Ehtoollinen on sakramentti eli armonväline, jonka Jeesus Kristus on itse asettanut kristittyjen syötäväksi ja juotavaksi. Tämä ehtoollisen asetus on kirjoitettuna Uuden testamentin synoptisissa evankeliumeissa (Matt. 26:26–29; Mark. 14:22–25; Luuk. 22:14–20) sekä Paavalin ensimmäisessä kirjeessä Korinttolaisille (1. Kor. 11:23–25):
Meidän Herramme Jeesus Kristus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Se tehkää minun muistokseni.
Samoin hän otti myös maljan, kiitti ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: Ottakaa ja juokaa tästä kaikki; tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.
(Vähä katekismus. Alttarin sakramentti, 4.)
Kristuksen sanoista käy ilmi, että ehtoollinen on tarkoitettu vietettäväksi paitsi sitä ensi kerran asetettaessa, myös ja nimenomaan myöhemmin kristillisen seurakunnan elämässä, vieläpä ”usein”. Kristus onkin uskonut ehtoollisen asettamisen seurakunnalle juuri apostolisen paimenviran tehtäväksi.
Ehtoollisen asetussanat saavat aikaan sen, että ehtoollisaterialla käytettävät leipä ja viini eivät ole enää ainoastaan leipää ja viiniä, vaan Kristuksen ruumis ja veri. Tällä ei tarkoiteta sitä, että leipä ja viini menettäisivät luonnollisen olemuksensa, vaan että Jumalan sanan vaikutuksesta Kristuksen ruumis ja veri ovat läsnä leivässä ja viinissä. Tämä Kristuksen ruumiin ja veren läsnäolo ei kuitenkaan ole ainoastaan symbolista tai kuvaannollista, vaan todellista ja olemuksellista. Kristuksen tosi ruumis ja veri jaetaankin näiden näkyvien aineiden mukana niille, jotka vastaanottavat tämän sakramentin.
Ehtoollinen on asetettu sitä varten, että Kristuksen asetussanoilla kristityt saisivat tässä sakramentissa syntinsä anteeksi, elämän ja pelastuksen. Koska ehtoollisateria on asetettu nimenomaan kristityille, sille osallistumisen edellyttää kristityksi tulemista, toisin sanoen sitä, että ihminen on ensin Jumalan sanan ja kasteen sakramentin kautta tullut osalliseksi Kristuksen hengellisestä ruumiista, seurakunnasta. Edelleen, koska ehtoollinen on syntien anteeksiantamisen ateria, se kuuluu nimenomaan niille kristityille, jotka tunnustavat olevansa syntisiä ja tarvitsevansa Kristuksen anteeksiantamusta, ja jotka uskovat Kristukseen syntiensä sovittajana sekä siihen, että Hän alttarin sakramentissa lahjoittaa sovittavan ristintyönsä hedelmän, todellisen ruumiinsa ja verensä omilleen uskossa vastaanotettavaksi. Joka tämän uskoo, saa ehtoollisesta sen, mitä Kristus sanassaan lupaa.
Koska ehtoollinen perustuu Kristuksen sanaan eikä sille osallistuvan kristityn edellytyksiin, kaikki sanan mukaan asetetun ehtoollisen vastaanottajat tulevat Kristuksen ruumiista ja verestä osallisiksi riippumatta uskostaan tai toisaalta sen puutteesta. Mikäli joku tulee ehtoolliselle katumattomana tai ei usko Kristuksen asetussanoja, hänkin kyllä syö ja juo Kristuksen ruumiin ja veren. Hän ei kuitenkaan saa niistä syntien anteeksiantamusta, vaan syö ja juo itselleen tuomion. Tästä johtuen jokaista kristittyä kehotetaan ennen ehtoolliselle osallistumista koettelemaan itseään, toisin sanoen tutkimaan, uskooko hän Jumalan sanan todistuksen yhtäältä omasta syntisyydestään ja armon tarpeestaan sekä toisaalta siitä, että tässä sakramentissa Kristus antaa tosi ruumiinsa ja verensä hänenkin syntiensä anteeksiantamiseksi.
Ks. ehtoollisyhteys ja ehtoollisen vastaanottamisen käytännöt.
Voiko ehtoollista nauttia kotona?