Suomen kielen sana ”armoistuin” tulee Lutherin saksankielisestä Raamatusta (Gnadenstuhle ’armoistuin’). Agricolan Uudessa testamentissa (1548) sana on muodossa ”armonstoli” eli ’armontuoli’. Tätä esinettä kutsutaan alkukielessä, hepreassa sanalla kappooreth, joka tarkoittaa ’peite’, koska se peittää liitonarkin. Kreikan kieleen sana käännettiin hilasteerion, joka puolestaan tulee verbistä hilaskesthai ’sovittaa’, ’kohdella armollisesti’. Uudessa suomalaisessa käännöksessä armoistuin on korvattu sanoilla ”liitonarkun kansi” (VT) tai selittävillä ilmauksilla ”sovitusuhri” (Room. 3:25) ja ”syntien sovituspaikka” (Hepr. 9:5). Armoistuimessa olennaista ei kuitenkaan ole siitä käytetty sana vaan itse asia.
Varhaisin maininta armoistuimesta on 2. Moos. 25. luvussa, jossa Jumala antaa Moosekselle erämaassa ohjeita pyhäkköteltan rakentamisesta. Liitonarkki tuli tehdä akasiapuusta ja päällystää se kullalla. Arkin päälle tuli tehdä kansi eli armoistuin (kappooreth) puhtaasta kullasta. Sen piti olla arkin kokoinen eli 2.5 kyynärää pitkä ja 1.5. kyynärää leveä (n. 1.25 x 0.75 metriä). Armoistuimen molempiin päihin tuli tehdä kaksi kultaista kerubia, joiden siipien tuli peittää armoistuin. Tässä paikassa, liitonarkin kannen päällä, Jumala lupasi ilmestyä Moosekselle ja puhua hänelle (jakeet 10-22).
Armoistuimella oli keskeinen asema Israelin kansan tärkeimpänä juhlapäivänä eli suurena sovituspäivänä (jom kippur). Vain sinä päivänä sai ylipappi mennä temppelin kaikkeinpyhimpään sovittaakseen kansan synnit. Muut papit ja muina ajankohtina ei tuohon paikkaan ollut lupa astua. Ylipapin piti peseytyä kokonaan ja laittaa parhaat pellavavaatteet päälleen. Hänen tuli ottaa mukaansa sonnin (mullin) verta ja pirskottaa sitä seitsemän kertaa kaikkeinpyhimmässä armoistuimelle eli liitonarkin kannelle ja sen eteen. Ylipapin tuli laittaa hiiliastiaan palamaan suitsuketta, jonka savu peittäisi pilvenä armoistuimen. Jumala lupasi ilmestyä tuossa pilvessä. Armoistuimella tapahtui siis vuoden syntien sovitus (3. Moos. 16:2-17)
Armoistuin oli Jumalan valtaistuin, vaikka se ei ollutkaan tuolin näköinen. Tämä ajatus näkyy esim. virressä 251:1, jossa lauletaan: ”Jumalan valtaistuin on keskellä enkeleiden (kerubien). Hän näkee maansa ahdingon ja tuskat synnin teiden”.
Myös Uudessa testamentissa viitataan tähän vanhan liiton armoistuimeen. Heprealaiskirjeessa kuvataan temppelin kaikkeinpyhintä ja kerrotaan, että siellä ovat ”arkin päällä kirkkauden kerubit varjostamassa armoistuinta” (Hepr. 9:5).
Tärkein armoistuimeen liittyvä kohta Uudessa testamentissa on Room. 3:23-25: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden Hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta Hänen vereensä, osoittaakseen vanhurskauttaan, koska Hän on jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit …”
Uudessa liitossa Jeesus Kristus ottaa siis armoistuimen paikan kansan syntien sovittamisessa. Jumala asetti vanhassa liitossa armoistuimeksi liitonarkin kannen, joka kuitenkin oli vain varjo ja esikuva tulevasta, varsinaisesta sovitustyöstä, joka tapahtui Golgatan ristillä. Kaikkeinpyhimmän esirippu (väliverho) repesi ylhäältä alas asti, kun Jeesus antoi henkensä kaikkien ihmisten syntien puolesta.
Jokaisella ihmisellä on nyt pääsy ”kaikkeinpyhimpään”, armoistuimen luo. Siellä ei enää tarvitse pirskottaa verta, koska Jeesus on jo uhrannut oman verensä. Kaikki ihmisten uhrit ovat näin menettäneet merkityksensä. Ihminen pääsee osalliseksi tästä armosta, kun hän uskoo, että Jeesuksen veri sovittaa hänen syntinsä. Tämä vanhurskaus on Jumalan lahja.
Armoistuin on näin kaikkialla siellä, missä ihminen voi kohdata Kristuksen ja saada syntinsä anteeksi. Erityisesti tällaisia paikkoja ovat seurakunnan rippi ja ehtoollinen. Tämän on virrentekijäkin oivaltanut kirjoittaessaan: ”Jumala seurakunnassaan varjelee, hoitaa lapsiaan. Kun synti kietoo, ahdistaa, Jeesuksen veri puhdistaa, Jeesuksen veri puhdistaa. Edessä armoistuimen pääsemme alta taakkojen, ja kiitoslaulu helähtää, kun taivaan armo lämmittää, kun taivaan armo lämmittää” (VK 343:5).
Kristillisessä opetuksessa ja sielunhoidossa on armoistuimella ollut tärkeä sija. Tämä näkyy esim. virressä 506:3: ”Miksi pelkään mielessäni, miksi usein ahdistun? Ympärillä, itsessäni kovan tunnen taistelun. Auta, etten syntiin juokse, ettei valhe harhaan vie. Armoistuimesi luokse näytä turvallinen tie”. Armoistuimella, Kristuksessa, on syntiselle tarjolla täydellinen anteeksiantamus ja sovitus.
Ks. myös liitonarkki
(alkuperäinen julkaisu 3.5.2021)