Efraim Syyrialainen (n. 306–373) on varhaisen syyrialaisen kristillisyyden huomattavin nikaialaista uskoa tunnustanut teologi ja hymnirunoilija. Hän eli suurimman osan elämästään Nisibisin kaupungissa, nykyisen Turkin ja Syyrian raja-alueella. Efraimin elämästä ei ole säilynyt kovinkaan paljoa varmaa tietoa. Hänen vanhempansa olivat kristittyjä, mutta hän itse otti kasteen vasta myöhemmin, henkilökohtaisen kääntymyskokemuksen jälkeen. Hän eli tiettävästi koko elämänsä selibaattikilvoituksessa. Efraim palveli Nisibisin kirkkoa diakonin virassa, opettaen seurakuntaa ja kasteoppilaita. Vuonna 363, kun Rooman valtakunta luovutti Nisibisin persialaisille, kristittyjen oli lähdettävä kaupungista. Tässä yhteydessä Efraim siirtyi länteen Edessan kaupunkiin, missä hän johti teologista koulua ja kirjoitti hymnejä paikalliselle askeettiyhteisölle. Kymmenen vuotta muuttonsa jälkeen hän kuoli palvellessaan ruttoon sairastuneita paikallisia. Efraimin laajan, syyriankielisen tuotannon keskuksessa ovat hänen lukuisat hymninsä ja runolliset saarnansa, joissa nikaialainen opetus välitetään laulun muodossa. Hänen keskeisistä teoksistaan voidaan mainita esimerkiksi uskoa, paratiisia, Nisibisin kaupunkia, neitsyyttä, Kirkkoa ja Kristuksen syntymää koskevat hymnikokoelmat, sekä harhaoppeja vastaan kirjoitetut tekstit. Efraimin teokset eivät ole sisällöltään suoraviivaisia tai järjestelmällisiä, vaan pikemminkin täynnä raamatullista symboliikkaa. Tästä huolimatta hänen teologisen työskentelynsä tavoitteena oli oikean opin puolustaminen ja väärien oppien torjuminen. Nämä kaksi hänen tuotantonsa piirrettä, Raamatun esikuvallisen lukutavan (typologia) käyttö sekä selkeän oikeaoppinen kristologia, tekevät Efraimista yhden merkittävimmistä 300-luvun teologeista. Efraimin tuotannosta on toistaiseksi julkaistu suomeksi ainoastaan seuraavat kaksi teosta:
Pyhien muistopäivät: Efraim Syyrialainen
9.6
