Armolahjat

5.10.2016 • Ydinkohdat / A

Jumalalla on runsaasti lahjoja annettavana. Näistä monista lahjoista Uusi testamentti käyttää kreikan sanaa kharisma, joka merkitsee vapaata, laupiasta ja runsasta lahjaa. Joistakin tällaisista lahjoista apostoli Paavali käyttää myös nimitystä Hengen vaikutukset, Hengen asiat (kr. ta pneumatika).

Jumalan hyviä lahjoja mainitaan Uudessa testamentissa usein: ”Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa” (Room. 6:23), ”hän pelasti meidät niin suuresta kuolemanvaarasta, … että monesta suusta meidän tähtemme kohoaisi runsas kiitos siitä armosta (tai lahjasta, kr. kharisma), joka on osaksemme tullut” (2. Kor. 1:11). Jumalalla on hyvyytensä ja ylitsevuotavan rakkautensa tähden paljon lahjoja annettavana. Tällaisia lahjoja ovat myös ne monenlaiset taidot, kyvyt ja taipumukset, jotka Jumala antaa seurakuntansa rakentamista varten: ”Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut, Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina” (1. Piet. 4:10).

Nämä seurakunnan rakentamista varten annetut lahjat, on talon Isäntä antanut talonsa väelle eli omalle perheelleen käytettäväksi toinen toisensa palvelemisessa. Uuden testamentin kirjoittajilla on näin puhuessaan mielessään aikansa suuret huonekunnat, joihin kuului ydinperheen lisäksi muuta sukua, työntekijöitä, palvelusväkeä; monen alan ihmisiä. Kun apostolien aikana seurakunnatkin nähtiin tällaisina suurina huonekuntina; ja usein kokoonnuttiinkin isommissa kodeissa, oli luonnollista hakea seurakunnan elämään vertauskohtia maallisista huonekunnista. Ensimmäisessä korinttolaiskirjeessä Paavali käyttää tällaisesta jumalaanpalvelukseen kokoontuvasta perhemäisestä seurakunnasta kuvaa, jossa hän puhuu tuosta huonekunnasta Kristuksen ruumiina. Kaikki seurakunnan jäseniksi kastetut ovat saaneet pyhässä kasteessa Pyhän Hengen, ja Henki vaikuttaa kussakin ruumiin jäsenessä erilaisia asioita yhteiseksi rakennukseksi ja toinen toisensa palvelemiseksi.

Paavali luettelee useissa kohdissa näitä talon Isännän lahjoittamia ”työvälineitä”. Luetteloista on hyvä huomata ainakin viisi asiaa. Ensimmäiseksi ne ovat esimerkkejä Jumalan lahjoista, joten lahjoja voi olla myös muita, eikä juuri näitä lahjoja tarvitse olla kaikkialla käytössä. Toiseksi poikkeuksen siitä, että jonkin tietyn lahjan ei tarvitse olla jokaisessa seurakunnassa käytössä, tekee paimenvirka eli sanan ja sakramenttien virka (kts. pastori) Se on välttämätön ja suuri Jumalan lahja jokaiselle seurakunnalle. Kolmanneksi kun aletaan puhua näiden lahjojen käyttämisestä, niin ydinkysymys on: mikä on se konkreettinen seurakunta eli messuun kokoontunut pyhien joukko, jota olen lahjani avulla rakentamassa. Neljänneksi lahjojen kohdalla ei ole olennaista tietää, onko se niin sanottu luonnonlahja vai aivan uusi Jumalan vaikuttama kyky. Ihmeellisimmiltäkin tuntuvien lahjojen taustalla mitä ilmeisimmin on jokin pohja ihmisen luotuisuudessa. Tähän viittaa vaikkapa se, että kielilläpuhumista tavataan eri uskonnoissa hyvin laajasti.

Viidenneksi useista Paavalin mainitsemista lahjoista tulee vastaan hyvin tarkkoja määritelmiä. Kuitenkaan Paavali ei missään kohden selitä, mitä hän tarkoittaa esimerkiksi viisauden sanoilla tai tiedon sanoilla (1. Kor. 12:8). Mainitussa kirjeessä hän on tosin puhunut siitä, että ”kreikkalaiset etsivät viisautta” (1. Kor. 1:22). Tällä hän luonnollisesti tarkoittaa eri filosofisia suuntauksia. Paavalin mukaan tosi filosofia ja viisaus löytyy ristin hullutuksesta. Mutta viisauden keinoin puhuminen, jota Paavali käyttää hyväkseen, vaikka ei anna sen kahlita itseään, tarkoittaa selvästi puhumisen taitoa. Toisena esimerkkinä toimikoon profetia, jota voidaan luonnehtia myös ilmestykseksi. Tällä voidaan tarkoittaa aivan yksinkertaisesti jonkin asian oivaltamista, ja sen oivalluksen avulla toisen seurakunnan jäsenen rohkaisemista. Vielä kolmanneksi kielilläpuhuminen oli ensimmäisenä kristillisenä helluntaina (Ap. t. 2) ilmiö, jossa apostolit puhuivat itselleen tuntematonta, mutta jonkun ymmärtämää kieltä, jonka avulla evankeliumi tuli julistetuksi. Niinpä kielilläpuhuminen voi jossain tilanteissa tarkoittaa myös tällaista evankeliumin julistamista uudella kielellä. Näiden esimerkkien tarkoitus ei ole latistaa ajatusta Jumalan lahjoista, vaan tarkoitus on laajentaa lukkiutuneita käsityksiä. Voisiko vaikka nettiaikanamme, joku taitava kristillinen blogisti olla varustettu viisauden sanoilla, kun hän osaa pukea sanottavansa taidokkaaseen muotoon?

”Herra ei siis tahdo, että … synnytetään jakautumisia ja lahkomieltä, vaan että paremminkin noilla moninaisilla armolahjoilla, seurakuntaviroilla yms. edistetään yksimielisyyttä.” (Luther: Kirkkopostilla, kolmas osa, 10. Kolminaisuudenpäivän jälkeinen sunnuntai, epistolasaarna, 37).

Kts. myös: Kuinka Pyhä Henki toimii?
Pyhä Henki, Kristuksen kirkastaja


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos