Pyhien muistopäivät: Kyrillos Jerusalemilainen

Kyrillos Jerusalemilainen (315–387) on yksi itäisen kristikunnan merkittävimpiä kirkkoisiä ja katekeettoja. Hän toimi koko virkakautensa Jerusalemin seurakunnan palveluksessa, suurimman osan siitä piispana.

Kyrilloksen lapsuudesta, nuoruudesta tai koulutuksesta ei ole säilynyt varmaa tietoa. Hänen kirjoituksissaan esiintyvän taitavan sanankäytön perusteella on kuitenkin arveltu, että hän oli saanut korkean helleenisen koulutuksen. Jerusalemin piispa Makarios vihki Kyrilloksen diakoniksi noin vuonna 335. Makarioksen seuraaja, piispa Maksimos vihki hänet edelleen papiksi vuoden 345 tienoilla. Kun Maksimos kuoli, Kyrillos vihittiin Jerusalemin piispaksi, ilmeisesti vuonna 350. Piispanvirassaan Kyrillos otti selkeästi kantaa oikeaoppisesta kristinopista poikenneiden kirkonmiesten opetukseen. Opillisen linjansa ja kannanottojensa vuoksi hän ei välttynyt ristiriidoilta. Niiden seurauksena hän joutui virkakautensa aikana maanpakoon jopa kolme kertaa, mutta palasi kuitenkin aina toimittamaan virkaansa pyhän kaupungin piispana.

Kyrilloksen kirjallisen tuotannon laajuus tai sisällöllinen innovatiivisuus eivät ehkä yllä aivan samalle tasolle kuin joidenkin muiden 300-luvun kirkollisten kirjoittajien vastaavat. Varhaisimman tunnetun kasteopetustradition tallettajana Kyrillos on kuitenkin ohittamattoman tärkeässä asemassa aikansa kirkkoisien joukossa. Hänen pääteoksensa onkin sarja katekeettisia opetuspuheita. Nämä puheet hän piti vuonna 351 suuren paaston aikana niille, jotka valmistautuivat kastettaviksi pääsiäisyönä. Johdannon omaisesta esikatekeesista ja 18 varsinaisesta katekeesista muodostuva teossarja käsittelee kristillisen uskon keskeisiä asioita yksityiskohtaisella mutta helposti ymmärrettävällä ja elävällä tavalla. Tekstit tarjoavat havainnollisen esimerkin myös Raamatun runsaasta käytöstä kastettavien opetuksessa, sekä valaisevat merkittävällä tavalla kristillisen uskontunnustuksen kehitystä ja 300-luvun loppupuolella vallinnutta käsitystä siitä, miten ihmisestä tulee Kirkon jäsen. Kyrilloksen tuotantoon on perinteisesti luettu myös Mystagogiset katekeesit, viiden puheen sarja, joka käsittelee kirkon sakramentteja ja joka on suunnattu vastakastettujen kristittyjen opetukseksi. Nämä puheet ovat suurella todennäköisyydellä Kyrilloksen itsensä pitämiä, mutta ne saattavat edustaa myös laajempaa jerusalemilaista traditiota ajalta välittömästi Kyrilloksen jälkeen. Joka tapauksessa niitä pidetään ainutlaatuisen tärkeinä kuvauksina neljännen vuosisadan lopun sakramenttiteologiasta. Kyrillokselta on säilynyt myös yksi saarna Johanneksen evankeliumin viidennestä luvusta sekä kirje keisari Konstantiukselle.

Kyrilloksen kirjoittamana pidetyistä teksteistä on toistaiseksi suomennettu hänen katekeettiset opetuspuheensa, sekä vastakastetuille pidetyt opetuspuheet. Ne on julkaistu seuraavissa teoksissa:
Mystagogiset opetukset – teoksessa ERGA 1997–1998. Joensuun yliopiston ortodoksisen teologian vuosikirja. Suom. Johannes Seppälä. Toim. Jarmo Hakkarainen. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja N:o 26. Joensuun yliopisto. 1999.
Jerusalemin uskontunnustus. Käännös Johannes Seppälä. Perussanoma. 2014.

Kyrillos Jerusalemilainen kuoli 18. maaliskuuta, mistä syystä tätä päivää juhlitaan hänen muistopäivänään sekä idän että lännen kirkoissa.

Kyrillos lausui pyhästä kasteesta rohkaistessaan kasteoppilaita esimerkiksi näin: ”Suuri on edessä oleva kaste: vangeille lunastus, syntien anteeksiantaminen, synnin kuolema, sielun uudestisyntyminen, valoisa vaate, pyhä tuhoutumaton sinetti, taivaaseen kuljettavat vaunut, paratiisin nautinto, valtakunnan avaaja, lapseksiottamisen lahja.” (Procatechesis 16)

Kaikki pyhien muistopäivät täällä.