Kysymys: Paavali opettaa 1. Kor. 11:14: ”Eikö itse luontokin opeta teille, että jos miehellä on pitkät hiukset, se on hänelle häpeäksi; ja että jos vaimolla (naisella) on pitkät hiukset, se on hänelle kunniaksi”. Voidaanko tämän paikan perusteella päätellä, että miehellä ei saa olla pitkiä hiuksia vai liittyykö jakeeseen sen ajan kulttuuriset seikat”.
Kun Paavali vetoaa luontoon (kreik. fysis), hän tarkoittaa Luojan luomaa järjestystä. Paavalin mukaan on Jumala siis tarkoittanut, että naisilla on pitkät hiukset ja miehillä lyhyet. Thurén arvelee tämän näkyvän siinä, että ”naiset harvemmin kaljuuntuvat – vaikka ovathan muutamat miehetkin vahvatukkaisia korkeaan ikään saakka!” Miesten lyhythiuksisuus on Paavalille luonnollinen, fysiologinen asiantila.
Tämä näyttää olevan lähes universaali, kaikkia kulttuureja koskeva lainalaisuus. Kaikkialla tunnutaan pidettävän epäluonnollisena tai oudolta, että nainen leikkauttaa itsensä kaljuksi. Miehet voivat kuitenkin näin tehdä kulttuurista riippumatta.
Raamatussa me kohtaamme koko joukon miehiä, joilla on pitkät hiukset. Heistä ääripäätä edusti kuningas Daavidin poika Absalom. Hän ajatti hiuksensa kerran vuodessa. 2. Sam. 14:26 mukaan oli leikattujen hiusten paino noin 2.6 kiloa! Lopulta hän takertui hiuksistaan puun tiheisiin oksiin ja jäi roikkumaan maan ja taivaan välille, kunnes hänen vastustajansa keihästivät hänet siihen (2. Sam. 18:9-14). Hiukset koituivat hänen kohtalokseen, vaikka hän leikkauttikin hiuksensa säännöllisesti.
Israelissa oli kuitenkin kaksi ihmisryhmää, joiden käskettiin nimenomaan antaa hiustensa kasvaa vapaasti. Nämä olivat nasiirit ja spitaaliset. Nasiirit tekivät nasiirilupauksensa ja omistautuivat Jumalalle. Lupauksen aikana ”ei partaveitsi saa koskea nasiirin tukka eikä partaa. Koko sen ajan, jonka hän on vihkiytynyt Herran nasiiriksi, hän on pyhä ja hänen on annettava hiustensa kasvaa vapaasti” (4. Moos. 6:5). Kun nasiirinlupaus päättyi, nasiirin piti leikkauttaa hiuksensa pyhäkköteltan ovella ja heittää ne yhteysuhriteuraan alla palavaan tuleen (4. Moos. 6:18). Pitkät hiukset olivat näin merkki omistautumisesta Jumalan palvelemiseen.
Tunnetuimpia nasiireja Raamatussa ovat Simson (Tuom. 13:5), Samuel (1. Sam. 1:11), Johannes Kastaja (Luuk. 1:15) ja Paavali (Ap. t. 18:18, 21:24).
Simsonin vanhemmat olivat luovuttaneet poikansa elinikäiseksi nasiiriksi. Siksi hän ei olisi saanut koskaan leikkauttaa hiuksiaan eikä partaansa. Vihollisten onnistui kuitenkin leikata Simsonin hiukset ja niin hän menetti voimansa. Voima ei kuitenkaan ollut hiuksissa vaan siinä että hän oli omistautunut Jumalalle.
Myös Samuelin äiti Hanna lupasi Jumalalle, että jos saa pojan ”minä luovutan hänet sinulle koko hänen elämänsä ajaksi, eikä veitsi milloinkaan ole koskettava hänen hiuksiaan” (1. Sam. 1:11). Samuelista tuli Israelin ylipappi.
Johannes Kastajasta ilmoitti enkeli etukäteen, hän tulisi olemaan suuri Jumalan mies, joka ei joisi viiniä eikä väkijuomaa, ja olisi täynnä Pyhää Henkeä. Johannes myös eli nasiirin elämää autiomaassa (esim. Mark. 1:2-8).
Paavali – joka 1. Kor. 11:14 vaati, ettei miehillä olisi pitkiä hiuksia – vannoi itse nasiirinlupauksen (Ap. t. 18:18) ja antoi sitten hiuksensa kasvaa, kunnes saapui Jerusalemin temppeliin (Ap. t. 21:24).
Spitaalisten piti pitää hiuksensa hajallaan, jotta ihmiset osaisivat karttaa heitä (3. Moos. 13:45). Tämä edellyttää tietenkin pitkiä hiuksia.
Vanhassa testamentin aikaan miehillä todennäköisesti oli siis yleensä pitkät hiukset. Hiusten leikkauttaminen oli näet häpeän tai häpäisemisen osoitus (Jes. 7:20). Israelilaiset eivät saaneet myöskään ajella päätään paljaaksi perheessä sattuneen kuolintapauksen seurauksena, niin kuin pakanat tekivät (5. Moos. 14:1). Job kuitenkin teki näin äärimmäisessä surussaan (Job 1:20).
Jeesuksen käärinliinaksi väitetyn Torinon käärinliinan miehellä on pitkä palmikko selässään. Mies on tutkimusten mukaan seemiläistä rotua, johon juutalaisetkin kuuluivat. Moni seikka käärinliinassa viittaa sen olevan peräisin ensimmäiseltä vuosisadalta Jerusalemin seudulta. Todennäköisesti siis Jeesuksellakin oli pitkät hiukset niin kuin muilla hänen aikansa juutalaisilla miehillä.
Paavalin kirjeen vastaanottanut Korintin seurakunta sen sijaan oli Kreikassa, jossa oli alettu suosia lyhyempiä hiuksia. Hiusten pituushan on toki suhteellista. Säilyneissä patsaissa ja maalauksissa on kreikkalaisilla miehillä usein puolipitkät, juuri ja juuri olkapäille ulottuvat hiukset. Nykyisillä mittapuilla niitä ei kutsuttaisi lyhyiksi, vaikka Paavali varmaankin tarkoitti opetuksellaan tällaisia hiuksia. Tärkeintä oli, että mies ei pyri hiuksillaan ikään kuin naisen asemaan tai rooliin.
Paavalin opetuksen kärki on siinä, ettei naisten tule leikata hiuksiaan, sillä Jumala on antanut ne heille kaunistukseksi. Miesten tulee sen sijaan erottua naisista siten, etteivät anna hiuksensa kasvaa valtoimenaan. On luonnon järjestyksen mukaista että miehet ja naiset eroavat toisistaan myös hiustensa perusteella. Tämä ei meidän kulttuurissamme kuitenkaan estä sitä, etteikö naisella voisi olla lyhyet hiukset – kunhan hän ei sillä kiellä naiseuttaan, jollaiseksi Jumala on hänet luonut. Samoin ei voida automaattisesti ajatella, että mies pitkillä hiuksillaan kieltäisi mieheytensä.
Nasiirilupaukset eivät kuulu kristinuskoon eikä kukaan pääse lähemmäs Jumalaa pitkillä tai lyhyillä hiuksilla. Sen sijaan kristityn miehen ja naisen voi olla hyvä joskus pohtia, millä tavoin hän voi oikealla tavalla kunnioittaa Jumalan luomaa hyvää järjestystä myös hiuksillaan.
