Ladataan Tapahtumat

« Kaikki Tapahtumat

  • Tämä tapahtuma on mennyt.

Valvomisen sunnuntai

15.11

Päivän evankeliumissa Herra Jeesus puhuu aikojen lopulla tapahtuvasta paluustaan. Hän on vertauksen mies, joka matkusti muille maille, kun hän ylösnousemuksensa jälkeen astui ylös taivaaseen. Ennen taivaaseen astumistaan Jeesus valtuutti kirkon kastamaan ja opettamaan hänen nimessään. Näin hän isännän tavoin uskoi talonsa eli koko kristillisen kirkon palvelijoilleen eli apostoleille ja heidän seuraajilleen vartioitavaksi ja huolehdittavaksi.

Käskiessään valvomaan Jeesus käskee kirkkoa pitämään huolen kaikesta siitä, mitä hän on sille uskonut. Oikeaa oppia tulee varjella ja saarnata ja väärä oppi on torjuttava. Talon väkeä on ruokittava ja hoidettava, mutta varkaat ja viholliset on pidettävä loitolla. Paimenten tulee huolehtia heille uskotusta laumasta ja yksittäisen kristittyjen tulee varoa ja valvoa, ettei houkuttele itseään tai lähimmäistään syntiin ja Herran sanojen laiminlyöntiin.

Kristityt eivät kuitenkaan valvo yksin ja odota Herransa paluuta oman onnensa nojassa, vaan Jeesus itse on luvannut olla kirkkonsa kanssa maailman loppuun asti – siis aina siihen päivään asti, kun hän saapuu näkyvällä tavalla takaisin. Herransa kanssa koko kristikunta valvoo ja rukoilee tietäen, ettei Herra väsy eikä nuku, vaikka me itse lankeaisimmekin. Kirkko, joka pysyy Kristuksessa ja hänen sanassaan, pysyy valveilla. Siksi päivän päättyessä se rukoileekin: ”Suojele meitä, Herra, valvoessamme, varjele nukkuessamme, niin että valvomme Kristuksen kanssa ja voimme levätä turvassa.”


Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.2. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: 2. Piet. 3:13 Psalmi: Ps. 90:1–6 12–15 Hallelujasäe: Ps. 130:6
1. lukukappale: Mal. 3:13–18 2. lukukappale: Hepr. 3:12–15 tai Ilm. 22:10–17 Evankeliumi: Mark. 13:33–37


1. lukukappale
Mal. 3:13–18
Ynseät ovat teidän puheenne minua vastaan, sanoo Herra. Mutta te sanotte: “Mitä me olemme puhuneet sinua vastaan?” Te sanotte: “Herran palveleminen on turha; ja mitä hyötyä siitä on ollut, että me olemme hänelle suorittaneet säädetyt tehtävät ja että olemme vaeltaneet murheellisina Herran Sebaotin kasvojen edessä. Nyt me kiitämme julkeitten onnea. Ne, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ne tulevat raketuiksi. He kiusaavat Jumalaa, mutta pelastuvat.” Silloin myös Herraa pelkääväiset puhuvat toinen toisensa kanssa, ja Herra tarkkaa ja kuulee; ja muistokirja kirjoitetaan hänen edessänsä niiden hyväksi, jotka Herraa pelkäävät ja hänen nimensä kunniassa pitävät. Ja he ovat, sanoo Herra Sebaot, sinä päivänä, jonka minä teen, minun omaisuuteni. Ja minä olen heille laupias, niinkuin mies on laupias pojallensa, joka häntä palvelee. Ja te näette jälleen, mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä, sen välillä, joka palvelee Jumalaa, ja sen, joka ei häntä palvele.

 

2. lukukappale
Hepr. 3:12–15
Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: “tänä päivänä”, ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi; sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.
Kun sanotaan: “Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa”

Tai:
Ilm. 22:10–17
Ja hän sanoi minulle: “Älä lukitse tämän kirjan profetian sanoja; sillä aika on lähellä. Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.
Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan. Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.
Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin! Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.
Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti.”
Ja Henki ja morsian sanovat: “Tule!” Ja joka kuulee, sanokoon: “Tule!” Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.

 

Evankeliumi
Mark. 13:33–37
Jeesus sanoo:
Olkaa varuillanne, valvokaa ja rukoilkaa, sillä ette tiedä, milloin se aika tulee. On niinkuin muille maille matkustaneen miehen: kun hän jätti talonsa ja antoi palvelijoilleen vallan, kullekin oman tehtävänsä, käski hän myös ovenvartijan valvoa. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, milloin talon herra tulee, iltamyöhälläkö vai yösydännä vai kukonlaulun aikaan vai varhain aamulla, ettei hän, äkkiarvaamatta tullessaan, tapaisi teitä nukkumasta. Mutta minkä minä teille sanon, sen minä sanon kaikille: valvokaa.”

 

Rukoukset
1. Herra Jumala! Auta, ettemme nukkuisi synnissä vaan että valvoisimme ja rukoilisimme aina ja pääsisimme viimein iankaikkiseen kunniaan. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.
2. Herra Jeesus Kristus! Me kiitämme sinua siitä, että olet luvannut palata tänne kirkkaudessa pelastamaan seurakuntasi lopullisesti ja tekemään sen osalliseksi voimastasi ja kirkkaudestasi taivaallisissa häissäsi. Me rukoilemme sinua: anna armostasi meille Pyhän Henkesi lahja, niin että me uskollisesti ja valvoen odottaisimme sinun tuloasi, antaisimme lamppumme palaa ja astiamme olla täynnä öljyä ja olisimme valmiita ottamaan sinut vastaan. Kuule meitä sinä, joka yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa hallitset yhdessä jumaluudessa iankaikkisesta iankaikkiseen.

 

Päivän psalmi

Antifoni:
2. Piet. 3:13
Me odotamme uusia taivaita ja |uutta maata, *
joissa vanhurs|kaus asuu.

Psalmi:
Ps. 90:1–6 12–15
Herra, sinä olet meidän turvamme |polvesta polveen. *
Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet |sinä, Jumala.

Sinä palautat ihmiset takaisin |tomuun ja sanot: *
”Palatkaa jälleen, te ih|misten lapset”.

Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka |meni ohitse, *
ja niinkuin öinen var|tiohetki.

Sinä huuhdot heidät pois; he |ovat kuin uni, *
ovat kuin ruoho, joka aa|mulla kukoistaa:

aamulla se |kasvaa ja kukoistaa, *
mutta illalla se leika|taan ja kuivettuu.

Sillä me hukumme sinun |vihasi voimasta, *
ja me häviämme pois sinun kiivastuk|sesi voimasta.

Kuka ajattelee sinun vihasi |ankaruutta, *
sinun kiivauttasi, niin että hän si|nua pelkäisi?

Opeta meitä laskemaan |päivämme oikein, *
että me saisimme |viisaan sydämen.

Herra, palaja jälleen. |Voi, kuinka kauan? *
Armahda pal|velijoitasi.

Ravitse aamulla meitä |armollasi, *
suo meille iloa ja riemua kaikkina |päivinämme.

Kunnia Isäl|le ja Pojalle *
ja Py|hälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, |nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.

Tiedot

Päivämäärä:
15.11
Tapahtumaluokka:


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos