1. ISRAELILAISTEN PAKKOSIIRTO 732-721 eKr

Israelin kymmenen kadonnutta heimoa ovat askarruttaneen monen mieliä. Kuinka näille heimoille kävi? Ovatko ne todella kokonaan hävinneet vai ”piileskelevätkö” ne jossain? Palaavatko nämä heimot vielä joskus takaisin Israelin maahan? Koskevatko Vanhan testamentin profetiat vielä näitä heimoja?

MITÄ 10 HEIMOA OVAT?

Israelin valtakunta jakaantui kuningas Salomon jälkeen kahteen osaan, kun pohjoiset heimot kieltäytyivät tunnustamasta Salomon poikaa Rehabeamia uudeksi kuninkaaksi. 1. Kuningasten kirjan mukaan ”Rehabeamista tuli vain niiden israelilaisten kuningas, jotka asuivat Juudan kaupungeissa” (12:17). Juudan heimoon osittain sulautuneina olivat kuitenkin myös Simeonin heimo ja lähes sukupuuttoon tapettu Benjaminin heimo (Tuom. 20). Tätä eteläistä, Daavidin suvun kuninkaatta jatkanutta valtakuntaa alettiin kutsua nimellä Juuda.

Muut Israelin heimot valitsivat kuninkaakseen Jerobeamin, joka valitsi pääkaupungikseen Efraimin heimon alueella olleen Sikemin kaupungin (nyk. Nablus, 1. Kun. 12:20-25). Jerobeamin taakse ryhmittyivät seuraavat heimot: Ruuben, Isaskar, Sebulon, Daan, Naftali, Gaad, Asser, Efraim ja Manasse. Näiden yhdeksän lisäksi näiden heimojen alueella asui osa maattomasta leeviläisten pappisheimosta. Näin laskettuna pohjoisia heimoja oli kymmenen. Näiden heimojen muodostamaa kuningaskuntaa alettiin nimittää Israeliksi.

Raja Juudan ja Israelin välillä ei kuitenkaan ollut ehdoton. Välillä valtakunnat olivat liitossa keskenään ja niiden kesken oli paljon yhteyksiä. Monet pohjoisvaltakunnan asukkaat kävivät edelleen Jerusalemin temppelissä, mikä herätti suuttumusta Israelin vallanpitäjissä. Syntyneiden ongelmien takia Leeviläisetkin halusivat myöhemmin liittyä Juudan yhteyteen (2. Aik. 11:13-14). Raja valtakuntien välillä myös vaihteli, koska ne kävivät toisinaan sotaa myös keskenään. Juuda mm. valloitti kaupunkeja Efraimin vuoristosta (2. Aik. 15:8 KR). Toisen aikakirja mukaan Juudan ja Benjaminin heimojen keskuuteen asettui kuningas Aasan (n. 910-870 eKr) aikana Israelista siirtyneitä efraimilaisia, manasselaisia, sekä simeonilaisia. (2. Aik. 15:9). Ei ole tietoa, sulautuivatko nämä siirtolaiset etelän asukkaisiin vai säilyttivätkö he identiteettinsä.

PAKKOSIIRTOLAISUUDEN ALKU

Vuonna 732 hyökkäsi Assyyrian kuningas Tiglat-Pileser III (745-727 eKr) Damaskokseen ja Israeliin. Hän valtasi Israelin pohjoisosan, ”Gileadin, Galilean ja koko Naftalin heimon alueen, ja siirsi alueen asukkaat Assyyriaan” (2. Kun. 15:29). Tiglat-Pileserin piirtokirjoitus vahvistaa nämä Raamatun tiedot. Israelin ydinalueet Samariassa jäivät assyyrialaisilta valtaamatta, ja kuningaskunta säilyi Hoosean johdolla vielä kymmenkunta vuotta. Israelin heimoista ainakin Naftalille, Daanille, Ruubenille, Gaadille ja Manassen itäosalle alkoi pakkosiirtolaisuus kuitenkin siis jo vuonna 732 eKr. Naftaliin asetettiin assyyrialainen käskynhaltija.

Tiglat-Pileserin seuraaja, Assyyrian kuningas Salmanassar V (726-722 eKr) saapui vuonna 725 valloittamaan Israelia. Hän sai maan haltuunsa, mutta pääkaupungin, Samarian, piiritys kesti peräti kolme vuotta. Raamatun mukaan Salmanassar ”siirsi israelilaiset Assyyriaan ja sijoitti heidät Halahiin, Gosaniin Haburin varsille sekä Meedian kaupunkeihin” (2. Kun. 17:6). Tämä tapahtui vuosina 722 / 721 eKr. 

MAAHAN JÄÄNEET ISRAELILAISET

Assyyrian kuningas Sargon II (722-705 eKr) väittää piirtokirjoituksessaan, että pakkosiirtoon vietiin tuolloin Israelista 27.290 ihmistä. Tätä lukumäärää on tutkimuksessa pidetty liioiteltuna (Junkkaala & Louhivuori, Raamatun maa 1993, 178). Israelilainen arkeologi Israel Finkelstein on puolestaan arvioinut, että assyyrialaisten vuosina 732-721 viemät noin 40.000 pakkosiirtolaista vastasivat noin viidettä osaa pohjoisvaltion, Israelin asukasmäärästä. Israeliin olisi siis jäänyt tai jätetty neljä viidennestä väestöstä eli noin 160.000 asukasta (The Bible unearthed 2001). 

Daavidin ajan väestönlaskun (800.000 asekuntoista miestä Israelissa, 2. Sam. 24:9) perusteella voisi maahan jääneiden määrän olettaa olleen vielä huomattavasti suuremman kuin 160.000. Arkeologisten löytöjen perusteella ei Israelin asutuksessa myöskään ole havaittavissa laajaa autioitumista näihin aikoihin. On arveltu, että ”maanviljelijäväestö jäi paikoilleen, mutta yläluokka vietiin pakkosiirtolaisuuteen Assyyriaan” (Ilmari Soisalon-Soininen, Israelin kansan historia 1987, 106).

Assyyrian hyökkäyksen kohteeksi joutuneesta Israelin kuningaskunnasta tiedetään myös paenneen huomattavasti ihmisiä Juudan alueelle. Jerusalemin kaupungin koko kasvoi näet viisinkertaiseksi tänä aikana, ja vaati uuden muurin rakentamista Hiskian aikana (Maguen Broshi, Bread, Wine, Walls and Scrolls 2001, 174).

On myös olemassa suora raamatullinen todiste siitä, että valloitetun Israelin alueelle jäi edelleen paljon asukkaita. Juudan kuningas Hiskia (716-687 eKr) näet lähetti israelaisten pakkosiirtolaisuuteen viemisen jälkeen ”sanan kaikkialle Israeliin ja Juudaan; Efraimin ja Manassen heimoille hän toimitti viestin kirjeitse. Hän kutsui kaikkia Jerusalemiin Herran temppeliin viettämään pääsiäistä Herran, Israelin kuninkaan, kunniaksi” … ”koko Israelissa Beersebasta Daaniin asti kuulutettiin, että kaikkien oli tultava Jerusalemiin viettämään pääsiäistä … Koko kansa ei ollut pitkään aikaan viettänyt sitä yhteisesti, niin kuin laki määrää” (2. Aik. 30:1, 5). Syynä tähän oli ollut se, että maa oli ollut jakaantuneena Juudaan ja Israeliin. Kerrotaan, että ”juoksijat kulkivat kaupungista toiseen pitkin Efraimin ja Manassen aluetta, Sebulonin alueelle asti. Kaikkialla heitä pilkattiin ja ivattiin. Vain jotkut Asserin, Manassen ja Sebulonin heimojen miehet nöyrtyivät ja lähtivät Jerusalemiin” (2. Aik. 30:10-11). He eivät vieläkään olleet valmiit alistumaan Jerusalemista johdettuun ja sinne keskittyvään uskonnon harjoittamiseen. Mutta Israelin kymmenestä heimosta oli vielä paljon ihmisiä jäljellä maassa!!!

Israelin kuningaskunnan kukistumisen jälkeen puhutaan kuitenkin koko maasta nimellä Israel, vaikka jäljellä oli enää Juuda: ”Israelin sukukunnan pois vieminen ei kuitenkaan hävittänyt Israelin nimeä pyhästä historiasta. Uskonnollisessa mielessä eteläinen Juudan kuningaskunta edusti siitä lähtien Jumalan valittua kansaa. Näin säilyi ajatus Israelin ja Jumalan välisestä pyhästä liitosta sekä kansan valinnasta ja tehtävästä (Iso Raamatun tietosanakirja ’Israel’). 

SAMARIALAISET UUDISASUKKAAT

Ankarimmin väestön pakkosiirto koski Israelin kuningaskunnan pääkaupunkia Samariaa ja sen ympäristöä. Mahdollisten kapinayritysten estämiseksi siirsi Assyyrian kuningas ”Babyloniasta, Kutasta, Avvasta, Hamatista ja Sefarvaimista uusi asukkaita Samarian kaupunkeihin. Nämä israelilaisten sijaan tulleet ottivat Samarian haltuunsa ja asettuivat sen kaupunkeihin”. Nämä tulokkaat palvelivat omia epäjumaliaan, mutta heidän luokseen lähettiin Assyyrian pakkosiirtolaisten parista myös pappi opettamaan heille Israelin Jumalan palvelemista: ”Vaikka he palvelivat Herraa, he palvelivat myös omia jumaliaan niiden kansojen tavoin, joiden joukosta heidät oli siirretty Samariaan” (2. Kun. 17:33). Heistä muodostui samarialaisten kansa ja uskonnollinen ryhmä, jonka jäseniin Jeesus törmäsi 700 vuotta myöhemmin, ja joita edelleen on Sikemin ympäristössä Samariassa sekä Israelissa noin 500-700 henkeä.

JUUDAN PAKKOSIIRTO VERTAILUKOHTANA

Vertauskohdan Israelin kymmenen heimon pakkosiirrolle tarjoaa Juudan pakkosiirto 125 vuotta myöhemmin (598 eKr). Silloin Babylonian Nebukadnessar ”vei pakkosiirtolaisuuteen koko Jerusalemin, kaikki sen päälliköt ja varakkaan väen, kymmenentuhatta yhteensä, ja jokaisen sepän ja kirvesmiehen. Paikoilleen jäivät vain seudun köyhät” (2. Kun. 24:14). Myöhemmin kuningas Nebusaradan ”vei pakkosiirtolaisuuteen loputkin, mitä kansasta oli kaupungissa jäljellä … Köyhästä väestä henkivartioston päällikkö jätti osan tekemään työtä viinitarhoissa ja pelloilla” (2. Kun. 25:11). Viljelyksen ja siitä saatavien tulojen vuoksi maata ei voitu jättää autioksi. Babylonian kuningas asetti Gedaljan hallitsemaan maahan jätettyä kansanosaa. Jopa Juudan sotaväen päälliköt ja heidän miehensä jäivät asumaan maahan (2. Kun. 25:22-23). Nehemian kirjassa (11:25-36) on Yohanan Aharonin mukaan luettelo niistä Juudan ja Benjaminin kaupungeista, joissa säilyi asutus katkeamatta pakkosiirtolaisuuden ajan (The Land of the Bible 1979, 91).

YHTEENVETO

Mikäli Sargonin tieto pitää paikkansa, voidaan ajatella noin 40.000 israelilaisen joutuneen lähtemään kotiseudultaan Israelin pohjoisesta kuningaskunnasta Kaksoisvirtainmaahan. Vain näiden kohdalla voidaan puhua ”Israelin kadonneista heimoista”. Suurin osa israelilaisista ei kadonnut vaan he jäivät asumaan aloilleen. Osa muutti eteläisen Juudan kuningaskunnan alueelle. Pahimman väestökadon kokeneen Samarian asukkaiden tilalle tuotiin Kaksoisvirtainmaasta siirtolaisia, joista muodostui samarialaisten sekakansa. Suurin osa israelilaisista ei siis kadonnut mihinkään vaan jatkoi elämäänsä Israelin maassa!

New Standard Jewish Ensyclopedia toteaa: ”On historiallinen tosiasia, että jotkut kymmenen heimon jäsenet pysyivät Palestiinassa, jossa erillään samarialaisista jotkut heidän jälkeläisistään säilyttivät pitkään identiteettinsä juutalaisen väestön keskuudessa, toiset sulautuivat, kun taas toiset todennäköisesti liittyivät viimeisiin Juudan pakkosiirtolaisiin, jotka vuosina 597-586 eKr vietiin Assyyriaan”.

Yhtenä pienenä todisteena israelilaisen asutuksen jatkumisesta on se, että Jeesus-vauvan kohtasi Jerusalemin temppelissä Asserin heimoon kuuluneen naisprofeetta Hannan (Luuk. 2:36). Asserin heimonhan piti olla yksi näistä kadonneista kymmenestä heimosta, jotka oli viety pakkosiirtolaisuuteen jo 721 vuotta ennen Kristusta!

