Sana inspiraatio tarkoittaa meidän kielenkäytössämme yleensä esim. innoitusta: taiteilija saa inspiraation, mutta Raamatun inspiraatio tarkoittaa sitä, että Raamattu on Jumalan henkeyttämä. Meillä on siinä Jumalan sana, joka on lähtenyt Hänen suustaan.
Jumala on antanut meille Raamatun. Apostoli Paavali sanoo ”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa” (2. Tim. 3:16). Toinen hyvin keskeinen kohta asiasta on toisessa Pietarin kirjeessä. ”Ja tietäkää ennen kaikkea, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta” (2. Piet. 1:19-21).
Raamatun inspiraatiossa voidaan mainita seuraavat kolme kohtaa:
1. Jumala on antanut kirjoittamiskäskyn. Tämän sanoo selvästi apostoli Pietari edellä olevassa kirjeensä kohdassa: ”…vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet…”. Ihmiset itse eivät ole keksineet kirjoittaa Raamattua, vaan Jumalan Pyhä Henki. Kun nykyään usein sanotaan Raamattua vähätellen, että sehän on ihmisten kirjoittama, niin on tämä on tosin totta sinänsä mutta vaatii ehdottomasti täydennyksen: Raamattu on ihmisten kirjoittama, mutta Jumalan käskystä.
2. Jumala on antanut kirjoittamisen sisällön. Pyhä Henki on ilmoittanut ihmisille, mitä heidän on kirjoitettava. Näin Raamatussa on juuri se, mitä Jumala on halunnut siinä olevan.
3. Jumala on antanut sanat. Raamatun inspiraatio koskee jokaista sanaa. Monesti esitetään, että inspiraatio koskee kyllä Raamatun keskeistä sisältöä, sen ajatuksia, mutta ei sanoja. Tämä on kuitenkin jo loogisestikin mahdotonta, koska ajatukset täytyy ilmaista juuri sanoilla. Raamatun inspiraatio tarkoittaa siis, että Raamattu on sanasta sanaan Jumalan sanaa. Tätä todistavat jo edellä mainitutkin kohdat. Mutta viittaan myös esim. seuraaviin kohtiin: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee” (Matt. 4:4). ”Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo:” – lainaus Jes. 7:14 (Matt. 1:22). ”Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Kirjoita kaikki sanat, jotka minä olen sinulle puhunut, kirjaan” (Jer. 30:2). ”Ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti” (1. Kor. 2:13).
Sana-inspiraatio ei tarkoita kuitenkaan ns. mekaanista inspiraatiota, eli sellaista käsitystä, että Raamatun kirjoittajat olisivat olleet tiedottomassa tilassa tai hurmoksissa kirjoittaessaan. Kirkkoisät ja luterilaiset opettajat ovat nimenomaan torjuneet tällaiset käsitykset väärinä.
Raamatun jumalallinen inspiraatio vaikuttaa aina Raamattua luettaessa tai kun sitä julistetaan. ”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija.” (Hepr. 4:12) Raamattu on Pyhän Hengen kirja, kuten Luther usein sanoo kirjoituksissaan. Raamatun sana on Pyhän Hengen sana. Pyhä Henki vaikuttaa Raamatun sanassa. Ajatus että Raamatun sana on itsessään kuollut kirjain, jonka vasta Henki tekee eläväksi, on täydellisesti väärä ja hylättävä.
Koska Pyhä Raamattu on Jumalan sanaa kauttaaltaan, on se täysin luotettavaa ja erehtymätöntä sanaa. Raamatussa edellytetään kauttaaltaan tämä ominaisuus. Psalmeissa sanotaan: ”Sinun sanasi on kokonansa totuus” (Ps. 119:160). Uudessa testamentissa Jeesus itse viittaa yhteen sanaan VT:ssa (Ps. 82:6) ja sanoo: ”Raamattu ei voi raueta tyhjiin” (Joh. 10:35). Vuorisaarnassa Jeesus sanoo, että ennemmin taivas ja maa häviävät kuin laista häviää pieninkään kirjain, pieninkään piirto (Matt. 5:18). Sanat ’pienimmästä kirjaimesta’ ja ’pienimmästä piirrosta’ tarkoittavat heprean kielen pienimpiä merkkejä ja kirjaimia, jotka meidän kirjoitusjärjestelmässämme vastaavat lähinnä pilkun tai pisteen kokoisia merkkejä. Vielä mainittakoon apostoli Paavalin sana Apostolien teoissa: ”Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa” (Ap. t. 24:14). Paavali opettaa meille siis, että korkeinta jumalanpalvelusta on uskoa koko Jumalan sana.
Meidän aikanamme monesti viisaat ja oppineet ihmiset sanovat esimerkiksi, että ei kai nyt ainakaan Joonan kirjan asioita ole todellisuudessa tapahtunut. Kuitenkin Jeesus viittaa eräissä evankeliumien kohdissa juuri tähän kirjaan ja edellyttää, että Joona oli suuren kalan vatsassa (Matt. 12:40). Eräs uskova mummo sanoikin hyvin hauskasti, että vaikka Raamatussa olisi kirjoitettu niinkin, että Joona nieli ison kalan, hän uskoisi sen, koska Jumala sanoo niin. Tämä on uskon oikea asenne Raamattuun, Jumalan pyhään sanaan. Raamatun erehtymättömyyden kiistämiseksi vedotaan aika usein siihen, että Raamattu on sekä jumalallinen että inhimillinen kirja. Tästä sitten vedetään se johtopäätös, että Raamattu voi osittain erehtyä, koska erehtyminen on inhimillistä. Tässä päättelyssä on kuitenkin ymmärretty Raamatun inspiraatio väärin. Raamatun kirjoittajat ovat kyllä olleet ihmisiä, mutta he eivät kirjoittaneet omiaan vaan Pyhän Hengen johtamina sen minkä saivat Jumalalta. Tässä yhteydessä on hyvä viitata uudelleen yhteen jo mainittuun Raamatun kohtaan. Evankelista Matteus kirjoittaa: ”Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo:” – lainaus Jes. 7:14 (Matt. 1:22)”. Jumala on antanut sanansa ihmisen kautta. Raamattu ei ole sekoitus erehtymätöntä Jumalan sanaa ja erehtyvää ihmissanaa, vaan se on kokonaan Jumalan sanaa ihmisten kautta.
Tämä esitetty oppi Raamatun erehtymättömyydestä ei tarkoita, etteikö Raamatussa olisi keskeisempiä ja vähemmän keskeisiä asioita. Onhan luterilaisen kirkon Tunnustuskirjojen mukaan vanhurskauttamisoppi Raamatun pääopinkohta. Meillä ei ole kuitenkaan lupa ryhtyä karsimaan Raamattua sen mukaan, mikä siinä mielestämme on keskeistä ja mikä ei.
Raamattu on itsessään luotettava ja uskoa herättävä. Sen luotettavuutta ei voida eikä tarvitse todistaa ensin jollain muulla. On esitetty, että Raamattu tarvitsisi kirkon hyväksymisen arvovaltaansa varten. Jos näin olisi, silloin Raamattu olisi riippuvainen kirkosta eikä toisin päin. Kirkko ei voi antaa valtuutusta Raamatulle, koska Raamattu on Jumalan sana. Jumala takaa sanansa.
Raamattu ei tarvitse myöskään tieteen hyväksymistä ollakseen Jumalan sana, tosi ja oikea. Kun meidän aikanamme tiede on kohotettu korkeaan asemaan ja sitä kautta ihmisjärki, ajattelee ihminen hyvin helposti, että myös Raamattu täytyy ensin testata tieteellisesti. Mutta tästä ei tule mitään. Ei tiede voi koskaan testata sellaisia asioita kuin maailman luominen tyhjästä, Jeesuksen neitseestäsyntyminen, ylösnousemus, taivaaseenastuminen jne.
Me uskomme, että pyhät kirjoittajat, joita Jumala käytti, säilyttivät persoonallisuutensa erityispiirteet (kielen ja sanaston, kirjalliset menetelmät, elinolosuhteet, suorasta ilmoituksesta ja profetiasta erillisen tiedon luonnosta ja historiasta). Jumala hyödynsi näitä sellaisella tavalla, että senkin, mitä inhimillinen järki voisi kutsua Pyhässä Raamatussa olevaksi vajavaisuudeksi, on palveltava jumalallista tarkoitusta. Sitä paitsi Pyhä Henki näki hyväksi asettaa erilaisilla lahjoilla varustettuja kirjoittajia kirjoittamaan samasta aiheesta. Sitä, miten sellaisissa tapauksissa on mahdollista, että erilaiset selostukset samasta tapahtumasta tai samasta sanonnasta ovat juuri oikea ja täysin erehtymätön selonteko yhdestä ja samasta tosiasiasta, ei voi eikä tarvitse aina osoittaa järjellisellä yhdenmukaistamisella (harmonisoinnilla). Meidän on uskottava se, kunnes “vajavaisen pitää lakkaaman” ja “täydellinen on tullut” (1.Kor.13:10). Me hylkäämme modernin uskonnollisen liberalismin yritykset tehdä ihmisestä Jumalan sanan tuomari. Ei mikään niistä luonnollisista rajoituksista, jotka liittyvät ihmismieleen vielä Pyhän Hengen inspiraationkin piirissä voi vähentää Raamatun auktoriteettia tai Jumalan sanan täydellistä erehtymättömyyttä. Sillä Pyhä Raamattu on jumalallisen totuuden kirja, joka ylittää kaiken, mitä tämän maailman viisaat ovat kutsuneet totuudeksi (1.Kor.1:17ss.,27; Kol.2:8) ja pystyy siksi tekemään meidät “viisaiksi, niin että pelastumme” (2.Tim.3:15).
(Australian luterilaisen kirkon teesit)
Kts. lisää artikkeleita Raamatusta