Kymmenen käskyä

5.10.2016 • Ydinkohdat / K

Israelin kansa sai Jumalalta Siinain vuorella kymmenen käskyn lain eli dekalogin (Ks. 2. Moos 20). Jumala antoi lakinsa vapautettuaan Jaakobin (Israel) heimon Egyptin orjuudesta ja otettuaan sen omaisuuskansakseen. Hepreankielisessä alkutekstissä käskyt ovat indikatiivimuodossa, eivät siis käskyinä, vaan toteamuksina: Sinä et pidä muita jumalia, et käytä Jumalan nimeä väärin, sinä muistat pyhittää lepopäivän; sinä et tapa, et tee aviorikosta, et varasta, et valehtele, et himoitse toisen omaa… Alkuperäisessä muodossaan käskyt siis kuvailevat, millaista Jumalan omaisuuskansan elämä on – ja millaista sen tulee olla, kun Jumala on tehnyt liittonsa Israelin kanssa.

Jumala antoi lakinsa Moosekselle kahteen kivitauluun kirjoitettuna (2. Moos 31:18). Kymmenen käskyä on perinteisesti jaettu näihin kahteen tauluun niin, että ensimmäinen taulu sisältää ensimmäiset kolme käskyä, jotka käsittelevät ensisijaisesti ihmisen suhdetta Jumalaan, ihmistä Jumalan edessä (lat. coram Deo), ja toinen taulu sisältää loput seitsemän käskyä, joissa käsitellään ihmisen suhdetta lähimmäiseen, ihmistä ihmisten edessä (lat. coram hominibus). Tämä jako on tiivistetyssä muodossa myös ns. rakkauden kaksoiskäskyssä, jonka eräs Jeesuksen keskustelukumppani muotoili näin: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”.[Jeesus] sanoi hänelle: ”Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää (Luuk 10:27-28).

Pää paikalleen

Katekismuksissaan Luther nostaa ensimmäisen käskyn lain pääkäskyksi, sillä se kutsuu ihmistä uskoon, turvautumaan elämässään yksin ainoaan elävään Jumalaan, joka on ilmoittanut meille itsensä Kristuksessa Jeesuksessa: ”Tämän käskyn tarkoituksena onkin vaatia oikeaa sydämen uskoa ja luottamusta, joka kohdistuu ainoaan oikeaan Jumalaan ja riippuu yksin hänen varassaan.” Oikeasta uskosta seuraa, että myös muu elämä järjestyy oikein: ”Missä nimittäin pää on kohdallaan, siellä on myös koko elämä pakostakin kohdallaan, ja päinvastoin.” (Luther, Iso Katekismus, ensimmäisen käskyn selitys)

Peljätä ja rakastaa

Vähän Katekismuksen selityksissään Luther jäsentää kaikkia käskyjä ensimmäisen käskyn selityksen mukaan: Meidän tulee yli kaiken pelätä ja rakastaa Jumalaa ja turvautua häneen. Pelko ja rakkaus avaavat käskyjä laajemmin – ne eivät vain kiellä meiltä pahantekoa, vaan myös kutsuvat, kehoittavat ja velvoittavat aktiiviseen toimintaan, hyvän tekemiseen ja rakkauden harjoittamiseen käytännössä. Näin jokainen Lutherin selityksistä pitää sisällään paitsi kiellon, myös kehotuksen: Meidän tulee niin peljätä Jumalaa, että emme tee sitä pahaa, mitä tämä käsky kieltää Ja rakastaa Jumalaa, että teemme sen sijaan sitä hyvää, mihin tämä käsky velvoittaa. Esim:

Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme hänen nimessään toivota pahaa, vanno, noidu, valehtele emmekä petä, vaan huudamme hänen nimeään avuksi kaikessa hädässämme, rukoilemme, ylistämme ja kiitämme sitä.

Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme väheksy Jumalan sanaa ja sen saarnaa, vaan pidämme sen pyhänä, kuuntelemme ja opimme sitä mielellämme.

Ainut käsky, jossa Luther lähestyy asiaa vain positiivisen kehotuksen kautta on kuudes käsky: Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että pidämme sanamme ja tekomme puhtaina ja kurinalaisina sekä rakastamme ja kunnioitamme kukin aviopuolisoamme.

On arveltu, että hän tahtoi näin alleviivata kuudennen käskyn siunausta, avioliittoa, jonka Jumala on asettanut miehen ja naisen iloksi ja turvaksi, ja jonka hänen aikansa paavinkirkko näki pienempänä pahana, jos ei ollut mahdollista elää askeettista luostarielämää selibaatissa.

Kartta, käyttöohje, lamppu ja peili

Kymmenen käskyä ja Jumala laki yleensäkin, on kristitylle kartta ja peili. Karttana se näyttää Jumalan tahdon tien elämän polulla. Jumalan laki on elämän oma laki, ja siksi elämä toimii parhaalla mahdollisella tavalla, kun noudatamme Luojan itsensä antamia käyttöohjeita, kuljemme hänen piirtämänsä kartan mukaisesti. ”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni”, tunnustaa Daavid (Ps 119:105).
Kymmenen käskyä toimii myös peilinä. Se osoittaa, missä on tehty väärin ja missä on jätetty tekemättä oikein. Näin Jumalan käskyt muistuttavat meitä siitä, että tarvitsemme anteeksiantamusta. Tässä tarkoituksessa Luther sijoittikin kymmenen käskyä katekismuksensa ensimmäiseksi kappaleeksi, ja heti sen jälkeen apostolisen uskontunnustuksen. Kymmenen käskyn laki herättää kysymyksen, johon uskontunnustuksen evankeliumi vastaa: Kuka sitten voi pelastua? Jumalalle kaikki on mahdollista!

Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan. (Gal 4:4-5)


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos