Kysymys: Olen yrittänyt miettiä näitä raamatun kohtia: Joh. 6:37-45, 1 Kor. 12:3, Room. 3:11 ja 1 Kor. 1:18. Tarkoitetaanko näissä jakeissa sitä, että ihmisellä ei ole luonnostaan mitään halua olla Jumalan kanssa missään tekemisissä? Olenko ymmärtänyt oikein, että vasta kun Jumala alkaa vetämään ihmistä puoleensa niin häntä alkaa kiinnostaa Jeesus ja pelastus hänen kauttaan?
Oikeastaan tässä on kaksi erillistä kysymystä, jotka liittyvät kuitenkin toisiinsa. Lisäksi vastauksessa joudumme käsittelemään neljää raamatunkohtaa, joihin tulee jokaiseen antaa oma selityksensä. Vaikka voisimme vastata ensimmäiseen kysymykseen yksinkertaisesti: ”Kyllä”, niin vastaus ei ehkä olisi kuitenkaan riittävä. Ainakaan se ei olisi perusteltu. Toiseenkaan kysymykseen ei voi vastata tässä yhteydessä vain ”kyllä”, vaikka sekin olisi ihan oikein Raamatun valossa.
Näin ollen: Käsittelen ensin jokaisen mainitun raamatunkohdan erikseen ja niihin liittyvän kysymyksen. Sitten vastaan toiseen kysymykseen.
Tämä katkelma seuraa Jeesuksen ns. leipäihmettä Johanneksen evankeliumissa. Ihmiset vaativat Jeesukselta lisää tunnustekoja, että uskoisivat Häneen. Jeesus, tekemällä ihmeenomaisesti tuhansille ihmisille ruokaa, osoitti olevansa itse Elämän Leipä. Juutalaisille varsinainen hengellinen leipä on Toora, Mooseksen laki. Näin Jeesus ottaa opetuksessaan oikeastaan Tooran paikan. Hän itse on hengellinen leipä. Tässä on jälleen yksi Jeesuksen ”Minä olen”, egoo eimi -lausumista. Hän siis puhuu itsestään Jumalan nimellä, JHWH. Jeesus asettaa itsensä leiväksi yli kaiken muun; Hän on se Jumalan taivaasta tuleva leipä, joka antaa koko maailmalle elämän. Hän ei ole laki, ei edes uusi laki, ei idea, ajatus, ohje, uskonto, elämäntapa, vaan persoona, Jumalan Poika. Häneen kuuluu uskoa, ja joka Häneen uskoo ei koskaan tarvitse mitään muuta hengellistä eli taivaallista ruokaa eikä juomaa. Hän täyttää koko maailman tarpeen, kun puhutaan Jumalan tuntemisesta, uskosta. Tämä ”ei koskaan” vertautuu ihmisten pyyntöön saada ”aina”. Jeesus antaa enemmän, ikuisesti antaessaan itsensä. Ja juuri tässä Jeesus asettaa itsensä uudeksi mannaksi; Jumalan kansan ruuaksi erämaavaelluksen aikana. Hän on se leipä, joka pitää hengissä ja ravitsee luvattuun maahan saakka.
Tätä leipää Isä kutsuu ihmiset syömään. Vain Jumalan vetämänä (Joh. 6:44) ihminen voi uskoa Jeesuksen sellaisena kuin Hän on. Isä tahtoo, että kaikki ihmiset uskoisivat Hänen Poikaansa (Joh. 6:38–40).
Tämä kohta puhuu oikeastaan eri asiasta kuin edellä, sillä kyseessä on apostoli Paavalin opetus Jumalan seurakunnalle antamista armolahjoista. Voimme kuitenkin nähdä tässäkin sen Raamatun yhtenäisen opetuksen, ettei ilman Jumalan Pyhää Henkeä kukaan ihminen voi olla kristitty, eli tunnustaa Jeesusta Herrakseen.
Tässä kohdassa apostoli lainaa Psalmia 14 (myös Ps. 53). Psalmin kirjoittaja tekee selväksi, ettei kukaan ihminen luonnostaan edes etsi Jumalaa. Paavali käyttää tätä opetuksessaan vanhurskaudesta. Sillä hän osoittaa, ettei kukaan ihminen ole itsessään vanhurskas, eli synnitön, pyhä, Jumalalle kelpaava jne, vaan täysin turmeltunut ja vailla Jumalan tuntemista.
Tämä kohta puhuu varsinaisesti siitä, millä tavalla tai minkä kautta Jumala pelastaa ihmisen; hullun ristin saarnan kautta. Samalla tämä teksti osoittaa, kuinka kaukana ihmisen oma uskonnollisuus on Jumalan tahtomasta ja lahjoittamasta uskosta. Häpeällinen teloituspuu on Jumalan itseilmoituksen varsinainen paikka. Ristiinnaulitussaan Pojassaan Isä haluaa osoittaa, kertoa ja lahjoittaa pelastuksen.
Näiden(kin) jakeiden kautta huomaamme, että Kolmiyhteinen Jumala tekee työtä ihmisen pelastamiseksi. Ihminen ei voi itse pelastaa itseään eikä voi edes kaivata pelastusta, ellei Jumala osoita ihmiselle sanansa kautta hänen syntisyyttään. Vasta tällöin voi edes kaivata anteeksiantamusta ja pelastusta synnin rangaistuksesta, ikuisesta kuolemasta. Jumala tahtoo pelastaa kaikki, mutta kaikki eivät tahdo tulla pelastetuiksi. Ihminen kyllä haluaa olla Jumalan kanssa tekemisissä, mutta ehkä pitäisi kirjoittaa pienellä ”jumala”. Haluamme tuntea jumalan, joka on meidän keksimämme tai meille kelpaava jumala. Siksi maailma on pullollaan uskontoja. Näin pimeä on meidän jokaisen luonnollinen ja langennut uskonnollisuutemme; emme osaa edes etsiä ainoaa oikeaa Jumalaa!
Mitä tulee toiseen kysymykseen, johon voi vastata lyhyesti ”kyllä”, niin olet ymmärtänyt aivan oikein. Jumala vetää ihmistä puoleensa, ihminen ei itse etsi Jumalaa. Kun ihminen alkaa niin sanotusti etsiä Jumalaa, kaivata Hänen puoleensa tms., niin Jumalan Pyhä Henki on jo tehnyt työtään. Jumala voi toimia ja toimiikin eri tavalla eri ihmisten kohdalla, mutta kaikkia Hän puhuttelee kirjoitetussa sanassaan, Raamatussa. Raamatun keskus on taas Jumalan Poika, Kristus Jeesus ja Hänen pelastustyönsä. Ilman Jumalan sanaa ihminen ei voi oppia tuntemaan Jumalaa sellaisena kuin Hän tahtoo itsensä meille ilmoittaa. Ja Raamattu osoittaa nimen omaan ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Kristukseen. Kyse on evankeliumista, jota Pyhä Henki välineenä käyttäen antaa kaiken siunauksen Kristuksessa ja synnyttää uskon.
Ks. myös evankeliumi ja Evankeliumi – Mitä se on?
