tämä tapahtuu petoksella ja usein lain ja oikeuden varjolla. Olemme toimivinamme vain sen henkilön parhaasta kiinnostuneina, jonka haluamme vieraannuttaa puhumalla hänelle pahaa hänen lähimmäisestään. –

2. Pakottaminen pois lähimmäisemme luota ei tarkoita fyysisen voiman käyttämistä siten kuin esim. ryöstön yhteydessä tapahtuu. Pakottaminen tarkoittaa sanallista vaikuttamista lähimmäiseemme, kuten kärttämistä, pyynnöillä ahdistamista ja painostamista, siinä toivossa, että hän lopulta antaa meille karjansa tms. Pakottaminen on sitä, että me suostuttelemme lähimmäisemme tekemään jotakin vastoin hänen omaa tahtoaan. Pakottamista on myös sellaiseen temppuun turvautuminen, jonka vaikutuksesta lähimmäisemme on lopulta pakko antaa meille se, mitä himoitsemme. –

3. Viekoittelu tarkoittaa sellaisten lupausten ja houkutusten esittämistä lähimmäisemme puolisolle, palvelijoille tai lapsille, että he niiden vuoksi jättävät perheensä ja tulevat omaksemme.

80. Mihin tämä käsky velvoittaa

Siihen, että meidän tulee kehottaa lähimmäisemme puolisoa ja palvelijoita pysymään asemassaan ja tekemään velvollisuutensa.

Raamatunkertomus:

Paavalin kirje Filemonille.

81. Mistä Jumala erityisesti muistuttaa meitä näissä viimeisissä käskyissä sanoessaan:

”Älä himoitse”?

Kahdesta asiasta:
1. siitä, että Jumalan silmissä jo paha himo on todella ja sanan varsinaisessa merkityksessä synti; ja
2. että sydämessämme ei saa olla mitään pahaa himoa, vaan ainoastaan pyhiä haluja sekä rakkaus Jumalaa ja kaikkea hyvää kohtaan.

133) Room. 7:7. En minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: ”Älä himoitse”.

134) Jaak. 1:14–15. Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.

135) 3.Moos. 19:2. Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä.

136) Matt. 5:48. Olkaa siis te täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.

137) Ps. 37:4. Silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.

1. Ihmiset eivät yleensä pidä himoa syntinä. Paavali (133) tiesi, että hänen sydämessään oli himoa, mutta hän ei tiennyt, että sellainen himo oli syntiä, ennen kuin laki opetti hänelle, että himoitseminen on kiellettyä. –

2. Kun ihminen tietoisesti himoitsee jotakin tiettyä [kiellettyä] kohdetta, kuten Eeva himoitsi kiellettyä hedelmää ja Ahab Naabotin viinitarhaa, hän tekee jotakin sydämessään. Tätä kutsutaan himotoiminnoksi (engl. actual lust). Mutta se, että ihminen himoitsee tällä tavalla, osoittaa, että hän on olemukseltaan himoitseva. Himoitsevuus on siveellinen (alennus)tila, [langenneen] ihmisluontomme ominaistila. Sitä kutsutaan perinnäishimoksi (engl. inherited lust). Me himoitsemme, koska olemme olemukseltamme himoitsevia. Mutta myös tämä himoitsevuus (paha himo) on synti, sillä Jumala vaatii meidän olevan täydellisen puhtaita ja pyhiä sydämeltämme (135 ja 136) ja että meillä on vain pyhiä haluja (137).

Käskyjen päätös

82. Mitä Jumala kaikista näistä käskyistä sanoo?

Hän sanoo näin: Minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.

83. Mitä se tarkoittaa?

Jumala uhkaa rangaista kaikkia niitä, jotka rikkovat nämä käskyt. Sentähden meidän tulee peljätä hänen vihaansa, niin ettemme riko näitä käskyjä. Mutta hän lupaa armonsa ja kaikkea hyvää kaikille, jotka pitävät nämä käskyt. Sentähden meidän tulee rakastaa Jumalaa, turvautua häneen ja mielellämme elää hänen käskyjensä mukaan.

2.Moos. 20:1–6:sta huomaamme, että nämä sanat on liitetty ensimmäiseen käskyyn. Koska näiden sanojen vaikutus ulottuu kaikkiin käskyihin, voimme tutkia niitä myös käskyjen päätöksen yhteydessä.

84. Miksi Jumala kutsuu tässä itseään kiivaaksi Jumalaksi?

Koska Hänellä on, paitsi oikeus antaa meille käskyjä, myös voima toteuttaa uhkauksensa ja täyttää lupauksensa.

138) Jaak. 4:12. Yksi on lainsäätäjä ja tuomari, hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa.

Sanat ”Minä, Herra, sinun Jumalasi” eivät ole minkään kuvitellun jumalan käskyjä, vaan ne ovat ainoan tosi Jumalan käskyjä. Siitä johtuen Hänellä on oikeus antaa nämä käskyt ja vaatia jokaiselta ihmiseltä niiden noudattamista. Jumala on ”kiivas Jumala”, koska Hän vaatii ehdotonta kuuliaisuutta eikä salli pienintäkään lakinsa rikkomista (135 ja 139). ”Jumala” tarkoittaa, että Hän on väkevä ja kaikkivaltias, kykenevä rankaisemaan lainrikkojaa (138).

85. Millä Jumala uhkaa kaikkia niitä, jotka vihaavat häntä ja rikkovat hänen käskynsä?

Vihallaan ja epäsuosiollaan (armottomuudellaan) sekä ajallisella kuolemalla ja iankaikkisella kadotuksella.

139) 5.Moos. 27:26. Kirottu olkoon se, joka ei pidä tämän lain sanoja eikä täytä niitä. Ja kaikki kansa sanokoon : ”Amen”.

140) Room. 6:23. Synnin palkka on kuolema.

Jumala kostaa ihmisille heidän syntinsä, kuten Hän kosti Aadamille (1.Moos. 3:8–24). Jumalan kosto ilmenee Jumalan armottomuutena, vihana ja rangaistuksena. Jumalan kirous sisältää kaikki ajalliset rangaistukset, kuoleman ja iankaikkisen kadotuksen (139: Me “pidämme lain” täyttämällä sen. ”Sanokoon: Amen” tarkoittaa sitä, että kaikkien ihmisten tulee hyväksyä laki ja pitää Jumalan kiroamaa ihmistä kirottuna; 140: hengellinen, ajallinen ja iankaikkinen kuolema).

86. Millaisille lapsille Jumala kostaa heidän isiensä pahat teot kolmanteen ja neljänteen polveen?

Sellaisille, jotka vanhempiensa tavoin vihaavat Jumalaa ja rikkovat hänen käskynsä.

141) Hes. 18:19–20. Se sielu, joka syntiä tekee — sen on kuoltava. Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on tuleva hänen jumalattomuutensa.

Raamatunkertomuksia:

1.Moos. 9:25. Kanaan. –
Matt. 27:25. Juutalaiset.

1. Raamattuviite 141 osoittaa, ettei kukaan joudu helvettiin toisen ihmisen syntien tähden, vaan että jos joku on vanhurskas, se koituu hänen omaksi hyväkseen, ja että jos ihminen on jumalaton, niin häntä syytetään jumalattomuudestaan. Vaikka Jumala armossaan todella sälytti jumalattomuutemme Kristuksen päälle ja luki hyväksemme Hänen vanhurskautensa, niin ihmisten kesken pätee se, että jokainen kantaa oman syntitaakkansa ja saa palkan tekojensa mukaan (321). –

2. Mutta jos lapsetkin vihaavat Jumalaa ja jatkavat isiensä synneissä, niin Jumala kostaa heille antamalla heille ajallisia rangaistuksia, kuten köyhyyttä, epäsuosiota, sairautta yms. Jumala rankaisee heitä paitsi heidän omista synneistään, myös heidän vanhempiensa synneistä (1.Kun. 15:25–30). –

3. Toisinaan myös hurskaat lapset kärsivät tällaisista ulkoisista seuraamuksista, kuten sairaudesta, köyhyydestä ja epäsuosiosta, isiensä syntien tähden – isänsä Saulin tähden Joonatanista ei tullut Israelin kuningasta (1.Sam. 16:1; 23:17) – mutta nämä eivät ole heille rangaistusta heidän synneistään, sillä kristittyjä ei sanan varsinaisessa merkityksessä lainkaan rangaista, vaan paremminkin kuritusta, risti, jonka Jumala laskee heidän päällensä heidän parhaaksensa (470). Esimerkiksi jumalattomien vanhempien jumalaton poika ja hurskas poika voivat molemmat kärsiä samanlaisista ajallisista vanhempiensa synnin seuraamuksista, kuten sairaudesta. Toiselle se on rangaistus, mutta toiselle hyvää tarkoittavaa kuritusta.

87. Miten tämän uhkauksen pitäisi vaikuttaa meihin?

Niin, että me pelkäisimme Jumalan vihaa emmekä toimisi Hänen käskyjensä vastaisesti.

Raamatunkertomuksia:

1.Moos. 7. luku. Vedenpaisumus. –
1.Moos. 19. luku. Sodoma. –
Luuk. 19:43–44. Jerusalemin hävitys.

88. Mitä Jumala lupaa niille, jotka rakastavat Häntä ja pitävät Hänen käskynsä?

Jumala lupaa heille armonsa ja kaikkea hyvää.

142) Luuk. 10:28. Tee se, niin sinä saat elää.

143) 1.Tim. 4:8. Jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen.

89. Mihin tämä lupaus kutsuu lempeästi meitä?

Siihen, että me rakastaisimme Jumalaa, luottaisimme ja turvautuisimme Häneen ja noudattaisimme halukkaasti Hänen käskyjänsä elämässämme.

Me emme ansaitse näitä siunauksia, eikä meillä ole oikeutta vaatia niitä palkaksi teoistamme (Luuk. 17:10), mutta Jumala on liittänyt tähän lupauksen erityiseksi kannustimeksi saadakseen meidät halukkaammin noudattamaan Hänen käskyjään. Jumala pitää varmasti oman lupauksensa, jonka mukaan Hän siunaa tässä elämässä sekä vanhurskaan ihmisen (Joosef; neljäs käsky), että hänen lapsensa (2.Moos. 2:24: Jumala vapahti Israelin Aabrahamin tähden; 1.Kun. 15:4: Daavidin tähden hänen lapsensa pysyivät Juudan kuninkaina). Jumala palkitsee jopa epäuskoisten noudattaman maallisen vanhurskauden ajallisilla siunauksilla (Sananl. 14:34; Jes. 33:15–16). Jumalisuuteen liittyy myös tulevan elämän lupaus (143; Ilm. 14:13). Jumala palkitsee lastensa hyvät teot suuremmalla kunnialla – armosta. Jumala lupaa iankaikkisen elämänkin (142), mutta tämä on ehdollinen lupaus, joka toteutuu vain, jos pidämme käskyt sillä tavalla kuin Jumala tahtoo.

Millä tavalla Jumala tahtoo meidän pitävän nämä käskyt? Me emme saa pitää käskyjä vain sikäli kuin pystymme tai haluamme, vaan meidän täytyy pitää Jumalan koko laki (139 ja 142), noudattaa sen jokaista käskyä täydellisesti (150 ja 136), rakkaudesta Jumalaa kohtaan (14), ei kauppiashengessä, voittoa ja palkintoa tavoitellen. Niin tekevät omavanhurskaat. He noudattavat lakia itsekkäistä syistä, ansaitakseen taivaan.

90. Pystymmekö me pitämään Jumalan käskyt sillä tavalla kuin Hän haluaa meidän pitävän ne?

Emme. {1}Syntiinlankeemuksen jälkeen luonnollinen ihminen ei pysty pitämään Jumalan lakia lainkaan. {2}Uudestisyntyneetkin pystyvät pitämään lain vain epätäydellisesti.

144) Ps. 14:3. Mutta kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään.

145) Saarn. 7:20. Sillä ei ole maan päällä ihmistä niin vanhurskasta, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä.

146) Jes. 64:6. Kaikki me olimme kuin saastaiset, ja niin kuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme.

147) Job 14:4. Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.

148) Fil. 3:12. Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.

149) Ps. 143:2. Älä käy tuomiolle palvelijasi kanssa, sillä ei yksikään elävä ole vanhurskas sinun edessäsi.

150) Jaak. 2:10. Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin.

Ennen syntiinlankeemusta ihminen kykeni täydellisesti pitämään Jumalan lain. Siihen, että ihminen oli luotu Jumalan kuvaksi (214) sisältyi täydellinen vanhurskaus ja oikea elämän pyhyys (216).

1. Luonnollinen ihminen ei syntiinlankeemuksen jälkeen ja ennen kääntymystään, uudestisyntymättömässä tilassaan, kykene lainkaan noudattamaan Jumalan lakia. Vaikka hän voi ulkonaisesti jossakin määrin taipua joihinkin lain vaatimuksiin ja näin saada aikaan yhteiskunnallista vanhurskautta, hän ei pysty pitämään eikä pidä lakia hengellisesti oikealla tavalla. Tämä johtuu siitä, ettei hänellä ole oikeaa Jumalan pelkoa eikä oikeaa Jumalan rakastamista. Siksi hän ei pidä käskyjä sydämessään eikä sydämestään (144 ja 145; 146: Se, mitä ihmiset pitävät vanhurskautena, on Jumalan silmissä ”saastainen vaate”; 147: Saastainen, syntinen ihminen ei pysty aikaansaamaan yhtäkään puhdasta ja täydellistä tekoa).

2. Kristitytkään eivät pysty pitämään lakia täydellisesti, vaikka jotkut niin kuvittelevat (roomalaiskatoliset pyhimykset ja perfektionistit). Koska kristityt rakastavat Jumalaa, niin he kyllä haluavat pitää Hänen käskynsä, ja he onnistuvatkin jossakin määrin, mutta lihansa eli vanhan luontonsa tähden he eivät koskaan tule täydellisiksi tämän elämänsä aikana. Kristitty Paavali myöntää, ettei hän elämässään vielä ollut tullut täydelliseksi, vaan hän pyrkii lakkaamatta lain täydellisempään noudattamiseen (148 ja 159; Room. 7:14–23). Jumalan palvelija Daavid (149) tietää, ettei hän eikä kukaan muukaan ihminen ole täysin vanhurskas Jumalan edessä. Paraskin kristitty joutuu myöntämään ainakin yhden lainrikkomuksen, ja jo sekin tekee hänet syypääksi koko lain rikkomiseen (150). Laki on kokonaisuus. Se on yhtenäinen ketju. Jos yksi lenkki murretaan, rikkoutuu koko ketju; jos yksi käsky rikotaan, rikotaan koko laki.

91. Mikä sitten on Jumalan lain tarkoitus ja tehtävä?

Ensiksi: Laki estää jossain määrin synnin karkeita purkautumisia ihmiselämässä. Siten laki auttaa ylläpitämään ulkonaista kuria ja kunniallisuutta maailmassa. Tässä merkityksessä laki toimii synnin hillikkeenä.

Toiseksi: Laki opettaa meitä oikein tuntemaan syntimme Jumalan edessä. Tämä on lain pääasiallinen tehtävä. Tässä merkityksessä laki toimii peilinä.

151) Room. 3:20. Lain kautta tulee synnin tunto.

152) Room. 7:7. Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muutoin kuin lain kautta. Sillä minä en olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: ”Älä himoitse”.

Kolmanneksi: Laki osoittaa uudestisyntyneille, mitkä ovat Jumalan tahtomia, todella hyviä tekoja. Tässä merkityksessä laki toimii ohjeena.

153) Ps. 119:9. Kuinka voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana? Siten, että hän noudattaa sinun sanaasi.

1. Luonnollinen laki (kysymys 8, kohta 1), joka säätelee ihmisen omaatuntoa ja on lisäksi kirjoitettu moniin maallisen esivallan antamiin säädöksiin, estää monia meistä tekemästä väärin, koska me pelkäämme rangaistusta. Myös Jumalan kirjoitettu laki uhkaa rikkojaansa rangaistuksella (kysymys 85). Näin laki toimii kuin kahle tai hillike, joka rajoittaa, pidättää ja jossain määrin estää synnin karkeita purkautumisia ihmiselämässä. Rangaistuksen pelko estää monia tekemästä sitä, minkä laki kieltää. Mutta tällainen kuuliaisuus on orjan kuuliaisuutta.

