Inkarnaatio (lat incarnatio) tarkoittaa lihaksitulemista. Teologisessa kielessä inkarnaatiolla viitataan Jumalan ihmiseksi syntymiseen Jeesuksessa Kristuksessa. Inkarnaation ihme tapahtui neitsyt Marian kohdussa tämän tulessa raskaaksi Pyhän Hengen vaikutuksesta, enkeli Gabrielin ilmoituksen mukaisesti. Inkarnaation tapahtuma on lähtökohta sovituksen teologian ymmärtämiseen. Vain ihmiseksi syntynyt Jumala voi ottaa ihmisten rangaistuksen päällensä. Raamatussa erityisesti hebrealaiskirje korostaa inkarnaation ja sovituksen yhteyttä: ”Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen” (Hebr.2:14). ”Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit” (Hebr.2:17). Erityisen selkeästi inkarnaation ja sovituksen välinen yhteys piirtyy Paavalin sanoissa toisessa Korinttolaiskirjeessä: ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan” (2.Kor.5:19).
Inkarnaation tapahtuma liittyy läheisesti myös kristilliseen oppiin Jeesuksen kahdesta luonnosta. Apostoli Paavali kirjoittaa Roomalaisille Jeesuksesta, ”hänen Pojastansa – joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa – Jeesuksesta Kristuksesta meidän Herrastamme.” (Rm.1:4) Inkarnaation ihmeen kautta Jumala omaksuu täyden ihmisyyden tavalla, jossa jumaluutta ja ihmisyyttä ei voi erottaa toisistaan. Toisaalta Kristuksen ihmisyyttä ja jumaluutta ei kristillisen opin mukaan pidä myöskään sekoittaa toisiinsa.
Edelleen inkarnaatio on lähtökohta luterilaisen sakramenttiteologian sisäistämiseen. Kristuksen todellinen läsnäolo siunatuissa ehtoollisaineissa eli reaalipreesens on analoginen tapahtuma Kristuksen lihaksitulemisen kanssa. Maailman luoja tulee osaksi luomakuntaansa. Jumala on kosketuksissa luomansa ihmisen kanssa käyttäen välineenään luomaansa ainetta ja lahjoittaen siinä itsensä. Betlehemin seimeä voi siis verrata ehtoollispöytään: Jumala antaa itsensä lahjaksi ihmiskunnalle hyvin halvannäköisessä ja vaatimattomassa paketissa.
