Saatana (hepr. satan) esiintyy Vanhassa testamentissa 27 kertaa ja merkitsee vastustajaa. Oikeuskielessä tuo heprean sana tarkoittaa tuomioistuimen syyttäjää. Kreikankielisessä Vanhan testamentin käännöksessä (Septuaginta) sana on kreikannettu diabolos eli ”erilleenheittäjä”. Uudessa testamentissa mainitaan heprealaisperäinen satanas kreikankielisessä tekstissä 36 kertaa. Saatanasta käytetään myös nimityksiä paholainen, perkele, sielunvihollinen, vihollinen, Beelsebul, Beliar, riivaajien päämies, murhaaja, ilmavallan hallitsija, maailman ruhtinas, syyttäjä, kiusaaja, käärme, lohikäärme ym.
Raamatun mukaan saatana on henkiolento, avaruuden pahojen henkivaltojen hallitsija. Se mainitaan enkelien, Jumalan poikien joukossa (Job 1:6), mutta on kuitenkin erilainen kuin nämä. Se on langennut enkeliruhtinas, joka on menettänyt asemansa taivaassa, koska se nousi kapinaan Jumalaa vastaan (Ilm. 12:7-10). Saatana enkeleineen heitettiin maan päälle, jossa se koettaa eksyttää ihmiset.
Raamattu puhuu saatanasta aina persoonana, ei vain pahana voimana. Syntiinlankeemuskertomuksessakin saatana puhuu, se on älykäs, se ajattelee, tietää ja tahtoo.
Johannes kirjoittaa kirjeessään, että ”Paholainen on tehnyt syntiä alusta asti” (1. Joh. 3:8). Se toteuttaa pahaa olemustaan tekemällä, puhumalla ja ajattelemalla pahaa. Se on itse persoonallinen paha ja kaiken pahuuden lähde. Siksi Raamattu käyttää saatanasta myös nimeä Paha (1. Joh. 2:13; 3:12). Ilmeisesti myös Isä meidän -rukouksen pyyntö ”päästä meidät pahasta” tarkoittaa varsinaisesti juuri vapautumista saatanasta ja kaikesta mitä se edustaa.
Saatana on Jumalan luoma niin kuin kaikki muukin. Jumala loi saatanan hyväksi niin kuin koko luomistyönsä. Hesekielin kirjassa sanotaan: ”Kerubiksi minä sinut tein, sädehtiväksi vartijaenkeliksi, sinä olit pyhällä vuorella, käyskentelit välkehtivien kivien keskellä. Moitteen sijaa ei sinussa ollut siitä päivästä, jona sinut loin, siihen päivään, jolloin lankesit pahaan … Nyt olen syössyt sinut alas … Sinä olet iäksi poissa” (Hes. 28:14-15, 17, 19). Jesajan kirjassa sanotaan: ”Voi, sinä putosit korkealta, sinä Kointähti, sarastuksen poika! Alas maahan sinut survaistiin, sinä kansojen kukistaja. Etkö juuri sinä sydämessäsi sanonut: Olen korottava itseni Korkeimman vertaiseksi. Mutta tuonelaan sinut on syösty, sen pohjimmaiseen kuiluun” (Jes. 14:12-13).
Jeesus sanoi vastustajilleen: ”Te olette lähtöisin saatanasta. Hän on teidän isänne … Saatana on ollut murhaaja alusta asti. Hän ei pysynyt totuudessa, niin että hänessä ei ole totuutta (tarkka käännös). Kun hän valehtelee, hän todella puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä”. Saatanallekin oli tarjolla Jumalan totuus, mutta se ei riittänyt sille. Oma totuus tarjosi mahdollisuuden oman vallan kasvattamiseen.
Saatanan hyökkäys kohdistui Vanhassa liitossa Jumalan kansaan ja sen jäseniin. Uudessa testamentissa se hyökkää varsinkin Kristusta vastaan ja koittaa Ilmestyskirjan näyn mukaan jopa nielaista Hänet, kun Hän syntyy (Ilm. 12:4). Saatana koetti myös saada toimintansa aloittaneet Vapahtajan palvelijakseen autiomaassa. Viimein saatana koetti tuhota Kristuksen Golgatalla, mutta kärsikin tappion, koska kuolema ei voinut pitää Häntä vankinaan. Pääsiäinen sinetöi saatanan tappion: synti ja kuolema oli kukistettu ja Ylösnousseella Kristuksella oli kaikki valta.
Tappio Golgatalla merkitse saatanan sitomista ja heittämistä syvyyteen ”tuhanneksi vuodeksi” (Ilm. 20:1-3). Jeesuksen voitto ristillä vei saatanalta ne aseet, synnin ja kuoleman, jolla se piti ihmisiä vankinaan. Evankeliumin saarna Kristuksen voitosta pitää saatanan vangittuna ja toimintakyvyttömänä. Se on kuin käärme, joka on saanut kuoliniskun, mutta sätkii vielä.
Kahleissakin se pyrkii yhä houkuttelemaan ihmiset eroon Kristuksesta ja pelastuksesta.
Aikojen lopulla saatana päästetään vielä hetkeksi villitsemään kansoja ja johdattamaan niitä harhaan (Ilm. 12:12; 20:7-9). Näin Jumala toteuttaa viimeisen seulonnan ihmiskunnassa ja toteuttaa tuomionsa saatanan ja sen seuraajien kohdalla.
Saatana tietää lopulta kärsivänsä tappion. Pahat hengetkin tietävät, että Jumala tulee kerran tuhoamaan ne (Mark. 1:24). Saatana tietää, että sen käytössä oleva aika on rajattu ja lyhyt. Siksi se koittaa eksyttää mahdollisimman monet, myös valitut. Saatana ei kiusaa omiaan vaan niitä, jotka yhä tunnustautuvat Kristukseen ja evankeliumiin. Siksi kirkko ja kristityt ovat saatanan suurimman vihan kohteena. Ellei ”naiselle”, Kristuksen kirkolle, annettaisi suojapaikkaa, se ei kestäisi sielunvihollisen hyökkäystä (Ilm. 12:13-17). Ulkonaisesti saatana tulee aikojen lopulla saamaan kristitytkin valtansa alle, mutta nämä eivät kuitenkaan kumarra sitä (Ilm. 13:7-10). Se voi kyllä sulkea kristittyjä vankilaan (Ilm. 2:10), mutta mitään pahaa ei tapahdu Jumalan sallimatta.
Viime kädessä saatanalla ei kuitenkaan ole mihinkään absoluuttista valtaa vaan se toimii vain niissä rajoissa, jotka Jumala sille määrää. Jobiakin saatana sai kiduttaa vain tiettyyn pisteeseen saakka (Job 2:6). Pahaa tehdessäänkin saatana huomaamattaan kuitenkin toteuttaa Jumalan hyvää pelastussuunnitelmaa maailmassa. Se on kuin rakkikoira, joka räksytyksellään ajaa ihmiset Kristuksen turviin.
Saatana on kuin ärjyvä leijona, joka käy ympäriinsä ja etsii, kenet voisi niellä (1. Piet. 5:8). Se voi kyllä ulkopuolelta haukkua ja houkutella, mutta sillä ei ole sijaa uskovan ihmisen sisimmässä, jossa asuu Pyhä Henki. Uskovassa kastetussa ei myöskään voi asua pahoja henkiä, niin kuin joissakin karismaattisissa suuntauksissa väitetään.
Saatana koettaa aiheuttaa hajaannusta ja välien rikkoutumista myös seurakuntien sisällä. Siksi seurakunnan jäsenten tulisi pyrkiä ”rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys” (Ef. 4:3). Erityisesti anteeksiantamattomuus antaa saatanalle mahdollisuuden sotkea seurakuntien asioita ja kristittyjen välejä (2. Kor. 2:10-11). Katkeruus tarjoaa saatanalle tarttumapinnan ihmisen elämään. Siksi mitään katkeruuden versoa ei pitäisi päästää kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet (Hepr. 12:15).
Paras puolustus saatanaa vastaan on elää mahdollisimman lähellä Kristusta, joka on voittanut kaiken pahan vallan. Jumalan sanan, ehtoollisen, jumalanpalveluksen, ripin, rukouksen ja toimivan seurakuntayhteyden avulla ihminen pysyy Kristuksessa. Päivittäinen katumus ja parannus säilyttää ihmisen kasteen liitossa, jota saatana ei pysty purkamaan.
KIRJALLISUUTTA
Torsti Lehtinen, Saatana. Helsinki 2004.
S. Lewis, Paholaisen kirjeopisto. Pieksämäki 1992.
