Seurakunnalla tarkoitetaan kristillistä uskonyhteisöä. Sana voi viitata joko yksittäiseen, paikallisesti kokoontuvaan seurakuntaan tai maailmanlaajuiseen kristilliseen kirkkoon.

Suomen kielen seurakunta-sanaa vastaa Raamatussa sana ekklesia (ἐκκλησία), jolla kreikan kielessä on usein viitattu kansankokoukseen tai kansanjoukkoon yleensä. Tarkkaan ottaen sana kuitenkin merkitsee ”ulos kutsuttua”. Uudessa testamentissa tällä sanalla tarkoitetaankin usein joukkoa, johon kuuluvat Jumala on valinnut ja evankeliumin kautta Kristuksessa kutsunut ”ulos” maailmasta, omaan yhteyteensä.
Sanansa ja sakramenttiensa välityksellä Jumala itse kokoaa ihmiset ja liittää heidät Kristuksen yhteyteen, yhdeksi seurakunnaksi. Näiden armonvälineiden välityksellä Hän myös pitää ihmiset seurakuntansa yhteydessä, pelastettujen joukossa. Sen vuoksi kristillinen seurakunta onkin aina paitsi maailmanlaajuinen myös ja nimenomaan paikallinen liturginen yhteisö, joka käytännössä jatkuvasti kokoontuu armonvälineiden äärelle, toisin sanoen sinne, missä Jumalan sana puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Sanan ja sakramenttien oikean jakamisen kautta ja niiden osallisuudessa paikallisella seurakunnalla on kaikki ne Jumalan lahjat ja oikeudet, jotka laajemmallakin kokonaiskirkolla on. Näiden armonvälineiden yhteydessä paikallisseurakunta elää myös osallisuudessa Kristuksen maailmanlaajaan seurakuntaan.

Ks. lisää artikkelista kirkko & täytyykö kristityn kuulua johonkin seurakuntaan?