Kysymys: Olen siinä ymmärryksessä, että Jumala kutsuessaan ihmistä ei pakota häntä mihinkään vaan kunnioittaa myös ihmisen vastausta ”ei”. Näin esimerkiksi jos Jumala kehottaa ihmistä tunnustamaan syntinsä tai seuraamaan Jeesusta. Samoin olen ajatellut, että jos Jumala kehottaa johonkin konkreettiseen tekoon kuten kertomaan lähimmäiselle Jeesuksesta, hän kunnioittaa silloinkin ihmisen vastausta ”ei”, jos ihminen siihen lopputulokseen tulee. Kuitenkin en keksi tälle ajattelutavalle raamatullista perustaa ja mieleeni tulee Mooses jonka ”ei” vastausta Jumala ei hyväksynyt, vaan lähetti Mooseksen kuitenkin viemään kansansa pois Egyptistä. Sama tapahtui profeetta Joonalle. Onko ajatukseni siis vastoin kristinoppia ja mitä Raamattu tästä oikeastaan sanoo?
Vastaus:
Teologiassa voidaan tehdä erotus Jumalan ”ilmoitetun tahdon” ja ”salatun tahdon” välille. Salattu tahto tarkoittaa sitä Jumalan kaikkivaltiuteen perustuvaa johdatusta ja maailman ohjaamista, jossa hän omalla päätöksellään johtaa kaiken tapahtumaan niin, että se palvelee hänen tahtoaan. Tätä kutsutaan ”salatuksi tahdoksi”, koska Raamattu ei tarkalleen paljasta mikä Jumalan tahto näissä asioissa on. Kristitty saa luottaa siihen, että Jumala on oikeudenmukainen ja hyvä, mutta hänen päätöksensä ei ole näissä asioissa meille ilmoitettu. ”Ilmoitettu tahto” tarkoittaa sitä, minkä Jumala palvelijoidensa profeettojen ja apostolien, ja ennen muuta Poikansa kautta paljastaa ihmiskunnalle. Tämä tahto välitetään meille selvästi Raamatussa. Tämä ilmoitettu tahto kutsuu katumukseen ja ohjaa uskomaan evankeliumin, se myös ohjaa ihmistä palvelemaan Jumalaa palvelemalla lähimmäistään.
Jumalan ”salattu tahto” on asia, jonka hän suvereenisti toteuttaa, riippumatta ihmisen suostumuksesta tai vastustuksesta. ”Ilmoitetun tahdon” asioissa Jumala kuitenkin kutsuu ihmistä palvelemaan hän tahtoaan. Jumala myös suostuu vastustettavaksi, jopa hylättäväksi ilmoitetun tahdon asioissa. Hän kutsuu parannukseen, mutta kaikki eivät tee parannusta. Hän kutsuu kuulemaan evankeliumia, ja kuitenkaan kaikki eivät kuule. Jumalan Pojan nöyryyden syvyys näkyy siinä, että hän sallii ihmisille hänen hylkäämisensä. Hän ei käytä majesteettista voimaansa pakottaakseen ihmisiä uskoon ja kuuliaisuuteen, vaan kutsuu sanan saarnan kautta. Tässä mielessä voidaan sanoa että Jumala ”kunnioittaa” ihmisen kielteistäkin vastausta, eli hän ei väkivalloin tee kenestäkään uskovaa.
Tällainen Jumalan syntistä ihmistä kohtaan osoittama ”kunnioittaminen” on enemmänkin kärsivällisyyttä kuin synnille jonkinlaisen itsemääräämisoikeuden myöntämistä. Jumala antaa aikaa ihmiselle katua ja tehdä parannus. Hänen ”kunnioituksena” ei kuitenkaan tarkoita, että Jumala antaisi syntiselle ihmiselle luvan ja oikeuden toimia miten tahtoo. Kun Herramme julisti: ”Katukaa ja tehkää parannus!” ei tämä ollut pelkkä neuvo, ehdotus tai toive, vaan näillä sanoilla on koko Jumalan arvovalta takanaan. Vaikka Jumala ei tässä ajassa pakotakaan ihmistä kuulemaan, Raamattu silti selvästi opettaa, että ihmisen tulee kuulla ja uskoa evankeliumi Jeesuksesta, koska ainoastaan sillä tavalla hän voi saada syntinsä anteeksi. Näin on myös kristittyjen hyvien tekojen laita. Jeesus ei suosittele opetuslapsilleen ristin kantamista, vaan sanoo suoraan: kuka tahtoo olla minun opetuslapseni, sen on otettava ristinsä ja kuljettava minun jäljissäni. Kristitty ei voi suhtautua Jumalan sanaan muuten kuin hänen oman Herransa käskynä, jota hänen tulee noudattaa.
Tällöin on kuitenkin käsitettävä mitä Jumala todella käskee meitä tekemään kussakin tilanteessa. Esimerkiksi evankeliumin levittämisestä Jeesus on antanut yleisen käskyn: ”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.” Tätä käskyä kirkko ei voi hylätä – tai muuten se lakkaa olemasta kirkko. Yksittäinen kristitty ei kuitenkaan lähetyskäskyn tähden tule velvoitetuksi esim. todistamaan Jeesuksesta jokaiselle kadulla kohtaamalleen ihmiselle. Jumalan sana usein antaa yleisen tehtävän, mutta hän jättää ihmisen omalle ymmärrykselle ja tahdolle tilaa etsiä – rukoillen ja hänen apuaan pyytäen – tietä eteenpäin käskyn toteuttamisessa.
Kristityt välttämättä myös lankeavat ja epäonnistuvat Jumalan tahdon toteuttamisessa. Synti läpäisee myös koko elämämme kristittyinä ja Jumalan palvelijoina. Paavalin sanat ovat lohduttavat: ”Tällaisena kuin olen, minä kuitenkin palvelen Herraa.” Jos arkuuden, laiskuuden tai muun syyn tähden jättää kertomatta lähimmäiselle Jeesuksesta silloinkin kun tilaisuus siihen tarjoutuisi, saa kristitty tämän haluttomuutensa tunnistaa ja tunnustaa syntinä Jumalalle, ja luottaa siihen että Kristuksen armo peittää myös hänen palvelijoidensa heikkouden ja rakkaudettomuuden.
