Jeesus suuntaa päämäärätietoisesti kohti Jerusalemia, kohti kärsimystään. Jeesus kulkee edellä, johdattaen joukkoa. Ehkä tämä aiheuttaa hämmennystä ja pelkoa Jeesuksen seuraajissa, onhan Hän jo kahteen kertaan kertonut mitä tuleman pitää. Jeesus kertoo kolmannen kerran mitä tulee tapahtumaan Jerusalemissa lisäten kertomukseen pakanoille luovuttamisen ja muita yksityiskohtia. Seuraava Jaakobin ja Johanneksen kysymys antaa ymmärtää, etteivät he, eivätkä todennäköisesti muutkaan opetuslapset, ole täysin ymmärtäneet minkälaiselle tielle Jeesus on astunut. He kuvittelevat tulevan ihmiskunnan historian taitekohdan erilaiseksi kuin se tulisi olemaan, ja pyrkivät varmistamaan oman asemansa tulevassa maanpäällisessä kunniassa, vaikka kunnia ja kirkkaus ovatkin silminnähtävällä tavalla vasta taivaassa edessä. Jeesuksen vastauskin kuvastaa tulevaa kärsimystä: ”voitteko juoda sen maljan, jonka minä juon, tahi tulla kastetuiksi sillä kasteella, jolla minut kastetaan?” Malja kuvaa vanhastaan katkeraa kohtaloa, Herran vihan vuodatusta (Jes. 51:17; Jer. 25:15; vrt. Mark. 14:36), ja kastekin tuo mieleen kärsimyksen ja tuhon kuvauksena mainitut tulvavedet (2. Sam. 22:5; Ps. 69:16). Jaakob ja Johannes kyllä tulevat juomaan samankaltaisesta ”maljasta” ja tullaan kastamaan samankaltaisella ”kasteella” kuin Jeesus. Tiedämme varmasti, että Jaakob mestautettiin (Apt. 12:2) ja että Johanneskin sai osansa kärsimyksestä myöhemmin elämässään, mutta silti he eivät tässä hetkessä ymmärtäneet tulevan ristintien merkitystä. Jeesuksen ristintie on kuitenkin myös toivon tie. Jo ilmoittaessaan opetuslapsilleen tulevasta kärsimystiestään, Jeesus piirtää heidän eteensä itsensä kuoleman voittajana ja syntien sovittajana. Meidän ei tarvitse arjessamme, ei paaston aikana eikä muutenkaan, kulkea vailla toivoa. Jumalan Poika, Jeesus, on herätetty kuolleista! Synnillä ja kuolemalla ei ole enää mitään valtaan meihin, olipa sitten itsetutkistelumme tulos kuinka masentava tahansa ja kohtasimmepa matkallamme miten paljon kärsimystä tahansa. Tämän voiton me saamme uskolla omistaa itsellemme, tätä voittoa Jeesus tarjoaa meille sanansa ja sakramenttiensa kautta vastaan otettavaksi. Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.3. vuosikerta 1. lukukappale 2. lukukappale Tai: Evankeliumi Rukoukset 2. Herra Jeesus Kristus, me kiitämme sinua siitä, ettet tullut maan päälle palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan henkesi lunnaiksi kaikkien puolesta. Suo meidän jatkuvasti muistaa opetuksesi, että joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, saa osakseen ikuisen elämän. Auta meitä seuraamaan sinua kärsimisessä ja kuolemisessa, niin että saamme elää kanssasi kirkkaudessa. Kiinnitä meitä yhä enemmän sanaasi, että kilvoittelisimme uskollisesti elämän tiellä ja lopulta saisimme vanhurskauden katoamattoman seppeleen. Päivän psalmi Antifoni: Psalmi: Kallista korvasi minun puoleeni, riennä, |pelasta minut. * Sillä sinä olet minun kalli|oni ja linnani, * Sinä päästät minut verkosta, jonka he ovat eteeni |virittäneet, * Sinun käteesi minä |annan henkeni, * Kunnia Isäl|le ja Pojalle * niin kuin oli alussa, |nyt on ja aina, *Laskiaissunnuntai, Esto mihi
11.2
Jeesuksen täytyi kulkea koko matka ristintietä Golgatan ristille asti, jotta Hän voisi sovittaa meidän kaikki syntimme, jotta Isä voisi todeta, että tämä on riittävä sovitusuhri, herättämällä Jeesuksen kuolleista. Koko kärsimystie Jeesuksen täytyi kulkea, jotta meillä voisi olla rauha Jumalan kanssa, jotta meidän ei tarvitsisi Jumalan vihan alaisina juoda Hänen vihansa maljaa. Jeesus kulki tämän tien tuskalliseen ristinkuolemaansa asti, koska Hän rakastaa meitä Jumalan luomia ihmisiä.
