Ladataan Tapahtumat

« All Tapahtumat

  • Tämä tapahtuma on mennyt.

Uskonpuhdistuksen muistopäivä

21.10

Luterikunnassa vietetään 21.10. uskonpuhdistuksen muistopäivää.

Myöhäiskeskiajan ihmiset ymmärsivät hyvin, että olemme matkalla iankaikkisuuteen. Tuo aika ei ollut sielun jääkauden aikaa, mutta kirkko oli muuttunut ja muuttanut kristinuskon. Papit ja piispat olivat monien Jumalan sanan vastaisten oppien kanssa muutoksen vetureina. Jumalan sana ei ollut  viimeisen sanan sanova auktoriteetti ja pyhä evankeliumi jäi piiloon yhä enemmän. Kukaan ei voinut saada varmuutta iankaikkisesta pelastumisestaan. Jumala antoi kristikuntaansa Martti Lutherin ja uskonpuhdistuksen. Kirkko tuli puhdistaa Jumalan sanan vastaisista opeista ihmisten iankaikkisen autuuden takia. Uskonpuhdistus sai saavuttaa myös rakkaan isiemme maan.

Uskonpuhdistuksen perintö voidaan laittaa myös niihin kahteen sanaan, jotka nousevat tälle sunnuntaille annetusta Jeesuksen vuorisaarnan muutamasta jakeesta: suola ja valkeus. Jeesus sanoo opetuslapsiaan maan suolaksi ja maailman valkeudeksi.

Joilla on totuuden suola ja armon valo tallella, voi olla jonain aikana vain pieni joukko jopa itseään kristittyinä pitävien keskuudessa. Se on kuitenkin Herramme ja Vapahtajamme mukaan hänen Kirkkonsa, siis Kirkko isolla K:lla. Tätä laumaa Herra Jeesus johtaa pyhällä sanallaan ja Hengellään. Herramme selvittää oikeaa Kirkkoaan monessa yhteydessä. Esim. Joh 8:31: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani.” 

Uskonpuhdistuksesta voidaan myös sanoa, että se oli kovien taisteluiden aikaa. Ne, joille oli kirkastunut pyhä Raamattu Jumalan sanana, johon voidaan luottaa täysin niin tämän elämän kuin iankaikkisen elämänkin asioissa, eivät jääneet pitämään vain hiljaisuuden retriittejä. He toteuttivat Jeesuksen sanaa: ”Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä… eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle.” Tämä Jeesuksen vuorisaarnan opastus synnytti silloin ja yhtä lailla tänään ristiriitoja. Erikoista oli, että uskonpuhdistajat eivät olleet huolissaan tästä, päinvastoin. Luther sanoi Wormsin valtiopäivien yhteydessä: ”On tosiaan rohkaisevaa nähdä, että Jumalan sana synnyttää puolueita, erimielisyyttä ja epäsopua.”

Jokaista kristittyä vaivaa halu ”mukautua tämän maailman mukaan”. Herramme vuorisaarnan sana on vakava. On valvottava, että totuuden suola ja armon valo on tallella! Vain Herramme  itse voi sen aikaansaada. Siksi kristityn tulee säännöllisesti vastaanottaa Kristuksen lahjat armonvälineissä uskon vahvistukseksi.


Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.3. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 119:46 Psalmi: Ps. 46:2–8 Hallelujasäe: 1. Kor. 3:11
1. lukukappale: Jer. 17:5–8 2. lukukappale: Room. 10:12–18 Evankeliumi: Matt. 5:13–16


1. lukukappale

Jer. 17:5–8

Näin sanoo Herra: Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin ja tekee lihan käsivarreksensa ja jonka sydän luopuu Herrasta. Hän jää alastomaksi arolle eikä näe mitään onnea tulevan; hän asuu poudan polttamissa paikoissa erämaassa, asumattomassa suolamaassa.

Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä.

2. lukukappale

Room. 10:12–18

Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat. Sillä “jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”.

Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: “Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!” Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: “Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?” Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Mutta minä kysyn: eivätkö he ole kuulleet?

Kyllä ovat: “Heidän äänensä on kulkenut kaikkiin maihin, ja heidän sanansa maan piirin ääriin”.

Evankeliumi

Matt. 5:13–16

Jeesus sanoo:

Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.

Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.

Rukoukset

1. Herra Jumala! Anna armosi ennättää meitä kaikessa ja täytä tekosi meissä, että olisimme aina valmiit hyviin töihin. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta. Amen.

2. Me kiitämme sinua, Jumala, että olet kaikkina aikoina säilyttänyt itsellesi niitä, jotka tunnustavat maailmalle pyhää nimeäsi. Anna meillekin armosi, ettemme hylkäisi sinua, vaan että vaelluksemme olisi todistuksena siitä, että olemme sinun valittujasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta. Amen.

3. Kaikkivaltias, iankaikkinen Jumala, joka Poikasi kautta olet luvannut meille syntiemme anteeksisaamisen, vanhurskauden ja iankaikkisen elämän. Me rukoilemme sinua: herätä ja hallitse Pyhällä Hengelläsi sydämemme niin, että me, rukoillen joka aika ja erittäinkin kiusauksissa, etsisimme apua Pojaltasi Jeesukselta Kristukselta, uskoisimme hänen lupauksensa ja saisimme mitä anomme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta. Amen.

Päivän psalmi

Antifoni:

Ps. 119:46

Minä puhun sinun todistuksistasi kuningasten edessä, *
enkä häpeään joudu.

Psalmi:

Ps. 46:2–8

Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, *
apumme hädässä aivan vahva.

Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi *
ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat,

vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat *
ja vuoret vapisisivat sen raivosta. 

Virta lähteinensä ilahuttaa Jumalan kaupungin, *
Korkeimman pyhät asunnot.

Jumala on sen keskellä, ei se horju, *
Jumala auttaa sitä jo aamun koittaessa.

Pakanat pauhaavat, valtakunnat horjuvat; *
kun hän jylisee, huojuu maa.

Herra Sebaot on meidän kanssamme, *
Jaakobin Jumala on meidän linnamme. 

Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Antifoni toistetaan.

Hallelujasäe

1. Kor. 3:11

Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mi pantu on, *
ja se on Jeesus Kristus.

Tarkemmat tiedot

Päivämäärä:
21.10
Tapahtumaluokka:


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos