Katekismuksesta tulee suurimmalle osalle suomalaisista mieleen se katekismus, jota enemmän tai vähemmän luettiin rippikoulussa. Kyseinen katekismus on Martti Lutherin Vähä katekismus selityksineen. Vähä katekismus on todennäköisesti tunnetuin katekismus myös maailmanlaajuisesti, eikä syyttä.
Sana katekismus tulee kreikan kielen sanasta katekhismos ja se tarkoitti alunperin suullista opetusta (Gal. 6:6). Katekeesia eli suullista opetusta saivat varhaisessa kirkossa kasteoppilaat eli katekumeenit. Heille opetettiin kristillisen uskon perusteet ennen kristillistä kastetta, sen valtuutuksen perusteella, jonka Jeesus apostoleilleen antoi ennen taivaaseen astumistaan: ”tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää” (Matt 28:19-20). Paavali viittaa Korinttolaiskirjeessä kristillisen uskon kokonaisuuteen, jonka hän on saanut, ja sellaisenaan, muuttumattomana myös antanut eteenpäin (kr. paradosis): ”Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut…” (1. Kor 15:3a). (Ks. lisää traditio.) On selvää, että kristityllä riittää Jumalan sanassa ja Kristuksen evankeliumissa oppimista läpi koko elämän, ja siksi katekeesikin jatkuu kuolinvuoteelle saakka. Lutherin Katekismukset ovat osaltaan auttamassa meitä, että saamamme kasteopetus välittyisi muuttumattomana myös meidän jälkeemme tuleville.
Martti Lutherin Vähä katekismus (1519) syntyi hänen työssään uskonpuhdistajana. Luther katsoi olevansa pakotettu kirjoittamaan katekismuksen, koska useilla paikkakunnilla kansa ei tiennyt kristillisestä uskosta käytännössä mitään. Eikä monen papin tilanne ollut juurikaan parempi; heistä ei ollut kristillisen uskon opettajiksi. Tähän hätätilanteeseen syntyi Lutherin Vähä katekismus, jonka koko nimenä on ”Käsikirja. Vähä Katekismus. Tavallisille papeille ja saarnaajille”. Vaikka otsikko oli tällainen, niin jokaisen katekismuksen pääkappaleen kohdalla lukee ”niin kuin perheenisän on ne/se väelleen (mahdollisimman) yksinkertaisesti opetettava”.
Lutherin Vähä katekismus ei suinkaan ilmestynyt aluksi kokonaisena kirjasena, vaan erillisinä lehtinä niin, että aina yksi katekismuksen osa kattoi yhden seinälle kiinnitettävän lehdykän. Tarkoituksena oli, että jokainen Vähän katekismuksen pääkappaleista (käskyt, uskontunnustus, Isä meidän, kaste ja ehtoollinen) opittaisiin ulkoa. Jo keskiajalla oli julkaistu katekismuksia, mutta niiden sisältöön kuului mm. pyhimyskertomuksia, luetteloita kristillisistä hyveistä yms. Luther toisaalta liittyi tähän katekismus-perinteeseen, mutta uudisti sitä merkittävästi.
Kymmenen vuotta Vähä katekismuksen julkaisemisen jälkeen Luther kirjoitti Ison katekismuksen. Tämä katekismus oli tarkoitettu erityisesti papiston avuksi ja käyttöön. Esipuheessaan Luther vaatii ankarasti papistoa itse opiskelemaan kristillisen uskon perusteita (Raamattu, katekismus, virret) ja opettamaan seurakuntalaisiaan. Luther sanoo myös, että jokaisen kristityn on osattava katekismuksen sisältö, muuten ihmistä ei voi pitää kristittynä eikä häntä voi päästää osalliseksi sakramenteista.
Luther ei tarkoittanut katekismuksella varsinaisesti kirjaa, vaan uskonopin sisältöä. Katekismus ei ole vain oppi- tai lukukirja, vaan myös rukoilemista ja kristillistä mietiskelyä varten. Näin katekismus tulisi varsinaisesti ymmärtääkin. Ison katekismuksen esipuheessa Luther sanoo mm: ”myös minä olen tohtori ja saarnaaja, ainakin yhtä oppinut ja kokenut kuin nuo ylimieliset ja suruttomat arvelevat olevansa. Silti teen kuin lapsi, joka opettelee katekismusta. Aamuisin ja muulloinkin, kun minulla on aikaa, luen ja lausun sana sanalta ääneen Isä meidän -rukouksen, kymmenen käskyä, uskontunnustuksen, psalmeja jne”. Pöytäpuheissaan hän jatkaa samaan tyyliin: ”Katekismus sisältää täydellisimmän ja puhtaimman opin. Sentähden tulee sitä yhä uudelleen ja uudelleen saarnata eikä saa lakata ja myös kaikkien muiden julkisten saarnojen tulee siihen nojautua. Minä tahtoisin, että katekismusta saarnattaisiin joka päivä ja silloin yksinkertaisesti luettaisiin kirjasta […] Katekismus on oikea maallikkojen Raamattu, joka sisältää koko kristinopin ja se on jokaiselle kristitylle tarpeellinen hänen autuudeksensa. […] Katekismus on kirkossa välttämätön.” (Tohtori Martti Lutherin pöytäpuheita. Suom. Eino Sormunen. SLS. Sortavala 1937, 28–31).
