Jeesus kutsui 12 opetuslastaan apostoleiksi: ”Päivän koittaessa hän kutsui luokseen opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, jotka nimesi apostoleiksi” (Matt.10:2-4, Mark.3:16-19).
Sana apostoli tulee kreikan kielen sanasta apostolos, joka merkitsee lähettiä tai lähettilästä. Sanan taustalla on juutalainen uskonnollisiin ja lainopillisiin kysymyksiin liittyvä lähettiläskäytäntö (shaliah). Lähettiläs edusti omassa persoonassaan täydellä arvovallalla lähettilästään (vrt. Joh.13:16).
Apostoleiksi sanan suppeassa merkityksessä kutsuttiin 12 opetuslasta. Apostolien nimet on listattu evankeliumeissa (Matt.10:2, Mark.3:14, Luuk.6:12) sekä Apostolien teoissa (Ap.t.1:13). Vain Jeesus saattoi kutsua tähän virkaan ja tehtävään. Kun kavaltaja Juudaksen tilalle valittiin Mattias, apostolin valintaperusteluiksi annetaan kolme seikkaa. Apostolin tuli olla mies, joka oli saanut opetusta Jeesukselta ja oli Jeesuksen ylösnousemuksen todistaja. ”Niin pitää siis yhden niistä miehistä, jotka ovat vaeltaneet meidän kanssamme kaiken sen ajan, jona Herra Jeesus kävi sisälle ja ulos meidän tykönämme, Johanneksen kasteesta alkaen hamaan siihen päivään, jona hänet meiltä otettiin ylös, tuleman hänen ylösnousemisensa todistajaksi meidän kanssamme.” (Ap.t.1:21-23).
Jeesus itse oli Isän Jumalan lähettämä lähettiläs eli apostoli (Hep.3:1), joka oli kuitenkin samaa olemusta Isän kanssa. Jeesus puolestaan kutsui, varusti Pyhän Hengen lahjalla ja lähetti apostolinsa täydellä arvovallalla edustamaan itseään ja hoitamaan virkaansa. ”Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät.” Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: ”Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt” (Joh.20:21) Jeesus itse puhui ja toimi apostolien kautta. ”Joka kuulee teitä, se kuulee minua” (Luuk.10:16). ”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme” (2.Kor.5:20). Apostolin virka oli Herran kirkolleen antama armolahja (Ef.4:11).
Apostolien tehtävänä oli julistaa ja opettaa, kaikki mitä Jeesus oli tehnyt ja opettanut. Heidät lähetettiin evankeliumin työhön kaikkeen maailmaan. He saattoivat tehdä tunnustekoja (Mark:3:16-19). Heidän tuli kastaa (Matt.28:20). Apostolit asetettiin uuden liiton testamentin toimeenpanijoiksi eli ehtoollisen vieton hoitajiksi (Luuk.22:19, Ap.t.20:11). Apostolien vastuulla oli uusien viranhoitajien asettaminen seurakuntiin (2.Tim.1:6). He vastasivat myös seurakuntien hyvinvoinnista ja opin valvonnasta kirjeiden ja päätösten kautta (Gal.1:8, Ap.t.15). Apostolien elämä oli myös esikuvana seurakunnille (1.Tess1:6, 1.Kor.11:1).
Sanaa apostoli käytettiin myös laajemmassa merkityksessä kuin 12 opetuslapsesta. Nämä olivat apostolien työtovereita. Paavalilla oli erityisasema ylösnousseen Jeesuksen suoraan kutsumana pakanoiden apostolina (Ap.t.9:15). Koska Paavali ei ollut yksi kahdestatoista apostolista, hän joutuikin usein puolustamaan virkaansa (1.Kor.9:1-2.Gal.1:1). Tämän lisäksi esimerkiksi Barnabasta, Silvanusta ja Timoteusta kutsutaan apostoleiksi (Ap.t.14:4, 1.Tess.2:7). Oma kysymyksensä on Roomalaiskirjeen 16:7 tulkinta: ”Tervehdys Andronikukselle ja Juniaalle, heimolaisilleni ja vankeustovereilleni, joilla on suuri arvo apostolien joukossa.” Ks. tarkemmin kohdasta naispappeus. Uudessa testamentissa viitataan myös pettäviin valheapostoleihin (2.Kor.11:13).
Vastoin joskus esiintyvää käsitystä, nykyään ei voi olla enää apostoleja. Jeesuksen suoraan kutsumina ja ylösnousemuksen todistajina he olivat ainutlaatuisessa virassa. Sen sijaan apostolinen virka jatkuu sanan ja sakramenttien palveluvirassa kirkon elämässä.
Kristillinen kirkko on apostolinen kirkko. Uuden testamentin kirjoitukset ovat apostolisia. Kirkon usko ja oppi on apostolinen. Kirkon virka on apostolinen. Jotta kirkko pysyy kristillisenä kirkkona, sen on pysyttävä apostolisella perustalla, muuten se muuttuu apostaattiseksi eli luopiokirkoksi. ”He pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa” (Ap.t.2:42). ”Te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus” (Ef.2:19-20, 1.Kor.3:15). Vanhassa testamentissa Jumalan kansa muodostui Israelin 12 sukukunnasta. Kaikista kansoista koottu Jumalan kansa, kristillinen kirkko, puolestaan rakentuu myös 12 apostolin työlle. Taivaallisen Jerusalemin perustuksiin on kaiverrettu 12 apostolin nimet (Ilm.21:14).
Apostolisia kirjoituksia ja opetusta kuulemaan kokoontuva seurakunta tunnustaa pyhä pyhältä jumalanpalveluksessaan apostolisuutensa: ”Uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen seurakunnan” (Nikean uskontunnustus).
Ks. myös pastori.