Vanhassa testamentissa puhutaan monista ihmeistä. Niitä ei esiintynyt kuitenkaan yhtä paljon eri aikoina. Esimerkiksi Gideon valitti tuomariaikana (1200-1000 -luvuilla): ”Missä ovat kaikki hänen (Jumalan) ihmetyönsä, joista isämme aina puhuivat kertoessaan, kuinka Herra toi meidät pois Egyptistä? Herra on hylännyt meidät ja jättänyt meidät midianilaisten armoille” (Tuom. 6:13). Pelastushistorian alussa sekä suurina hädän aikoina ihmeitä tapahtui enemmän kuin muulloin.

Ensimmäinen suurten ihmeitten aika liittyy Egyptistä lähtöön, erämaavaellukseen ja Luvatun maan valloittamiseen. Mooses on Raamatussa ensimmäinen erityinen Jumalan ihmetöiden välittäjä. Hän oli myös Vanhan testamentin suurin ihmeidentekijä: ”Kukaan muu ei ole tehnyt sellaisia suuria ja pelottavia mainetekoja, joita Herra lähetti Mooseksen tekemään faraolle, kaikille hänen palvelijoilleen ja koko Egyptin maalle, ihmetekoja, jotka Mooses teki koko Israelin kansan nähden Herran väkevän käden voimalla” (5. Moos. 34:11-12). Ihmeet jatkuivat myös Mooseksen seuraajan, Joosuan aikana. Ihmeiden ajateltiin aina olevan Jumalan omia tekoja, vaikka ne tapahtuivat ihmisen kautta.

Seuraavana merkittävä ihmeiden aika oli profeetta Elian ja Elisan aikana Tällöin pakanalliset uskonnot ja epäjumalanpalvelus olivat saamassa Israelin kansaa valtaansa. Elian ja Elisan kautta tapahtuneet ihmeet olivat palauttamassa kansaa elävän Jumalan luo. Sen sijaan ”kirjaprofeettojen” aika oli hiljaisempaa ihmeiden suhteen. Heidän kauttaan Jumala toimi lähinnä julistetun sanoman avulla.

Viimeisin vanhan liiton ihmeiden aika tapahtui pakkosiirtolaisuuden aikana 500-luvulla. Tuolloin kansa tarvitsi erityistä vahvistusta pysyäkseen uskollisena Jumalalle. Ihmeiden välittäjänä tuolloin oli lähinnä profeetta Daniel ystävineen.

Toki yksittäisiä ihmeitä tapahtui näiden erityisten kausien lisäksi muulloinkin. Olivathan mm luominen, vedenpaisumus, kielten sekoittaminen, Sodoman ja Gomorran tuhoaminen ja Simsonin uroteot hämmästyttäviä Jumalan ihmeitä.

Uudessa testamentissa ihmeestä käytetyt sanat esiintyvät jakeessa Ap.t. 2:22: ”Jeesus Kristus oli Jumalan teitä varten valitsema mies. Sen Jumala osoitti niillä voimateoilla (kreik. dynamis), merkeillä (kreik. semeion) ja ihmeillä (kreik. teras), joita Jeesus hänen lähettämänään teki teidän keskuudessanne”. Semeion on merkki tai tunnusteko, jolla on tietty tarkoitus ja sisältö. Se ilmaisee Jumalan läsnäolon Jeesuksessa ja hänen asemansa Messiaana ja Jumalan Poikana. Tunnusteot paljastavat myös Jumalan valtakunnan jo tulleen (Matt. 12:28).

Jeesuksen tekemiä ihmeitä olivat mm. sairaiden parantaminen, pahojen henkien karkottaminen, kuolleiden herättäminen, veden päällä käveleminen, veden muuttaminen viiniksi ja myrskyn tyynnyttäminen. Kaikki ne viittaavat Jeesukseen uutena Mooseksena, joka on vielä suurempi kuin tämän Vanhan liiton ihmeidentekijä. Evankelista kuitenkin sanoo, että Jeesus teki paljon muutakin kuin mitä Raamattuun on kirjoitettu, sillä ”koko maailmaan eivät mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa”, jos kaikki hänen ihmeensä kuvattaisiin (Joh. 21:25).