2. MITÄ PAKKOSIIRRETYILLE ISRAELILAISILLE TAPAHTUI?

Raamatun ilmoituksen mukaan Israelin pakkosiirtolaiset sijoitettiin ”Halahiin, Gosaniin Haburin varsille sekä Meedian kaupunkeihin” (2. Kun. 17:6). Kaksi ensin mainittu paikkaa on sijoitettu Pohjois-Mesopotamiaan. Assyyrialaiset valloittivat sekä Gosanin maakunnan (2. Kun. 19:12, Jes. 37:12) että Meedian. Israelilaisten sijoittaminen sinne oli ilmeisesti osa assyyrialaisten ”hajoita ja hallitse” -politiikkaansa. Kansat sekoitettiin vastarinnan kitkemiseksi.

Halah ja Gosan sijaitsivat pohjoisessa, kun sen sijaan Meedia oli idässä. Israelilaiset siis erotettiin toisistaan. Tiedetään, että ”assyyrialaisten menetelmiin kuului, että pakkosiirtolaisuuteen määrätyt hajoitettiin pieniksi ryhmiksi, jotka vietiin valtakunnan eri osiin. Siirretyt sulautuivat siten ennen pitkää paikalliseen väestöön” (Soisalon-Soininen 1987, 106). Babylonialaiset sen sijaan asuttivat myöhemmin Juudan pakkosiirtolaiset suppeammalle alueelle, mikä edisti kansallinen yhtenäisyyden ja identiteetin säilymistä.

Israelin kymmenen karkotetun heimon jäsenten on yleensä ajateltu menettäneen identiteettinsä vieraassa maassa ja sulautuneet paikallisiin kansoihin (esim. Raamatun maat ja kansat 1983, 145; Soisalon-Soininen 1987, 109). 

Israelilaiset olivat jo omassa maassaan palvoneet pakanallisia epäjumalia, mikä helpotti heidän sulautumistaan pakanakansoihin. Toisen kuningasten kirjan mukaan israelilaiset ”olivat alkaneet noudattaa niiden kansojen tapoja, jotka Herra oli hävittänyt heidän tieltään” (17:8). Juudalaisten identiteetti sen sijaan rakentui vahvan Jahve-uskon varaan.

Israelilaisia pakkosiirtolaisia tiedetään olleen vielä 600-luvulla Mesopotamiassa. Sieltä on löytynyt nuolenpääkirjoitus ajalta 650-606 eKr, jossa kerrotaan israelilaisesta siirtokunnasta, jolla oli pyhäkkö ja joka harjoitti kauppaa (Iso Raamatun tietosanakirja ’pakkosiirtolaisuus’).

Assyyrian valtakunta tuhoutui vuonna 612 eKr. On mahdollista, että jotkut israelilaisten pakkosiirtolaisten jälkeläiset pääsivät tämän jälkeen palaamaan omaan maahansa.

On myös mahdollista, että jotkut israelilaisten pakkosiirtolaisten jälkeläiset liittyivät Juudan pakkosiirtolaisiin ja sulautuivat Kaksoisvirtainmaassa heihin. 

3. OVATKO KADONNEET HEIMOT ELOSSA?

APOKRYFIKIRJALLISUUS JA JUUTALAISUUS

Apokryfisessa juutalaisessa 2. Esran kirjassa, joka on ajoitettu vuosien 70 ja 218 jKr väliseen aikaan, kerrotaan Israelin kadonneista heimoista ja  heidän pitkästä matkastaan alueen läpi, jota kutsutaan nimellä Arzareth.  

Apokryfisessä Esran kirjassa Arzarethiä pidetään paikkana, jossa nämä heimot asuvat ja noudattavat Mooseksen lakia, kunnes heidät asetetaan ennalleen. Nimi Arzareth tulee 5. Mooseksen kirjan jakeesta 29:24-27, joissa kansaa uhataan joutumasta ”toiseen maahan (hepr. erez aHeret) missä he ovat tänäkin päivänä”. Tästä nimi Arzareth. Juutalaiset rabbit (mm. Akiba ja Eliezer) keskustelivat siitä, voidaanko kymmenen heimon odottaa palaavan, koska sitä ei selvästi sanota tuossa raamatunkohdassa (Schiller-Szinessy, Journal of Philology, iii. 114; Neubauer, Jewish Quaterly Review, i. 16).

Vuosien 200 ja 500 välisenä aikana kootussa juutalaisessa Talmudissa keskustellaan siitä, palaavatko kadonneet heimot ja liittyvät Juudan heimoon. Rabbi Eliezer sanoo: ”Aivan niin kuin päivä seuraa pimeyttä, ja valo palaa myöhemmin takaisin, niin myös vaikka tulee ’pimeää’, kymmenen heimoa Jumala lopulta päästää pimeydestään” (Traktaatti Sanhedrin 110B).

Sitä vastoin Jerusalemin Talmudissa rabbi Shimon ben Yehudah Akkon kaupungista toteaa rabbi Shimonin nimissä: ”Jos heidän tekonsa ovat niin kuin tämänpäiväiset, he eivät palaa; muuten heidän pitää palata”.

UUSI KIINNOSTUS KADONNEITA HEIMOJA KOHTAAN

Kiinnostus Israelin kadonneita heimoja kohtaan heräsi uudelleen, kun löytöretkeilijä Matteo Ricci löysi 1600-luvulla juutalaisia yhteisöjä Kiinasta. Toinen löytöretkeilijä, Antonio Montezinos puolestaan kertoi kohdanneensa kadonneiden Israelin heimojen jäseniä Etelä-Amerikassa.

Menasseh ben Israel kirjoitti näiden havaintojen pohjalta vuonna 1649 kirjan The Hope of Israel. Siinä hän väitti Amerikan alkuasukkaiden olevan Israelin kadonneiden heimojen jälkeläisiä. Menasseh esitti myös, että näitä israelilaisia olisi kaikkialla maailmassa ja he ovat säilyttäneet juutalaisen uskontonsa.

Mormonien kirjassa puhutaan kahdesta israelilaisesta perheestä, jotka pakenivat Nebukadnessarin suorittamaa Jerusalemin hävitystä, rakensivat veneen ja matkustivat Amerikkaan. Heistä tuli Amerikan alkuperäiskansojen ja polynesialaisten kantaisät. Näistä kahdesta perheestä polveutuivat nefiläiset, jotka olivat valkoisia ja harjoittivat kristinuskoa sekä laamanilaiset, jotka olivat tummaihoisia ja voittivat nefiläiset 400-luvulla jKr. Jäljelle jäi näin ollen vain tummaihoisia Amerikan alkuasukkaita, intiaaneja. Heidän väitettiin kuuluvat Manassen heimoon.

Mormonikirkko uskoo, että ”israelilaisia löytyy nykyisin kaikista maailman maista. Monet näistä ihmisistä eivät tiedä polveutuvansa muinaisesta Israelin huoneesta” … ”Herra lupaa, että lupauksen kansa koottaisiin jonakin päivänä … Jumala kokoaa kansansa lähetystyön välityksellä” (Gospel Principles). Mormonismin perustaja Joseph Smith sanoi: ”Uskomme kirjaimelliseen Israelin kokoamiseen ja kymmenen heimon ennalleen asettamiseen. Siion (Uusi Jerusalem) rakennetaan Amerikan mantereelle. Kristus hallitsee henkilökohtaisesti maan päällä. Maa uudistetaan ja saa paratiisimaisen kirkkauden”.

Kristillisperäisessä armstrongilaisuudessa väitetään, että anglosaksit olisivat Israelin kadonneiden heimojen jälkeläisiä. Heistä polveutuu pääosa Englannin ja Yhdysvaltain asukkaista.

OLETETTUJA ISRAELIN KADONNEITA HEIMOJA

Intian Konkanin juutalaisten on väitetty olevan kadonneiden heimojen jälkeläisiä. He ovat vaeltaneet Lähi-idästä Intiaan ja säilyttäneet joitakin juutalaisia tapoja. 1700-luvulla heitä alettiin kutsua nimellä Bene Israel. Israelin viranomaiset eivät kuitenkaan ole tunnustaneet heitä muinaisen Israelin jälkeläisiksi. Heidän juutalaisuuttaan ei kuitenkaan ole kyseenalaistettu. On siis mahdollista, että he ovat lähteneet itään ehkä paljonkin Israelin kuningaskunnan tuhoutumista myöhemmin.