2. Vertaamalla ajatuksiamme, sanojamme ja tekojamme lain vaatimuksiin me opimme tuntemaan syntimme (151). Paavali tiesi, että hänen sydämessään oli himoa, mutta hän ei tiennyt, että sellainen himo oli syntiä, ennen kuin laki opetti sen hänelle sanoen: ”Älä himoitse”. Vasta silloin Paavali tajusi tuon himon olevan vastoin Jumalan lakia eli synnin olevan kyseessä (152). Näin laki toimii peilinä uudestisyntymättömien ja omavanhurskaiden elämässä. Lain tarkoituksena on opettaa heitä tuntemaan syntinsä. Myös kristittyjen tulisi säännöllisesti tutkia tilaansa Jumalan kymmenen käskyn valossa vanhan Aadamin tähden, joka heissä on ja joka on ”turmellut itsensä pahoissa himoissaan”. Laki julistaa rikkojalleen myös Jumalan kirouksen (139). Siksi me opimme laista tuntemaan myös Jumalan vihan (Room. 1:18). Jumalan viha täyttää ihmisen sydämen kauhulla ja tyrmistyksellä (Ps. 38) ja saattaa hänet näkemään kadotetun tilansa ja Vapahtajan tarpeensa (Room. 7:24–25). Näin laki on valvojamme, joka ajaa kääntymätöntä Kristuksen kohtaamiseen. (Gal. 3:24).

3. Kristityt eivät ole lain orjuuttamia, koska ja siltä osin kuin he ovat uudestisyntyneet. Heitä ei tarvitse pakottaa toimimaan lain jyrkkien käskyjen avulla, kuten: ”tee” tai ”älä tee”. Kristityt tekevät halukkaasti ja rakkaudesta Jumalaan kaiken, mikä on mieluista heidän taivaalliselle Isälleen. Kristityille on tarpeen ainoastaan osoittaa, mitä Jumala tahtoo heidän tekevän. He tekevät sen heti mielellään. Tämä on uusi kuuliaisuus, joka kumpuaa uskosta. Se on Jumalan lapsen kuuliaisuus. Jumalan lapsille laki on pelkästään ohje, opas, joka ei enää käske eikä pakota heitä kuuliaisuuteen, vaan ainoastaan ohjaa ja opastaa sitä osoittaen heille, mikä on todella hyvää ja otollista Jumalalle (153: jos ihminen elää Jumalan lain mukaan, hänen ”tiensä” tai elämänsä on ”puhdas” ja moitteeton Jumalan ja ihmisten edessä).

Synnistä.

92. Mitä synti on?

Syntiä on {2}jokainen {1}poikkeama {3}Jumalan lain viitoittamalta tieltä.

154) 1.Joh. 3:4. Jokainen, joka tekee synnin, tekee myös laittomuuden; ja synti on laittomuus.

1. Synti on sen tekemistä, minkä Jumala kieltää (Eeva), tai sen tekemättä jättämistä, mitä Jumala vaatii (163). Kummassakin tapauksessa kyse on siis tottelemattomuudesta Jumalaa kohtaan. Syntiä on kaikki sellainen, mikä ei ole sopusoinnussa Jumalan lain kanssa: se on laittomuutta, poikkeamista laista (154). Mitä ihminen tekee omaatuntoaan vastaan, on sekin syntiä (Room. 14:23). –

2. Jokainen tällainen poikkeama on syntiä, olipa se suuri tai pieni, tietoinen tai tiedostamaton, ajatuksin, sanoin tai teoin tapahtuva. Syntiä on jo sekin, kun me emme ole sellaisia kuin Jumala tahtoo meidän olevan, nimittäin pyhiä ja täydellisiä (136). –

3. Toisaalta ainoastaan se on syntiä, mikä on Jumalan sanaa vastaan tai ristiriidassa sen kanssa. Ihmisten näkemykset ja mielipiteet eivät voi tehdä mitään synniksi, lukuunottamatta sellaisia tapauksia, joissa me omantuntomme harhautuessa erehdymme luulemaan synniksi sellaista, mitä Jumala ei ole sen enempää käskenyt kuin kieltänytkään. Jos me tällöin toimimme omaa omaatuntoamme vastaan, teemme syntiä (Room. 14:23). Sellaiset asiat, joita Jumala ei ole käskenyt eikä kieltänyt, ovat olemuksensa puolesta hengellisesti merkityksettömiä (Mitteldinge, adiafora), eikä sen enempää niiden tekeminen kuin tekemättä jättäminenkään ole mikään synti.

93. Kuka toi synnin maailmaan?

{2}Perkele, joka ensimmäisenä luopui Jumalasta, {3}ja ihminen, joka omasta vapaasta tahdostaan antoi johtaa itsensä harhaan ja lankesi näin syntiin.

155) 1.Joh. 3:8. Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti.

156) Room. 5:12. Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema.

Raamatunkertomus:

1.Moos. 3:1–7. Ihmisen syntiinlankeemus.

1. Synti ei ole peräisin Jumalasta, sillä Hän on pyhä (135), vihaa vääryyttä (236), ei ole pahan kiusattavissa eikä kiusaa ketään pahaan (462). –

2. Perkele, joka oli luotu hyväksi ja täydelliseksi, ei joutunut kenenkään muun kiusaamaksi eikä viettelemäksi, vaan ensimmäinen ajatus synnistä ja kapinasta Jumalaa vastaan sai alkunsa hänessä (155: Hän teki synnin alun, alkoi ensimmäisenä tehdä syntiä). Miten täydellinen enkeli saattoi saada mieleensä ensimmäisen ajatuksen synnistä, sitä me emme tiedä. Perkele ja hänen enkelinsä lankesivat pois Jumalan yhteydestä joskus luomisen seitsemännen päivän, jolloin kaikki, mitä Jumala oli tehnyt, oli vielä sangen hyvää, ja ihmisen lankeemuksen välisenä aikana. –

3. Perkele kiusasi ja vietteli ihmistä (1.Moos. 3:1–7). Täydellisenä [juuri sellaisena, jollaiseksi Jumala oli hänet luonut] ihminen olisi voinut menestyksekkäästi vastustaa tätä kiusausta ja näin säilyttää vanhurskautensa [otollisuutensa Jumalalle], mutta sen sijaan hän halukkaasti antoi myöten kiusaukselle ja on näin ollen vastuussa rikoksestaan [Jumalan lakia vastaan] (156: Aadamin synti [lankeemuksessa] oli ihmisen synnin alku. Tämän ensimmäisen synnin kautta kuolema tuli Aadamin itsensä osaksi, mutta myös hänen lastensa osaksi. Kaikki ihmiset näet lankesivat Aadamissa, ja Aadamin alkusynti, ensimmäinen rikkomus, luetaan kaikkien ihmisten synniksi [Jumalan edessä]. Tämä on [perisyntiin kuuluva] perisyyllisyys. Room. 5:12–14).

94. Montako synnin lajia me erotamme toisistaan?

Kaksi lajia: perisynnin ja tekosynnin.

95. Mitä perisynti on?

Se on se synti, {1}jonka me olemme perineet Aadamilta, {2}meidän koko inhimillisen luontomme täydellinen turmeltuneisuus. Meidän luontomme on näet nykyisin turmeltunut ja menettänyt luomisessa saadun alkuvanhurskautensa, taipuvainen ja halukas kaikkeen pahaan {3}ja kadotustuomion alainen.

157) Ps. 51:7. Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.

158) Joh. 3:6. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.

159) Room. 7:18. Minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää.

160) 1.Moos. 8:21. Ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka.

161) Ef. 2:3. Ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin.

1. Perisynti ei ole sellainen siveellinen tila, joka olisi hankittu elämämme aikana, se ei ole syntynyt epäsuotuisista kasvuympäristöistä ja huonoista vaikutteista, vaan se on meillä synnynnäisenä (157) heti yksilöllisen olemassaolomme alusta saakka. Syntisistä vanhemmista syntyneinä me olemme syntisiä jälkeläisiä (158). Siksi, että olemme vanhempiemme välityksellä perineet tämän synnin Aadamilta asti, sitä kutsutaan myös vanhaksi Aadamiksi (kysymys 294). –

2. Tämä synti ei ole mikään meidän tekemämme teko, vaan sellainen tila ja sisäinen olosuhde, jossa me luonnostamme olemme, verrattavissa vanhemmilta perittyyn sairauteen. Se on koko inhimillisen luontomme täydellisen turmeltunut, pilaantunut ja syntinen tila. Tässä tilassa meillä ei enää ole ruumiin alkuperäistä voimaa eikä terveyttä, ei ymmärryksen eikä tahdon alkuperäistä täydellisyyttä eikä myöskään sydämen eikä sielun alkuperäistä pyhyyttä eikä puhtautta. Niin kuin vesilasiin sekoitettu myrkkypisara muuttaa lasin sisältämän veden kauttaaltaan myrkylliseksi, samoin Aadamin ja Eevan tekemä ensimmäinen synti myrkytti heidän koko olemuksensa, ja heistä syntyneet lapset perivät tämän syntisen olemuksen. Näin ollen ihminen ei enää ole olemukseltaan hyvä eikä vanhurskas, ei pyhä eikä täydellinen (159), vaan paha ja yksinomaan pahaa kohti suuntautunut (160). –