Laskiaisena laskeudutaan paastonaikaan muistelemaan Jeesuksen ristintietä. Tälle ristintielle Jeesus kutsuu meitäkin. Hän ei kutsu meitä sovittamaan syntejämme, sen Hän itse teki jo puolestamme. Jeesus kutsuu meitä seuraamaan itseään, rakkauden ja toisaalta itsetutkistelun ja itsekieltäytymisenkin tielle. Olenko minä elänyt niin kuin Jumalan lapselle sopii? Olenko minä rakastanut Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäni niin kuin itseäni?
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 31:3 Psalmi: Ps. 31:2–6 Hallelujasäe: Ps. 116:12 (–13)
1. lukukappale: Hes. 18:30–32 2. lukukappale: 1. Kor. 13 tai 1. Tim. 2:4–6 Evankeliumi: Mark. 10:32–45
Hes. 18:30–32
Niinpä minä tuomitsen teidät, te Israelin heimo, itsekunkin hänen teittensä mukaan, sanoo Herra, Herra.
Kääntykää, palatkaa pois kaikista synneistänne, ja älköön syntivelka tulko teille lankeemukseksi. Heittäkää pois päältänne kaikki syntinne, joilla te olette rikkoneet, ja tehkää itsellenne uusi sydän ja uusi henki. Ja minkätähden te kuolisitte, Israelin heimo? Sillä ei ole minulle mieleen kuolevan kuolema, sanoo Herra, Herra. Siis kääntykää, niin te saatte elää.”
1. Kor. 13
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.
1. Tim. 2:3–6
Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa.
Mark. 10:32–45
Ja he olivat matkalla, menossa ylös Jerusalemiin, ja Jeesus kulki heidän edellään; ja heidät valtasi hämmästys, ja ne, jotka seurasivat, olivat peloissaan. Ja hän otti taas tykönsä ne kaksitoista ja rupesi heille puhumaan, mitä hänelle oli tapahtuva: ”Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineitten käsiin, ja he tuomitsevat hänet kuolemaan ja antavat hänet pakanain käsiin; ja ne pilkkaavat häntä ja sylkevät häntä ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet; ja kolmen päivän perästä hän on nouseva ylös”.
Ja Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, menivät hänen luoksensa ja sanoivat hänelle: ”Opettaja, me tahtoisimme, että tekisit meille, mitä sinulta anomme”. Hän sanoi heille: ”Mitä tahdotte, että minä teille tekisin?” Niin he sanoivat hänelle: ”Anna meidän istua, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolellasi, sinun kirkkaudessasi”. Mutta Jeesus sanoi heille: ”Te ette tiedä, mitä anotte. Voitteko juoda sen maljan, jonka minä juon, tahi tulla kastetuiksi sillä kasteella, jolla minut kastetaan?” He sanoivat hänelle: ”Voimme”. Niin Jeesus sanoi heille: ”Sen maljan, jonka minä juon, te tosin juotte, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan teidätkin; mutta minun oikealla tai vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun annettavissani, vaan se annetaan niille, joille se on valmistettu”.
Kun ne kymmenen sen kuulivat, alkoivat he närkästyä Jaakobiin ja Johannekseen. Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi heille: ”Te tiedätte, että ne, joita kansojen ruhtinaiksi katsotaan, herroina niitä hallitsevat, ja että kansojen mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Mutta näin ei ole teidän kesken, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne; ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon kaikkien orja. Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.”
1. Herra Jumala, kuule laupiaasti rukouksemme! Päästä meidät syntiemme siteistä ja varjele meitä kaikissa vastoinkäymisissä. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.
Ps. 31:3
Ole minulle |turvakallio, *
vuorilinna, johon |minut pelastat.
Ps. 31:2–6
Herra, sinuun |minä turvaan. *
Älä salli minun ikinä häpeään tulla, vapahda minut vanhurs|kaudessasi.
Ole minulle turvakallio, vuorilinna, johon |minut pelastat.
ja nimesi tähden sinä minua joh|dat ja talutat.
sillä sinä olet |minun turvani.
sinä, Herra, lunastat minut, sinä uskol|linen Jumala.
ja Py|hälle Hengelle,
iankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.