Apostolit jatkoivat Jeesuksen työtä maan päällä. Heidän kättensä kautta tapahtui ihmeitä jo Vapahtajan maanpäällisen elämän aikana (Matt. 10:8; Luuk. 10:17). Ihmeteot lisääntyivät Kristuksen taivaaseenastumisen ja helluntain jälkeen. Pietari paransi ramman (Ap.t. 3:1-10), apostolit (5:12), Stefanos (6:8), Filippos (8:6-8) ja Paavali (13:6-11; 14:8-11; 19:11-12) tekivät suuria ihmeitä.

Uuden testamentin kirjeissä puhutaan ihmeistä sen sijaan yllättävän vähän. Pääpaino niissä on sanallisessa uusien opetuslasten ja seurakuntien vahvistamisessa. Paavali kyllä kertoo Pyhän Hengen antavan seurakunnalleen parantamisen lahjan ja ihmeiden tekemisen voiman (1. Kor. 12:9-10). Paavali tuntee myös pahojen voimien voivan lopun aikoina tehdä ”petollisia tunnustekoja ja ihmeitä” (2. Tess. 2:9).

Ilmestyskirja sisältää eniten kuvauksia ihmeistä. Viimeisinä aikoina Jumala tekee niitä suoraan ja palvelijoittensa välityksellä. Monet näistä ihmeistä ovat mittakaavaltaan globaaleja ja aiheuttavat lopulta maailman tuhoutumisen. Näiden ihmeiden, vitsausten tarkoitus on, että ihmiset lakkaisivat palvomasta kättensä töitä, kääntyisivät ja luopuisivat synnistä (Ilm. 9:20-21). Samoin myös Saatana toimii apuriensa kautta ja ”tekee suuria tunnustekoja ja saa tulen lyömään taivaasta maahan ihmisten nähden. Näillä tunnusteoilla … se johtaa harhaan kaikki maan asukkaat, niin että saa heidät tekemään patsaan … pedon kunniaksi” (Ilm. 13:13-14).

Jumalan ihmeet kuuluvat erottamattomana osana kristilliseen uskoon ja niitä on pidettävä historiallisina tapahtumina. Ihmeiden tehtävänä ei kuitenkaan ensi sijassa ole uskon herättäminen, sillä se tehtävä kuuluu evankeliumin julistamiselle (Room. 10:17). Tunnusteot voivat olla kuitenkin poistamassa uskon esteitä ja avaamassa ihmiselle Hengen maailmaa.

Evankeliumien mukaan ihmeitä tapahtuu siellä, missä Kristus vaikuttaa palvelijoittensa kautta. Ihmiset eivät itse voi tuottaa tai vaatia ihmeitä vaan ne ovat aina Jumalan Pyhän Hengen työtä. Kaikki todelliset ihmeet tapahtuvat Jeesuksen nimessä. Ihmeet todistavat Kristuksesta ja Kristuksen ruumiista, seurakunnasta. Ne vahvistavat evankeliumin saarnan pitävän paikkansa (Mark. 16:17-20). Uskon syntyminen kuulijoissa on Jumalan suuri ihme ja lahja: ”Jokainen uskova on Jumalan ihme” (Philip James Bailey).

Raamatun ihmeiden ytimenä eivät ole käärmeiden polkemiset tai myrkyn juomiset vaan Kristuksen ylösnousemus. Se on ihmeitten ihme, joka mursi vahvimman ja pelottavimman lainalaisuuden, elämää seuraavan kuoleman. Ylösnousemus merkitsee luonnonlaista vapaan, uuden, ikuisen todellisuuden ja aikakauden alkamista. Ihminen pääsee osalliseksi tästä ihmeitten ihmeestä kasteen ja uskon kautta: ”Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista” (Room. 6:4).

Kasteessa tapahtuva uudestisyntyminen on ihme, samoin Kristuksen todellinen läsnäolo ehtoollisen leivässä ja viinissä sekä niiden kautta toteutuva anteeksiantamus.

Loppujen lopuksi kaikki Jumalan työ on ihmettä, jota pieni ihminen voi vain ihmetellä: ”Ihmeet, joilla Jumala hallitsee maailmaa ja ohjaa kaikkea luomakuntaa, ovat jokapäiväisinä muuttuneet meille vähäarvoisiksi niin että tuskin kukaan pitää arvossa tarkata Jumalan ihmeellisiä ja hämmästyttäviä tekoja jokaisessa viljanjyvässä … Koko maailman ohjaaminen on suurempi ihme kuin 5000 ihmisen ruokkiminen viidellä leivällä eikä edellistä kuitenkaan kukaan ihmettele” (Augustinus).

Kts. lisää: Pakanoiden tapa uskoa ihmeisiin ja yliluonnolliseen