Kysymys: LHPK:n riviseurakuntalaisena minua on hämmentänyt pastoreiden viittaamiset erinäisiin ryhmiin. Esimerkiksi saarnassa on sanottu helluntailaisten olevan kristittyjä ja pelastuvan. Eikö siis kristittynä olemisen kannalta olekaan väliä sakramenteilla? Säilyykö Kirkko Kirkkona ilman sakramenttejakin? Entä ilman muita Kirkon tuntomerkkejä?
Toinen ryhmä on naispappeuden hyväksyvät. Olen ymmärtänyt joidenkin pastoreiden opetuksesta, että Paavalin välittämä ”Herran käsky” kieltäisi täysin naisen paimenuuden ja edelleen, että joka ei tätä käskyä hyväksy (tunnusta), sitä henkilöä ei Jumala hyväksy (tunnusta, tunne) (1. Kor. 14:38). Nyt kuitenkin, jos ns. naispastori tai sen hyväksyvä ihminen on kristitty – näin siis saattaa LHPK:n pastorinkin kuulla sanovan – nousee ymmärtääkseni jonkinlainen ristiriita siinä, että Herra ei tunnusta (agnositai, lat. ignorabitur) kaikkia Kristuksen seuraajia.
Onko Kristuksella sellaisia seuraajia, joita hän ei omikseen tunnusta ja tunnista? Vai onko LHPK:n paimenilla erilaisia tulkintoja ”Herran käskyn” suhteen? Osa seurakuntalaisista myös osallistuu uudestikastajien toimintaan. Miten siihen tulisi suhtautua?
Ensiksi kasteesta: Apostolien teoissa kerrotaan Apolloksesta, joka opetti monessa asiassa oikein, mutta oli kuitenkin sen tarpeessa, että hänelle opetettiin Herran tie ”tarkemmin”. Juuri kasteen kohdalla hän opetti väärin tai ainakin vajaasti. On huomattavaa, että Priskilla ja Akylas eivät pitäneet Apollosta vastustajana, vaikka hänen oppinsa ei ollut moitteeton. Ainakin kaste oli Apolloksen heikko kohta. Se tuli kyllä korjatuksi, Jumalan kiitos!
Tässä on hyvä esimerkki siitä, että vajavaiseen ei tule suhtautua ilman muuta niin kuin suhtaudutaan harhaoppiin. Franz Pieper puhuu (Lutherista oppia ottaen) ”onnellisesta epäjohdonmukaisuudesta”, millä hän tarkoittaa sitä, että joidenkin kirkkojen oppi voi olla epäraamatullinen joissakin kohdin, mutta he silti Jumalan edessä luottavat lopulta vain Kristuksen ansioon. Näin saattaa olla myös siellä, missä niiden oppia johdonmukaisesti seuraten, ei olla enää puhtaan evankeliumin piirissä. Tällainen opetus on kyllä valitettavaa, ja olisi paljon parempi, että nämä kristityt korjaisivat oppinsa ja opetuksensa, mutta he kuitenkin vielä uskovat kolmiyhteiseen Jumalaan ja Jeesuksen sovitustyöhön.
Siellä, missä kastetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, on kyllä kaste pätevä, vaikka itse kasteen sisällöstä opetettaisiinkin väärin. On myös olemassa ”kristillisiä” suuntia, jotka eivät kasta lainkaan. Heillä ei ole silloin myöskään kasteen lupauksia pelastuksesta. Voiko sellaisen opetuksen piirissä lainkaan pelastua, onkin jo kuoleman vakava kysymys. Me emme ainakaan voi sanoa, että sellainen opetus voisi tehdä autuaaksi. Ehtoollinen on Jumalan suuri lahja kristityille. Siinä annetaan synnit anteeksi ja uskomme vahvistuu. On merkillistä, että jotkut kristityt eivät käytä ehtoollista. Ehtoollinen ei kuitenkaan ole pelastuksen ehto samalla tavalla kuin kaste.
On siten olemassa selvää harhaoppia, joka johtaa kokonaan pois Totuudesta, Tiestä ja Elämästä.
On vanha evankelinen ohje ja neuvo, jonka Lutherkin antaa, että vaikka opin ja totuuden kohdalla on oltava tarkka, rakkauden puolesta kuitenkin uskomme toisista kristityistä hyvää ja rukoilemme heidän puolestaan, että hekin saisivat kuulla Hyvän paimenen äänen.
Lisäksi on tietenkin ero seurakunnan paimenten ja lauman välillä. Laumassa voi olla uusia kristittyjä tai vastauskoontulleita tai muuten sellaisia, jotka ovat jääneet hyvää opetusta vaille. He ovat eri asemassa kuin paimenet, pastorit ja opettajat, joiden tulee tietenkin tuntea Jumalan sana ja teologia paremmin, ja sitä heiltä tulee vaatiakin.
Mitä tulee kysymyksen toiseen osaan, siihenkin soveltuu osittain yllä kirjoitettu. ”Herran käsky” on kyllä selvä, mutta ihmisiä on pitkään sokaistu. Heidän puolestaan tulee rukoilla, että heidän silmänsä avautuisivat. Omasta puolestani ainakin kehotan, etteivät kristityt menisi sellaisiin seurakuntiin, joissa opetus on evankeliumille vieras ja jossa virka on väärin täytetty. Ei tule mennä harhaoppisten eikä myöskään naispappien paimennettavaksi.
On todella valitettavaa, että jotkut Lähetyshiippakunnankin seurakunnissa kävijät kulkevat eri opetusten ja usein vielä pahasti harhaisen julistuksen kuulossa. Tämä asia paranee, jos on parantuakseen, vain hyvällä opetuksella ja puhtaalla, autuaaksi tekevällä evankeliumilla, jossa meillä on syntien anteeksiantamus, elämä ja autuus.
Kiitos tästäkin kysymyksestä, joka koskee todellakin olemassa olevia ongelmia.
Ks. myös Muiden tunnustuskuntien ehtoollinen?