Luterilaisessa kirkossa katekismusta onkin pidetty arvossa, varsinkin niin sanottuna puhdaoppisuuden aikakaudella. Modernismin ja postmodernismin vallattua myös monet luterilaiset kirkot on vieroksuttu yksinkertaisesta ja perusteellista katekismusopetusta. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että monet kristityt eivät halua, että heidän ”omaa uskoaan” saisi määrittää mikään tai kukaan muu. Katekismuksesta kuitenkin opimme, mikä on Raamatun pääsisältö, mitä Jumala meiltä haluaa, mitä Hän on meille pelastusteoissaan lahjoittanut, kuinka Häntä rukoillaan, miten Hänen omaksi päästään ja kuinka Hänen omanaan pysytään. Mikä voisi olla parempaa kuulla, oppia ja lukea?
Katekismus ei ole pelkästään kristinopin tietokirja. Luther itse tarkoitti Vähän Katekismuksensa joka kodin arkeen uskoa oikeaan suuntaan ohjaavaksi rukouskirjaksi. Onkin sanottu, että katekismuksen myötä jokapäiväinen hartauselämä, jota siihen asti oli vietetty vain luostareissa, siirtyi kylän luostarikirkosta tavallisen saksalaisen kodin keittiönpöytään. Luther itse kertoo, miten hän, tultuaan ”kylmäksi ja haluttomaksi rukoilemaan” ottaa virsikirjansa ja käy rukoilemaan ”ääneen kymmentä käskyä, uskontunnustusta ja sen mukaan kuin aikaa riittää, muutamia Kristuksen, Paavalin tai psalmin sanoja.”
Miten katekismusta voisi käyttää rukouksen apuna? Ensinnäkin siitä löytyvät rukoukset kristityn arkeen: aamulle, illalle ja ruoka-aikoihin. Näin rukous saa olla paitsi ensimmäinen ja viimeinen toimi päivän aikana, myös pöydän ääreen kokoontuvan perheen yhteinen hiljentyminen Herran edessä.
Toiseksi, koko katekismus soveltuu erinomaisesti rukousmietiskelyn materiaaliksi. Luther opettaa ystävälleen, Wittenbergin parturimestari Peter Beskendorfille yksinkertaisen tavan mietiskellä ja rukoilla katekismusta ja Raamatun sanoja kirjoituksessaan ”Kuinka rukoilla, ystäväni”:
”Minä sidon jokaisen käskyn neljästä punoksesta seppeleeksi tällä tavalla: Pidän kutakin käskyä ensinnäkin opetuksena – mitä käsky itseasiassa onkin – ja mietiskelen, mitä Jumala, meidän Herramme siinä minulta niin vakavasti vaatii. Toiseksi kiitän käskyn perusteella. Kolmanneksi ripittäydyn ja neljänneksi rukoilen.”
Tämän nelipunoksisen seppeleen avulla voit avata minkä tahansa katekismuksen ja pyhän Raamatun sanan itsellesi rukousmateriaaliksi tähän tapaan:
1 Mitä tämä sana minulle opettaa? Mitä Jumala siinä minulta vaatii? Mitä hän siinä minulle lahjoittaa?
2 Mistä kiitän Jumalaa tämän sanan äärellä?
3 Mistä minun on tehtävä parannus, mitä pyydän anteeksi Herran edessä tämän sanan äärellä?
4 Mitä muuta vielä tahdon pyytää Herralta, tämän sanan, sen varoitusten ja lupausten äärellä?
(Martti Luther: Kuinka rukoilla, ystäväni. Suom. Matti Mikkola. SLEY-Kirjat. Helsinki 1995. (Eine einfältige weise zu beten für ein guten freund. 1535. WA 38,358-375).
Kts. lisää: Katekismusselitys
