Toisinaan tulee esiin kysymys henkien erottamisen lahjasta. Ainoa paikka jossa siitä puhutaan on 1. Kor. 12:10. Vanhassa käännöksessä sanotaan: ”Hengen kautta … saa … toinen lahjan arvostella henkiä”. Uudessa käännöksessä: ”Henki suo … kyvyn erottaa eri henget toisistaan”.
Alkutekstissä sanotaan kreikaksi (de) diakriseis pneumatoon. Suomeksi sen voisi kääntää: ”erottaa henget (toisistaan)”, ”tehdä ero henkien välillä”, ”antaa etusija (joillekin) hengille”, ”arvioida henget” tai ”arvostella henget”.
Tämä tarkoittaa sitä, että joku pystyy erottamaan tai arvioimaan mistä hengestä jokin puhe tai toiminta on lähtöisin: Pyhästä Hengestä vai pahasta hengestä. Tällainen lahja on seurakunnalle todella tarpeellinen.
Kaikki Pyhän Hengen armolahjat on aina annettu seurakunnalle, ei yksittäiselle uskovalle. Ne eivät ole kenenkään yksityisomaisuutta. Uskova käyttää (tai hänen tulisi aina käyttää) niitä seurakunnassa, seurakunnan valtuuttamana ja seurakunnan hyväksi.
Joku ihminen saattaa saada oikeasti Pyhän Hengen lahjoja, mutta ei käytäkään niitä seurakunnan hyväksi vaan alkaa käyttää niitä oman valtansa pönkittämiseen. On houkuttelevaa esiintyä Pyhän Hengen työkaluna. Se antaa arvovaltaa ja asemaa.
Pahimmillaan toki joku saattaa väittää, että hänellä on jokin armolahja, vaikkapa henkien erottamisen lahja, vaikka Pyhä Henki ei ole hänelle sellaista antanut. Tällainen väite on valheen kaltaista syntiä.
Joillakin ihmisillä saattaa olla ”herkkyyttä” aistia asioita toisen elämästä. Tai sitten heillä voi olla kokemusta erilaisten ihmisten elämästä. Tällaista herkkyyttä ei kuitenkaan pidä sekoittaa Pyhän Hengen antamaan armolahjaan.
On hyvin vaarallista, jos henkien erottamisen armolahjaa – tai väitettyä sellaista – käytetään ilman seurakunnan valtuutusta ja tehtävänantoa. Tällaisen lahjan avulla ei milloinkaan pitäisi mennä tekemään “paljastuksia” toisten elämästä. Lahjaa tulee aina käyttää rakkaudesta lähimmäisiä kohtaan ja seurakunnan parhaaksi. Jos lahjan käyttäminen johtaa riitoihin tai hajaannukseen seurakunnassa, sitä ei ole käytetty oikealla tavalla.
Henkien erottamisen tai arvioimisen lahjassa on kysymys seurakunnalle annetusta armolahjasta, onko jokin asia peräisin Jumalasta, ihmisestä vai peräti pahoista hengistä.
”Profetoiminen ja henkien erottaminen/arvioiminen kuuluvat yhteen niin kuin 1. Tess. 5:20 ja 21 osoittavat: ”Älkää väheksykö profetoimisen lahjaa. Koetelkaa kaikki …”. 1. Joh. 4:1 selittää tarkemmin: ”Älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa ovatko ne Jumalasta…”
Evankeliumin julistus ja sitä seurannut perusopetus määrittelevät oikean uskon ja profetian rajat. Niiden kanssa yhteensopimaton sanoma ei ole Jumalan Hengen vaikuttama vaan lähtöisin profeetan omasta päästä tai jopa demoneista. Sama tutkimisen oikeus ja velvollisuus on kaikilla profetian kuulijoilla; jotkut ovat muita tarkkakorvaisempia, koska heillä on henkien erottamisen armolahja” (Jukka Thuren, Korinttilaiskirjeet, Tessalonikalaiskirjeet, Paimenkirjeet 2008, 155).
Kun henkien erottamisen armolahjaa käytetään seurakunnassa rakkauden ohjaamana, se voi johtaa Jumalan mielen mukaiseen parannuksen tekemiseen. Se voi myös toimia tärkeänä korjauksena saarnaan, joka ei ole Jumalan sanan mukaista. Mutta tämän lahjan käyttäminen edellyttää suurta nöyryyttä ja hengellistä kypsyyttä.
Ks. myös armolahjat
