Kysymys: Heprealaiskirjeessä sanotaan, että Jeesus “oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden” (Hepr. 5:8). Kuinka Jumalan kuuliainen Poika Jeesus voi oppia kuuliaisuuden? Mitä me itse voimme tästä kohdasta oppia?
Vastaus: Kysyjän tarkoittama jae kuuluu asiayhteydessään:
Ja lihansa päivinä hän [Jeesus] väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden. Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä mitä hän kärsi, kuuliaisuuden, ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset. (Hepr. 5:7–9)
Monessa lukijassa on herättänyt hämmennystä, että Jeesus “on oppinut kuuliaisuuden” ja “tullut täydelliseksi”. Väittääkö Heprealaiskirjeen kirjoittaja, että Jeesus olisi ollut tottelematon ennen kuin oppi kuuliaisuuden tai epätäydellinen ennen kuin Hän tuli täydelliseksi? Tällaiset johtopäätökset olisivat ristiriidassa kristillisen uskon kanssa, jonka mukaan Jeesus Jumalan Poika on samaa olemusta kuin Isä, iässä, kunniassa ja täydellisyydessä täysin samanlainen kuin Isä sillä ainoalla erotuksella, että Poika syntyy Isästä iankaikkisuudessa.
Meidän ei tule eikä onneksi tarvitsekaan vetää Hepr. 5:7–9:stä johtopäätöksiä, jotka olisivat ristiriidassa kristillisen uskon kanssa. Mainittu kohta kuvaa Jeesusta Hänen inhimillisen luontonsa puolesta eli ihmisenä. Vain inhimillisen luontonsa puolesta Jeesus kävi läpi kehitystä, oppi uusia asioita ja tuli täydelliseksi. Jumalallisen luontonsa puolesta Hänen ei tarvinnut oppia koskaan mitään, koska Jumalana Hän on aina tiennyt ja osannut kaiken ja ollut ikuisesti täydellinen.
Apostoli sanoo, että ihmiseksi tullut Jumalan Poika “oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden”. Sanaa “oppia” käytetään monessa merkityksessä. Sillä voidaan tarkoittaa tilannetta, jossa joku oppii jotain sellaista, mitä hän ei ennen lainkaan tiennyt tai osannut. Mutta sanalla “oppia” voidaan tarkoittaa myös sitä, että joku oppii kokemuksen ja harjoittelun kautta syvällisesti sisäistämään jonkin asian, josta hänellä on aiemmin ollut muilta opittu pinnallinen tieto, tai hallitsemaan perinpohjin taidon, jossa hän oli aiemmin haparoiva aloittelija.
Annan esimerkin. Kun Matti Meikäläinen tulee kristityksi, hän oppii, että Jumala rakastaa häntä ja on antanut Poikansa hänen puolestaan. Hän saa uuden tiedon, jota hänellä ei ennen ollut. Matti oppii, että Jumala rakastaa häntä. Kristittynä Matti alkaa kilvoitella elääkseen pyhästi niin kuin Jumala tahtoo. Matti joutuu vuosien mittaan lankeemuksissa huomaamaan, että synti riippuu hänessä vielä kiinni. Hän alkaa epäillä ja pelätä, että Jumala ei enää rakasta häntä, koska hän on niin kehno kristitty. Hän saa kuitenkin yhä uudestaan kuulla Raamatusta, ripissä, saarnassa ja ehtoollisella, että Jumala edelleen rakastaa häntä Poikansa tähden eikä lue hänelle hänen syntejään. Vuosien jälkeen Matti toteaa rippi-isälleen: “Ehkä minä alan pikkuhiljaa oppia sen, että Jumala rakastaa minua.” Hän alkaa kokemuksen kautta tajuta, mitä hänen aluksi oppimansa tieto tarkoittaa käytännössä.
Samankaltaisella tavalla Jeesus Kristus on Jumalan Poikana ollut Isälle kuuliainen aina, iankaikkisuudesta asti. Kun Hän kuitenkin astui meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden alas taivaasta, luopui jumalallisesta kirkkaudestaan, syntyi tallin surkeaan seimeen, oli vainottu ja lopulta kärsi kaikkien vihaamana surkean ristinkuoleman, Hän oppi eli tuli perinpohjaisen omakohtaisen kokemuksen kautta tuntemaan, mitä kuuliaisuus Jumalalle on. Kukaan ei voi enää sanoa Jumalalle, että helppohan Sinun on huudella taivaan saleista meille maan matosille, että suostukaa Minun tahtooni, Sinun kun ei ole koskaan tarvinnut kärsiä elämän hirvittäviä tuskia. Väärin! Jumala todellakin tietää omasta verisestä kokemuksestaan, mitä tarkoittaa pysyä Jumalalle kuuliaisena sietämättömissä kärsimyksissä. Poika oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden.
Raamattu vetää tästä sen johtopäätöksen, että koska Poika on oppinut kärsimyksestään kuuliaisuuden, meidänkin tulee ja mekin voimme Hänen seurassaan oppia olemaan Jumalalle kuuliaisia, vaikka joudumme kärsimään Jumalan kurituksen alla eli Saatanan, maailman ja lihan aiheuttamissa kiusauksissa ja elämän vastoinkäymisissä. “Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne… ‘Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa.’” (Hepr. 12:3, 5–6) Jos Jumala on kurittanut ainoaa Poikaansakin rakkaudesta Häntä ja rakkaudesta meitä kohtaan, niin tottahan Hän rakastaa myös meitä, kun Hän kasvattaa meitä taivasta varten kärsimyksillä ja koettelemuksilla!
Jeesuksen “täydelliseksi tuleminen”, josta apostoli puhuu, liittyy Hänen virkaansa olla maailman Vapahtaja. Jumalana ja synnittömänä ihmisenä Jeesus on omasta puolestaan ollut täydellinen koko ajan. Mutta Hän ei voisi pelastaa ihmisiä synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta, jos Hän ei olisi tullut ihmiseksi, kärsinyt, kuollut, noussut kuolleista, astunut ylös taivaisiin ja kerran palaisi kirkkaudessa tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Jeesus astui taivaisiin, kun Hän oli suorittanut loppuun sovitustyön. Nyt Hän taivaallisena Ylipappina ja Puolustajana rukoilee Isää kaikkien puolesta, jotka Hänen kauttaan etsivät pelastusta. Taivaaseen astuminen merkitsee, että Jeesus tuli virkansa suhteen täydelliseksi, niin että Hän voi nyt täydellisesti pelastaa kaikki, jotka ovat Hänelle kuuliaisia (Hepr. 2:10, 5:9, 7:28, 10:14). Siihen epätäydellinen laki ei pystynyt eikä pysty (Hepr. 7:11, 19, 9:9, 10:1).
Apostoli on saanut käsitteen “täydelliseksi tuleminen” Mooseksen laista, jota hän käsittelee kirjeessään seikkaperäisesti. Kun Aaron ja hänen poikansa vihittiin papeiksi, Mooses kirjaimellisesti “täytti heidän kätensä” (hepreaksi millee et jaadaam) eli teki heidän kätensä sovitusuhrin ja pyhityksen kautta kelvollisiksi kantamaan uhreja Jumalalle (2. Moos. 28:41, 29:9, 29, 33, 35; 3. Moos. 8:33, 16:32, 21:10; 4. Moos. 3:3). Vanhan testamentin kreikankielinen käännös Septuaginta kääntää lähes kaikissa näistä kohdista (2. Moos. 29:9, 29, 33, 35; 3. Moos. 8:33, 16:32; 4. Moos. 3:3), että Mooses “teki heidän kätensä täydellisiksi” (kreikaksi teleiooseis taas kheiras) tai että ylipappi “on tehty täydelliseksi” (3. Moos. 21:10). Aaronin ja hänen poikiensa pappisvihkimys on hepreaksi “heidän täyttämisensä päivä”, kreikaksi “heidän täydelliseksi tekemisensä päivä” (3. Moos. 8:33). Aaronin pappisvihkimyksessä uhrattu pässi on hepreaksi “täyttämisten pässi” (2. Moos. 29:22, 26, 27, 31, 34; 3. Moos. 8:22, 28), kreikaksi “täydellisyyden pässi” (2. Moos. 29:26, 27, 31, 34; 3. Moos. 8:22, 28, 29) tai pelkästään “täydellisyys” (2. Moos. 29:22). Kun apostoli kirjoittaa Heprealaiskirjeessä, että Jeesus on kärsimysten kautta “tullut täydelliseksi”, hän kertoi lain tunteville juutalaisille lukijoilleen yhdellä sanalla, että Jeesus on uhrillaan, ylösnousemuksellaan ja taivaaseen astumisellaan astunut ylipapin virkaan. Hänen täydellinen uhrinsa on Hänen oma lihansa ja verensä, ei katoavien eläinten veri ja ruhot, ja Hänen palveluspaikkansa on täydellinen taivaan pyhäkkö, ei maanpäällinen. Siksi myös Hänen tuomansa pelastus on täydellinen.
Ks. myös Kristus
(Kuva LCMS)
