Ruumiinavaus on toimenpide, joka suoritetaan kuoleman jälkeen tietyissä tilanteissa. Lääkäriliiton mukaan se on tarpeen, kun kuolema ei johdu sairaudesta, henkilö ei ole ollut säännöllisessä lääkärinhoidossa, kuoleman on aiheuttanut rikos, itsemurha, myrkytys, ammattitauti tai hoitotoimenpide, tai kun kuolema on ollut yllättävä. Käytännössä noin 30-35 % Suomen kirjoitetuista kuolintodistuksista tehdään ruumiinavauksen perusteella.

Ruumiinavaus on useimmiten oikeuslääketieteellinen, eli se tarvitaan, jotta kuoleman voidaan todeta olleen oikeudellisesti ongelmaton. Jos siihen liittyisi esim. rikos tai hoitovirhe, olisivat omaiset oikeutettuja saamaan korvausta. Ruumiinavaus suojaa myös hoitohenkilökuntaa mahdollisilta epäilyiltä.

Ruumiinavaukset ovat tietyissä tilanteissa tarpeen myös lääketieteen kannalta. On tärkeä selvittää, aiheutuiko kuolema esim. jonkin perinnöllisen sairauden vuoksi. Tällöin voidaan vainajan omaiset ohjata ajoissa tutkimuksiin mahdollisen sairastumisriskin kartoittamiseksi. 

Ruumiinavausten avulla selvitetään myös tiettyjen sairauksien yleisyyttä ja levinneisyyttä Suomessa. Ne palvelevat siis tilastollisia tarpeita ja auttavat kohdentamaan hoitoresursseja oikein, sinne missä hoidon tarve on suurin. 

Lääketieteen etiikan mukaan vainajan ruumista tulee käsitellä kaikin tavoin kunnioittavasti ja hienotunteisesti. Sille tulee suorittaa vain välttämättömät toimenpiteet. Kehosta ei myöskään poisteta elimiä, ellei vainaja ole tehnyt elintenluovutussopimusta, vaan ne palautetaan paikoilleen tutkimuksen jälkeen. 

Kristinuskon näkökulmasta ruumiinavaukseen ei sisälly merkittäviä eettisiä ongelmia, kunhan vainajan käsittelyssä kunnioitetaan vainajan kehoa. Kristillinen tapa suhtautua kehoon on pitää sitäkin Jumalan kuvana ja Jumalan luomuksena. Kristuksen lihaksi tuleminen (inkarnaatio) ja Hänen ruumiillinen ylösnousemisensa korostavat ruumiin asemaa osana pelastuvaa todellisuutta. Raamattu opettaa ruumiin ylösnousemusta ja pelastuvien ruumiillista elämää iankaikkisuudessa. Maallisesta ruumiista kirkastuneeseen ruumiiseen on jatkumo, jonka vuoksi myös ajallista ruumista on pidettävä arvokkaana.

Ruumiinavauksen tarkoitus on eettisesti ajatellen hyvä. Se palvelee eläviä ja poistaa mahdollisia kuolemaan liittyneitä epäilyksiä ja kysymyksiä. Tällöin se voidaan nähdä lähimmäisen rakastamisena. ”Mortuis vivo docent” eli kuolleet opettavat eläviä.

Ks. myös kuolema.