Intian koillisosissa asuu heimoja, joiden väitetään olevan Israelin kadonneiden heimojen, varsinkin Manassen jälkeläisiä. Israelin päärabbi on vuonna 2005 hyväksynyt heidän juutalaisuutensa, jonka perusteella noin 3000 heistä on muuttanut Israeliin. Heimon perinteessä heidän yhdeksi kantaisäkseen on mainittu Manmasi, joka on sittemmin tulkittu Manasseksi. Heimoa onkin 1970-luvulta lähtien kutsuttu nimellä Bnei Menashe. Kriittisen tutkimuksen perusteella heimon jäsenissä ei kuitenkaan ole havaittu juurikaan Lähi-idän geeniperimää. Heimon tiedetään myös ennen 1850-luvun puoliväliä olleen animisteja. On mahdollista, että heidän ”juutalaisuutensa” johtuu vaikutteista, joita he 1850-luvun jälkeen ovat saaneet herätyskristillisiltä lähetystyöntekijöiltä.

Etiopian juutalaisia eli falashoja kutsutaan myös nimellä Beta Israel (Israelin talo). Joidenkin tämän kansan jäsenten käsitys on, että he ovat muinaisen Israelin Daanin heimon jälkeläisiä. Uusimpien tutkimusten mukaan he näyttävät kuitenkin olevan 300-400-luvuilla jKr ehkä Sudanissa asuneiden juutalaisten jälkeläisiä.  Beta Israelin jäsenet on Israelissa tunnustettu juutalaisiksi, mutta ei Israelin kadonneiden heimojen jälkeläisiksi.

Myös Afganistanin ja Pakistanin pashtu-heimon on toisinaan väitetty olevan Israelin kadonneiden heimojen jälkeläisiä. He kutsuvat itseään nimellä ”Yusef Zai” eli Joosefin lapset. Ensimmäisen kerran mainitaan pashtujen mahdollinen israelilainen alkuperä jo 1500-luvun islamilaisissa kirjoituksissa. Länsimaissa tämän teorian teki tunnetuksi George Moore kirjallaan The Lost Tribes (1861). 2000-luvulla on israelilainen antropologi Shalva Weil esittänyt samansuuntaisia ajatuksia heidän alkuperästään. Pashtuilla on nähty olevan samanlaisia uskonnollisia tapoja kuin juutalaisilla (Yasmin Eliaz, Just How Similar are Pashtun and Jewish People?). Pashtuja on kutsuttu myös nimellä Bani Israel, joka ei ole heidän itsestään käyttämä nimitys. Pashtuja eli pataaneja on maailmassa yli 50 miljoonaa ja he ovat uskonnoltaan muslimeja.

Myös esimerkiksi keskisestä Afrikasta on väitetty löydetyn israelilaisten heimojen jälkeläisiä, mutta todisteet asiasta puuttuvat.

4. PALAAVATKO KADONNEET HEIMOT ISRAELIIN?

Jotkut olettavat, että Israelin kadonneet heimot löytyvät lopun aikoina ja ne palaavat takaisin Israelin maahan. Perusteena tälle on esitetty joitakin Vanhan testamentin profetioita, kuten

”Minä virvoitan Israelin kuin aamukaste, ja niin se kukoistaa kuin lilja ja tunkee juurensa maahan kuin Libanonin setri … Sen katveessa ihmiset saavat jälleen asua ja viljellä peltojaan” (Hoos. 14:6, 8, kirjoitettu ennen Israelin pakkosiirtolaisuutta).

Profetia ei puhu pakkosiirtolaisuudesta tai heidän paluustaan. Israelin maa on kokenut myöhemmin kukoistuksen aikoja.

”Herra sanoo: ’Vielä tulevat päivät, jolloin ei enää sanota: Niin totta kuin Herra elää, hän joka toi israelilaiset Egyptin maasta. Sen sijaan sanotaan: ’Niin totta kuin Herra elää, hän, joka toi israelilaiset pohjoisesta maasta ja kaikista muista maista, joihin oli heidät karkottanut’. Sillä minä tuon heidät takaisin heidän omaan maahansa, jonka minä olen antanut heidän isilleen.’ Herra sanoo: ’Minä lähetän suuren joukon kalastajia kalastamaan Juudan asukkaita” (Jer. 16:14-16, kirjoitettu ennen Juudan pakkosiirtolaisuutta). 

Tässä nimenomaan sanotaan kalastajien lähtevän hakemaan Juudan entisiä asukkaita takaisin. Nimeä ”israelilaiset” käytettiin laajassa merkityksessä kaikista maan asukkaista, myös Juudan heimon jäsenistä.

”Tulee aika, jolloin minä käännän kansani Israelin ja Juudan kohtalon. Karkotetut minä tuon takaisin siihen maahan, jonka minä annoin heidän isilleen, ja he saavat sen jälleen omakseen. Tämän minä lupaan” (Jer. 30:3, kirjoitettu ennen Juudan pakkosiirtolaisuutta).

Profetia lupaa sekä Israelin että Juudan pakkosiirtolaisten saavan palata omaan maahansa. Toteutuiko tämä riittävän tarkoin jo Juudan vuoden 537 eKr. jälkeisessä paluussa, jossa ehkä oli mukana myös entisen Israelin kuningaskunnan asukkaiden jälkeläisiä?

”Israel palaa jälleen maahansa ja löytää rauhan … Sinä istutat taas viinitarhoja Samarian vuorille … Nyt sinä, Herra, pelastat kansasi, kaikki, jotka ovat jäljellä Israelista! Minä tuon heidät takaisin pohjoisesta maasta, kokoan heidät maailman ääristä asti! … Tulee aika, sanoo Herra, jolloin minä kylvän Israeliin ja Juudaan uutta elämää: ihmisiä ja eläimiä” (Jer. 31, kirjoitettu ennen Juudan pakkosiirtolaisuutta).

Nimeä Israel käytetään tässä sekä koko maasta että pohjoisesta kuningaskunnasta. Maan ääristä kokoaminen tuntuisi viittaavan 1800-luvulla alkaneeseen juutalaisten paluuseen, jolloin myös Samariaa on jälleen asutettu. Toisaalta viitataan ”jäljelle jääneisiin”, siis vain osaan koko kansasta. Jotkut tuhoutuivat ja katosivat.

”Ihminen, ota puusauva ja kirjoita siihen: ’Juuda ja häneen liittyneet israelilaiset’. Ota sitten toinen sauva ja kirjoita siihen, Efraimin sauvaan: ’Joosef ja häneen liittyneet Israelin heimot’. Aseta ne toistensa jatkeeksi, niin että ne kädessäsi yhdistyvät kuin yhdeksi ja samaksi sauvaksi … Minä otan israelilaiset niiden kansojen keskeltä, joiden sekaan he ovat joutuneet, minä kokoan heidät joka taholta ja tuon heidät omaan maahansa. Siinä maassa, Israelin vuorilla, minä teen heistä yhden kansan” (Hes. 37:21-22, kirjoitettu Juudan pakkosiirtolaisuudessa).

Profetia on voinut toteutua jo silloin, kun Juuda ja siihen Babyloniassa mahdollisesti liittyneet entisen Israelin kuningaskunnan asukkaat palasivat vuoden 537 eKr. jälkeen takaisin Luvattuun maahan. Heistä tuli todella yksi kansa.

”Minä tuon teidät vieraiden kansojen keskuudesta, minä kokoan teidät maista, joihin olette joutuneet … Te tulette tietämään, että minä olen Herra, kun tuon teidät Israelin maahan, siihen maahan, jonka valalla vannoen olen luvannut teidän isillenne” (Hes. 20:41-42, kirjoitettu Juudan pakkosiirtolaisuudessa).

Profetia suunnattua ”teille” eli Juudan pakkosiirtolaisille. Israel on koko Luvatun maan nimitys.

Pakkosiirtolaisuus oli ankara rangaistus siitä, että Israel oli luopunut elävästä Jumalasta ja alkanut palvella epäjumalia. Siksi Jumala päätti tuhota osan kansasta niin kuin silloin, kun se kapinoi erämaavaelluksella. Osalle kansaa tuho oli lopullinen (Hoos. 14:1).

Voi olla, että joitakin pieniä ryhmiä israelilaisten jälkeläisiä on mahdollista löytää ja palauttaa Israeliin. Suurin osa kuitenkaan ei edes joutunut pakkosiirtolaisuuteen. Osa pakkosiirtolaisista saattoi palata Juudan asukkaiden kanssa takaisin. Valtaosa pakkosiirtolaisista kuitenkin menetti identiteettinsä ja uskontonsa ja sulautui kansoihin, joiden parissa he elivät.

Ks. myös Israel.