Ladataan Tapahtumat

« All Tapahtumat

  • Tämä tapahtuma on mennyt.

1. paastonajan sunnuntai, Invocavit

18.2

Tämän sunnuntain nimi on Invocavit eli ”Hän huutaa minua”. Nimi on peräisin päivän psalmin antifonista: Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.(Ps. 91:15)
Tämä psalmi kertoo Jeesuksen tehtävästä uutena Aadamina, joka avautuu meille syntiinlankeemuskertomuksen kautta.

Vanhan testamentin lukukappaleessa kuvataan Aadamin ja Eevan lankeemus. He eivät totelleet Jumalan käskyä. Ennen Eevan luomista Aadam oli asetettu hoitamaan papinvirkaa. Jumalan sana, jota hänen piti itse noudattaa, ja joka hänen piti opettaa Eevalle oli yksinkertainen: Syökää elämän puusta. Älkää syökö hyvän ja pahantiedon puusta. Saatana kyseenalaisti tämän Aadamille uskotun Jumalan sanan ja vääristi sen: ”Onko Jumala todellakin sanonut: älkää syökö kaikista paratiisin puista?” Syntiinlankeemuskertomuksessa on mielenkiintoista ettei Aadam vastustellut, vaikka hän oli Eevan vieressä. Aadam vaikeni, eikä hoitanut tehtäväänsä sananpalvelijana Eedenissä. Käärme vietteli Eevan syömään kiellettyä hedelmää ja hän tarjosi sitä myös Aadamille. Suurin synti on Aadamin, joka jättää hoitamatta papinvirkansa ja syö myös itse. Kun lankeemus tapahtui, menettivät Aadam ja Eeva täydellisen yhteyden Jumalaan ja toisiinsa. Seurauksena on perisynnin turmelus ja kuolema. Synnin vaikutus näkyi heti, kun Aadam ja Eeva yrittivät piiloutua Jumalalta. Syyttely alkoi heti. Eeva syytti Saatanaa ja Aadam syytti Jumalaa ja Eevaa. Lankeemus tuli näkymään miehen ja naisen välisessä suhteessa ja ihmisten suhteessa luomakuntaan. Pahimpana seurauksena lankeemuksesta oli ajallisen kuoleman lisäksi iankaikkinen kuolema.

Jumala kuitenkin lupasi heti lankeemuksen jälkeen pelastajan syntiinlankeemuksesta: ”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” Tämä on Raamatun ensimmäinen lupaus Kristuksesta.

Päivän evankeliumitekstissä kuvataan tilanne, kun Henki vie Jeesuksen erämaahan Saatanan kiusattavaksi. Kysymys on siitä, että Aadam on jälleen Saatanan vieteltävänä. Nyt Saatana saa vastaansa Uuden Aadamin, Kristuksen. Kun Jeesus on erämaassa 40 päivää, viittaa se myös Israelin kansan erämaavaellukseen. Hän paastoaa kansansa puolesta ja täyttää Isän edessä kaiken, mitä täyttää pitää. Uusi Aadam voittaa Saatanan kiusaukset ja torjuu ne oikealla Jumalan sanalla.

Erämaassa ollessaan Jeesus toteuttaa myös toisen vanhan testamentin lupauksen. Vuosittaisessa syntiuhrissa tapahtui seuraavaa: ”Kun Aaron on saattanut päätökseen pyhäkön, pyhäkköteltan ja alttarin puhdistusmenot, hän tuokoon esiin elävän pukin, asettakoon molemmat kätensä eläimen pään päälle ja tunnustakoon siinä israelilaisten kaikki synnit, kaikki pahat teot ja rikkomukset, joihin israelilaiset ovat syyllistyneet. Näin hän pankoon ne pukin kannettaviksi ja lähettäköön sen sitten tehtävään määrätyn miehen ajamana autiomaahan. Pukki saa kantaa kaikki heidän syntinsä asumattomille seuduille…”(3.Moos 16:20-22) Jeesus on juuri ennen erämaahan menoaan käynyt Johanneksen kasteella, jossa hän meni synnittömänä syntisten kasteelle ja Johannes laittoi kätensä hänen päälleen. Jeesuksessa toteutui näin myös syntipukin tehtävä. Lopulta koko maailman synnit ovat ristillä sovitettavana. Kristus polkee käärmeen pään rikki ja käärme pistää vaimon siementä kantapäähän. Uusi Aadam on voittanut synnin, kuoleman ja Perkeleen vallan. Jumala on vastannut poikansa huutoon!


Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.3. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 91:15 Psalmi: Ps. 91:1–4 11–12 Psalmilause: 5. Moos. 8:3
1. lukukappale: Jes. 1:16–20 tai 1. Moos. 3:1–7 (8–19) 2. lukukappale: Hepr. 2:9 17–18 Evankeliumi: Mark. 1:12–13


1. lukukappale
Jes. 1:16–20
Peseytykää, puhdistautukaa; pankaa pois pahat tekonne minun silmäini edestä, lakatkaa pahaa tekemästä. Oppikaa tekemään hyvää; harrastakaa oikeutta, ojentakaa väkivaltaista, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa. Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi. Jos suostutte ja olette kuuliaiset, niin te saatte syödä maan hyvyyttä; mutta jos vastustatte ja niskoittelette, niin miekka syö teidät. Sillä Herran suu on puhunut.

Tai:
1. Moos. 3:1–7 (8–19)
Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: ”Onko Jumala todellakin sanonut: ’Älkää syökö kaikista paratiisin puista’?” Niin vaimo vastasi käärmeelle: ”Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: ’Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi’.” Niin käärme sanoi vaimolle: ”Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan”. Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi. Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot. (Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan. Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: ”Missä olet?” Hän vastasi: ”Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sentähden minä lymysin”. Ja hän sanoi: ”Kuka sinulle ilmoitti, että olet alasti? Etkö syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?” Mies vastasi: ”Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin”. Niin Herra Jumala sanoi vaimolle: ”Mitäs olet tehnyt?” Vaimo vastasi: ”Käärme petti minut, ja minä söin”. Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: ”Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” Ja vaimolle hän sanoi: ”Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva”. Ja Aadamille hän sanoi: ”Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: ’Älä syö siitä’, niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.”)

2. lukukappale
Hepr. 2:9, 17–18
Mutta hänet, joka vähäksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi, Jeesuksen, me näemme hänen kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöidyksi, että hän Jumalan armosta olisi kaikkien edestä joutunut maistamaan kuolemaa. Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit. Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.

Evankeliumi
Mark. 1:12–13
Kohta sen jälkeen Henki ajoi hänet erämaahan. Ja hän oli erämaassa neljäkymmentä päivää, ja saatana kiusasi häntä, ja hän oli petojen seassa; ja enkelit tekivät hänelle palvelusta.

Rukoukset
1. Herra, kaikkivaltias Jumala, joka olet meidät tähän paaston alkuun saattanut. Vapauta meidät sinun armosi avulla, niin ettemme tällä paastonajalla syntiin horjahtaisi, vaan että meidän ajatuksemme, puheemme ja työmme kaikessa sinun vanhurskauttasi noudattaisivat ja sinun tahtosi alati täyttäsivät. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta. Amen. (Agricola)
2. Ohjaa, Herra Jumala, maailman meno niin, että seurakuntasi saisi iloita rauhassa ja jumalisuudessa. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta. Amen. (KR1913)
3. Herra, meidän Jumalamme: sinä annoit Poikasi joutua kiusauksiin ja ahdistuksiin, jotta hän voisi kiusattuja auttaa. Hän on voittanut pahan vallan. Vahvista meitä, että me jaksaisimme Poikasi nimessä vastustaa vihollisen hyökkäyksiä ja torjua ne sinun sanasi avulla. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden. Aamen.

Päivän psalmi
Antifoni:
Ps. 91:15
Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, *
minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.
Psalmi:
Ps. 91:1–4, 11–12
Joka Korkeimman suojassa istuu *
ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy,
se sanoo: ”Herra on minun turvani ja linnani, *
hän on minun Jumalani, johon minä turvaan”.
Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, *
turmiollisesta rutosta.
Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; *
hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus.
Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn *
varjella sinua kaikilla teilläsi.
He kantavat sinua käsillänsä, *
ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
Antifoni toistetaan.

Psalmilause
5. Moos. 8:3
Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, *
vaan jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee.

Tarkemmat tiedot

Päivämäärä:
18.2
Tapahtumaluokka:


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos