Uskontunnustus

6.10.2016 • Ydinkohdat / U

Uskontunnustus on Jumalan ylistämistä ja uskon tunnustamista Jeesukseen. Raamatun alkukielen tunnustaa-sana ”homolegoo” voidaankin kääntää sekä tunnustamisena että ylistämisenä.
Kaikki kristilliset uskontunnustukset voidaan tiivistää alkuseurakunnan tunnustukseen:
”…ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra” (Fil.2:9-11). Tunnustaessamme uskoamme tunnustaudumme Kristukseen. Uskon tunnustamisesta Raamattu sanoo: ”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan” (Room 10:9-10).

Vähitellen ”Jeesus Kristus on Herra”- tunnustus laajeni kuvaamaan Raamatun ilmoitusta kolmiyhteisestä Jumalasta ja hänen pelastusteoistaan. Ensimmäinen uskonkohta tiivistää Raamatun ilmoituksen Isästä, joka on luonut kaiken mitä on, ja jonka Poika tuli pelastamaan langenneen ihmiskunnan. Toinen uskonkohta tiivistää Jeesuksen sovitustyön ytimen. Kolmas uskonkohta tiivistää Pyhän Hengen toiminnan pelastusteoissa.
Uskontunnustus on saman sanomista (homolegoo), kuin Raamatussa on sanottu ja ilmoitettu. Siksi uskontunnustuksessa ei ole mitään ihmisistä lähtöisin olevaa, vaan se on kokonaan Jumalan sanan tiivistelmää. Siinä lausumme sen, mitä on jo lausuttu ja liitymme siihen, mikä on ollut kristikunnassa totta jo 2000 vuotta. Jokainen tunnustaja jättää omat käsityksensä ja tuntemuksensa syrjään ja ikään kuin sanoo Jeesukselle: ”Sinuun minä tahdon sitoutua. Tahdon tunnustaa sinun tahtosi, sinun pelastustyösi ja sinun sanasi. Tahdon tunnustaa kaiken, mitä Isä ja Poika ja Pyhä Henki on tehnyt minun pelastukseni tähden.”

Koska uskontunnustuksessa suun tunnustus toistaa Jumalan pelastusteot, sen voi lausua kaikkein heikkouskoisinkin kristitty. Ihmisen ei tarvitse käsittää ja ymmärtää kaikkea, mitä tunnustaa, vaan tunnustaminen on aina suuntautumista kohti Jumalan sanan totuutta. Tunnustuksen lausuessamme me tunnustamme, että Raamatun ilmoitus on totuus, jota kohti ojentaudumme ja jota jatkuvasti tahdomme syvällisemmin oppia.

Tunnustamisen ydin tulee hienosti esille Vähässä katekismuksessa uskontunnustuksen toisen uskonkohdan, lunastuksen, selityksessä:
”Uskon, että Jeesus Kristus, Isästä ikuisuudessa syntynyt tosi Jumala ja neitsyt Mariasta syntynyt tosi ihminen, on minun Herrani. Hän on lunastanut minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen, ostanut omakseen ja voitollaan vapauttanut kaikista synneistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä, kalliilla verellään ja syyttömällä kärsimisellään ja kuolemallaan. Hän lunasti minut, jotta tulisin hänen omakseen, eläisin kuuliaisena hänen valtakunnassaan ja palvelisin häntä ikuisessa vanhurskaudessa, viattomuudessa ja autuudessa, niin kuin hän itsekin kuolleista nousseen hallitsee iankaikkisesti. Tämä on varmasti totta.” (Martti Luther, Vähä katekismus. Toisen uskonkohdan selitys.)

Kolme vanhan kirkon tunnustusta; Apostolinen, Nikaian ja Athanasioksen, ovat muotoutuneet kirkon historiassa selittämään ja varjelemaan yksinkertaista perustunnustusta. Apostolinen uskontunnustus pohjautuu kirkon alkuaikoina annettuun kasteopetukseen. (Kts. lisää Tunnustuskirjat) Sen paikka on kasteen lisäksi kristityn jokapäiväisessä elämässä. Meitä neuvotaan Vähässä katekismuksessa tunnustamaan aamuin ja illoin uskomme juuri kastetunnustuksella. Messussa käytetään Nikaian uskontunnustusta (325 jkr.). Se on kristikunnan päätunnustus ja muotoiltiin Apostolisen tunnustuksen pohjalta. Siinä kerrotaan apostolista tunnustusta laajemmin Isästä ja Pojasta ja Pyhästä Hengestä. Athanasioksen (n. 500 jkr.) tunnustusta käytetään Pyhän kolminaisuuden päivän messussa. Siinä korostetaan Jumalan kolminaisuutta sekä Jeesuksen inhimillistä ja jumalallista luontoa.

Luterilaiset Tunnustuskirjat eli Yksimielisyyden kirja on erityinen uskontunnustusten kokoelma. Se sisältää edellä mainittujen kolmen vanhan kirkon tunnustuksen lisäksi seuraavat tunnustukset: Augsburgin tunnustus, Augsburgin tunnustuksen puolustus, Paavin valta ja johtoasema, Schmalkaldenin opinkohdat, Vähä katekismus, Iso katekismus ja Yksimielisyyden ohje. Luterilaisissa tunnustuksissa puolustetaan evankeliumin puhdasta oppia. Niissä tiivistyy erityislaatuisella tavalla oppi uskonvanhurskaudesta – Yksin Kristus pelastaa ja vanhurskauttaa syntisen ihmisen, ilman ihmisten omia tekoja.

Kts. lisää: Mitä uskoa me tunnustamme?