Ladataan Tapahtumat

« Kaikki Tapahtumat

  • Tämä tapahtuma on mennyt.

Tuhkakeskiviikko

17.2

Jo itsessään tuhkakeskiviikon nimi ilmentää katumusta. Onhan melko yleisesti tuttu ilmaus ”katua säkissä ja tuhkassa”. Tuhkakeskiviikkona usein jumalanpalveluksessa otsaan piirrettävä tuhkaristi on osaltaan ilmaus katumuksesta.

Tuhkakeskiviikosta alkaa suuren paaston aika. Koko paastonaikaa sävyttää katumus. On kuitenkin surkeaa, jos katumus on vain paastonajan asia; puhumattakaan siitä, että katumus jää tuhkakeskiviikon ristin piirtämiseen. Lopulta tuhkaristin piirtäminen on ulkonainen ja sinänsä yhdentekevä asia. Tärkeämpää kuin katumuksen ulkonaiset ilmaukset ja merkit, on itse asia.

Todellinen katumus ei ole ihmisestä lähtöisin. Me emme saa katumusta aikaan, emmekä syntiinlangenneina olentoina edes halua katua syntejämme. Jumala sanansa saarnalla, erityisesti osoittamalla syntimme ja syntisyytemme, saattaa meidät synnintuntoon. Katumus ei siis ole mitä tahansa huonoa oloa tai kielteisiä tunteita itsestään. Katekismuksesta voimme oppia katumuksesta mm. seuraavaa:

”Keitä ovat katuvat uskovat?
Katuvia uskovia ovat ne, jotka ovat pahoillaan synneistään (katumus, parannus) ja uskovat Herraan Jeesukseen Kristukseen Vapahtajanaan (usko)” (Katekismus. Martti Lutherin Vähä katekismus lyhyesti selitettynä. Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta, 2017. s. 189.)

Näin huomaamme ettei katumusta voi erottaa uskosta. Jotta voi katua, on oltava ensin evankeliumi eli Kristus, jonka varaan heittäytyä synnintunnossaan. Tästä voi seurata katumus, joka on kestävää ja oikealla tavalla jatkuvaa. Tietyssä mielessä kristityn maanpäällinen elämä on jatkuvasti katumusta, koska joka päivä teemme syntiä. Joka päivä saamme myös uskoa kaikki syntimme anteeksi. Siunattua paastonaikaa!


Kynttilöitä: 2
Liturginen väri:
violetti tai sininen.
2. vuosikerta

Päivän psalmi Antifoni: Ps. 130:1–2 tai Viis. 11:23–24 Psalmi: Ps. 57:2–4 11–12 Psalmilause: Ps. 79:9
1. lukukappale: Joel 2:12–17 2. lukukappale: 2. Piet. 1:1–11 tai 1. Piet. 4:1–5 Evankeliumi: Matt. 6:16–21 tai Luuk. 13:22–30


1. lukukappale
Joel 2:12–17
Mutta vielä nytkin, sanoo Herra, kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen. Reväiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, ja kääntykää Herran, teidän Jumalanne, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas, ja hän katuu pahaa. Ehkä hän vielä katuu ja jättää jälkeensä siunauksen: ruokauhrin ja juomauhrin Herralle, teidän Jumalallenne. Puhaltakaa pasunaan Siionissa, kuuluttakaa pyhä paasto, kutsukaa koolle juhlakokous. Kootkaa kansa, pitäkää pyhä seurakuntakokous, kerätkää vanhukset, kootkaa lapset ja rintoja imeväiset; lähteköön ylkä huoneestansa ja morsian kammiostansa. Eteisen ja alttarin välillä itkekööt papit, jotka toimittavat Herran palvelusta, ja sanokoot: ”Säästä, Herra, kansaasi äläkä anna perintöosaasi häväistäväksi, pakanain pilkattavaksi. Miksi pitäisi sanottaman kansain seassa: ’Missä on heidän Jumalansa?'”

 

2. lukukappale
2. Piet. 1:1–11
Simeon Pietari, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli, niille, jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin mekin meidän Jumalamme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa. Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta. Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta. Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. Jolla sitävastoin ei niitä ole, se on sokea, likinäköinen, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä. Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea; sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan.

Tai:
1. Piet. 4:1–5
Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli – sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä – ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan. Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa. Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön, ja herjaavat. Mutta heidän on tehtävä tili hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

 

Evankeliumi
Matt. 6:16–21
Ja kun paastoatte, älkää olko synkännäköisiä niinkuin ulkokullatut; sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi, että ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan kun sinä paastoat, niin voitele pääsi ja pese kasvosi, etteivät paastoamistasi näkisi ihmiset, vaan sinun Isäsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle. Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.

Tai:
Luuk. 13:22–30
Ja hän vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja opetti, kulkien Jerusalemia kohti. Ja joku kysyi häneltä: ”Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat? Niin hän sanoi heille: ”Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi. Sen jälkeen kuin perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: ’Herra, avaa meille’, vastaa hän ja sanoo teille: ’En minä tunne teitä enkä tiedä, mistä te olette’. Silloin te rupeatte sanomaan: ’Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit’. Mutta hän on lausuva: ’Minä sanon teille: en tiedä, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni, kaikki te vääryyden tekijät.’ Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys, kun näette Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikkien profeettain olevan Jumalan valtakunnassa, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulos. Ja tulijoita saapuu idästä ja lännestä ja pohjoisesta ja etelästä, ja he aterioitsevat Jumalan valtakunnassa. Ja katso, on viimeisiä, jotka tulevat ensimmäisiksi, ja on ensimmäisiä, jotka tulevat viimeisiksi.”

 

Rukoukset
1. Herra Jumala, joka vihastut synnin tekemisestä, mutta lepyt katumuksesta! Kuule armollisesti kansasi nöyrä rukous ja käännä pois meistä vihasi kiivaus, jonka syntimme ovat ansainneet. Rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta.

2. Armollinen Jumala, rakas taivaallinen Isä! Sinä et halveksi yhtäkään luotuasi ja annat Poikasi Kristuksen pyhän elämän, kärsimyksen ja kuoleman tähden anteeksi kaikille, jotka tulevat luoksesi ja tahtovat tehdä parannuksen. Anna sinä meille oikea katumus, jotta voisimme saada syntimme anteeksi ja rauhan sieluillemme. Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta.

 

Päivän psalmi
Antifoni:
Ps. 130:1–2
Syvyydestä minä huudan si|nua, Herra. *
Herra, kuu|le minun ääneni.

Tai:
Viis. 11:23–24
Sinä, Herra, olet armollinen kaikille, etkä inhoa ainoatakaan niistä, jotka |olet tehnyt. *
Sinä katsot ihmisten syntien ohitse, että he tekisi|vät parannuksen.

 

Psalmi:
Ps. 57:2–4, 11–12
Jumala, ole minulle armollinen, ole minulle |armollinen; *
sillä sinuun minun |sieluni turvaa.

Minä turvaan sinun siipi|esi suojaan, *
kunnes onnettomuu|det ovat ohitse.

Minä huudan Jumalaa, Korkeinta, |avukseni, *
Jumalaa, joka vie minun a|siani päätökseen.

Hän lähettää taivaasta minulle pelastuksen, kun minua herjaavat minun |polkijani. *
Jumala lähettää armonsa |ja totuutensa.

Sillä suuri on sinun armosi ja ulottuu |hamaan taivaisiin, *
ja sinun totuute|si pilviin asti.

Korota itsesi yli tai|vasten, Jumala, *
ja kunnia|si yli kaiken maan.

Kunnia Isäl|le ja Pojalle *
ja |Pyhälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, nyt |on ja aina, *
iankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.

Tiedot

Päivämäärä:
17.2
Tapahtumaluokat:
,


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos