Sana ortodoksia tulee kreikankielestä ja merkitsee oikeaoppisuutta tai puhdasoppisuutta. Siten luterilainen ortodoksia merkitsee samaa kuin luterilainen puhdasoppisuus tai oikeaoppisuus.
Luterilaisella ortodoksialla tarkoitetaan yleensä ajanjaksoa luterilaisessa kirkossa, joka alkoi noin 1580 luterilaisten tunnustuskirjojen valmistuessa ja joka jatkui 1700-luvulle, pietismin ja rationalismin aikakaudelle. Luterilainen ortodoksia jaetaan usein kolmeen ajanjaksoon: varhaisortodoksia 1580–1600, täysortodoksia 1600–1685 ja myöhäisortodoksia 1685–1730.
Luterilaisen ortodoksian keskeisenä päämääränä oli säilyttää ja puolustaa luterilaisen uskonpuhdistuksen opillista perintöä, jonka suurimpana aarteena on puhdas vanhurskauttamisoppi. Luterilaisen ortodoksian ajan teologit olivat vakuuttuneita siitä, että luterilainen oppi oli oikea ja raamatullinen.
Luterilaisen ortodoksian opettajat puolustivat Raamatun sanainspiraatiota. Luterilaisen ortodoksian oppia Raamatun inspiraatiosta on monesti myös esitetty vääristellen ja irvaillen. Kyseessä ei ollut mikään ns. mekaaninen inspiraatio-oppi. Luterilaisen ortodoksian opettajat taistelivat opetuksessaan muun muassa jesuiittoja vastaan, samoin oman aikansa rationalisteja vastaan. Luterilaisia vastaan haluttiin opettaa, että kirjoittamaton traditio olisi myös Jumalan inspiroimaa ja Raamatun kanssa yhtä merkittävä kirkon auktoriteetti. Tässä tilanteessa luterilaisen ortodoksian edustajat halusivat korostaa Raamatun erityistä asemaa ja erittelivät sen inspiraation eri puolia. Traditiota ei hylätty, mutta se nähtiin Raamatulle alisteisena.
Vaikka luterilaisen ortodoksian aikana panostettiin voimakkaasti opillisiin selvittelyihin, oli tuo aika samalla myös liturgisesti ja virsirunoutta ajatellen rikasta aikaa. Tästä yhtenä esimerkkinä ovat Paul Gerhardtin (1607–1676) virret, joita nykyisessä virsikirjassa on 15.
Luterilaisen ortodoksian tunnetuimpia opettajia olivat muun muassa Martin Chemnitz, Johan Gerhard, Abraham Calovius ja Johan Andreas Quenstedt. Luterilaisen ortodoksia viimeisenä suurena teologina pidetään Valentin Ernst Löscheriä (1673–1749). Suomessa vaikuttaneista luterilaisen ortodoksian edustajista mainittakoon Turun piispat Iisak Rothovius, Johannes Gezelius vanhempi ja nuorempi, sekä professori Enevald Svenonius. Niin sanottu Svebiliuksen katekismus, joka oli pitkään Suomen ev. lut. kirkon virallinen oppikirja, edustaa luterilaista ortodoksiaa.
Luterilainen ortodoksia koki uuden nousun 1800-luvulla varsinkin Saksassa ja Yhdysvalloissa. Saksasta lähteneet luterilaiset perustivat Missouri-synodin, jonka tunnetuimpia opettajia ovat olleet C. F. W. Walther ja Franz Pieper.
Kts. lisää. Inspiraatiosta on julkaistu suomeksi huomattavan luterilaisen teologin, tohtori Robert Preusin teos Raamatun inspiraatio (Concordia 1999).