3. Me emme siis enää ole sellaisia, jollaiseksi Jumala alussa teki ihmisen ja jollaisia Hän tahtoo meidän olevan (135 ja 136). Tämä syntinen tila, jossa havaitsemme luonnostamme olevamme, alistaa meidät Jumalan tyytymättömyyden ja vihan alle (161). –

4. Kaikki ihmiset ovat lihasta syntyneinä perineet tämän synnin (158). Ainoa poikkeus on itse Kristus, joka on ainoa ihminen, joka on siinnyt saastattomasti (284). –

5. Tämä perisynti on kaikkien tekosyntien alkulähde (160 ja 162: koska sydän on paha, pahat ajatukset syntyvät siinä).

96. Mitä tekosynti on?

Jokainen Jumalan lain rikkominen himoissa, ajatuksissa, sanoissa ja teoissa.

162) Matt. 15:19. Sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.

163) Jaak. 4:17. Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi.

Tässä on kyse sellaisista synneistä, joita me teemme, suoritamme ja toteutamme. Sydämen pahat himot, toiveet ja kaipaukset (132, 133 ja 134) ovat syntejä; Eeva teki tekosynnin jo kaivatessaan kiellettyä hedelmää (1.Moos. 3:6). Pahat ajatukset ja mielen kuvitelmat ovat syntejä (160 ja 162), samoin pahat sanat (81, 88 ja 120) ja pahat teot (162). Laiminlyönnin synteihin kuuluu se, että jätämme tekemättä, laiminlyömme tai unohdamme tehdä sen, mikä meidän tulisi tehdä (163; Luuk. 10:31,32: pappi ja leeviläinen). Luokittelemme syntejä myös tietoisiin ja tiedostamattomiin (517) sekä heikkoudensynteihin ja harkittuihin synteihin ja tunnemme helmasynnin ja vallitsevan synnin käsitteet.

97. Miten meidät sitten voidaan vapauttaa synnistä ja tehdä vanhurskaiksi ja pelastuksen perillisiksi?

Ei lain tekojen kautta, vaan uskon kautta.

164) Room. 10:4. Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.

1. Laki vaatii meiltä täydellistä kuuliaisuutta kaiken aikaa, kaikissa tapauksissa ja kaikissa olosuhteissa. Siksi mikään kuuliaisuus, jota voisimme osoittaa nyt ja vasta, edes täydellinenkään, ei voisi hyvittää jo tapahtuneita lainrikkomuksiamme: sata hyvää työtä ei peitä näkymättömiin yhtä pahaa tekoa. Kun Jumalan lakia on yhdenkin kerran rikottu, on mahdotonta pyyhkiä tätä yhtä syntiä pois senjälkeisellä täydellisellä kuuliaisuudella (150). Kuka ikinä yrittääkin pelastua lain kautta, joutuu sen kirouksen alle, jos hän epäonnistuu edes yhdenkin kohdan täyttämisessä (Gal. 3:10). Koska kukaan ihminen ei kykene pitämään Jumalan lakia (kysymys 90), kukaan ei voi pelastua sen kautta (Room. 3:20).

2. Kristus tehtiin Jumalan lain alaiseksi, jotta Hän pitäisi sen meidän puolestamme (276). Täyttämällä lain täydellisesti (Matt. 5:17) Hänestä tuli lain loppu (164: käsky on saatu päätökseen eli saanut loppunsa, kun se on täytetty). Toimivalla eli aktiivisella kuuliaisuudellaan Kristus sai aikaan lain täydellisen täyttämisen, siis täydellisen vanhurskauden [syyttömyyden lain edessä]. Tätä Hän ei kuitenkaan tehnyt itseään varten, vaan niiden puolesta ja niitä varten, jotka olivat lain alaisina eivätkä pystyneet sitä täyttämään, siis kaikkien ihmisten puolesta ja heitä varten.

3. Minkä Kristus näin hankki, se tarjotaan ihmiselle ilmaiseksi evankeliumissa. Se ihminen, joka uskoo tämän Kristuksesta, sovittaa itseensä ja ottaa omakseen sen, mitä Kristus on tehnyt hänen puolestaan. Jumala näkee sitten näin uskovan ihmisen samoin, kuin jos tämä itse olisi täyttänyt Jumalan lain, ja julistaa hänet vanhurskaaksi.

Seuraava artikkeli: Uskontunnustus, Toinen uskonkohta, Luominen.


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos