Miten olisi ymmärrettävä Ensimmäisen Korinttolaiskirjeen jae 15: 29. ”Mitä muutoin ne, jotka kastattavat itsensä kuolleitten puolesta, sillä saavat aikaan? Jos kuolleet eivät heräjä, miksi nämä sitten kastattavat itsensä heidän puolestaan?”
Kyseinen jae on vaikeatajuisimpia kohtia koko Raamatussa, sillä Paavali mainitsee kuolleitten puolesta kastamisen vain ohimennen, eikä koko Uusi testamentti palaa aiheeseen missään muualla. Joku on laskenutkin jakeesta olevan olemassa jopa 200 erilaista selitysyritystä.
Käsittelemme tässä kolmea yleistä selitystä.
Suurin osa tutkijoista ajattelee Paavalin puhuvan sijaiskastekäytännöstä, jossa elävät kristityt antoivat kastaa itsensä niiden puolesta, jotka olivat ehtineet kuolla ennen kuin heitä oli kastettu. He tekivät sen siinä toivossa, että siten kuollut läheinen tulisi kasteesta osalliseksi ja voisi pelastua viimeisenä päivänä. Ongelma tässä selityksessä on se, ettei mikään lähde mainitse Paavalin aikaan eikä koko ensimmäisellä vuosisadalla olleen tällaista käytäntöä. Vasta toisella vuosisadalla kerrotaan kerettiläisten (harhaoppisten) markionialaisten harjoittaneen kasteita kuolleiden puolesta. Eli joko Paavali mainitsee kastekäytännön, joka on ollut olemassa, mutta josta ei ole jäänyt mitään mainintaa muualle Raamattuun tai sen ulkopuolisiin lähteisiin, tai sitten Paavali tarkoittaa jotain muuta kuin kuolleiden puolesta kastamista.
Paavalin muihin opetuksiin ei sovi kastaminen kuolleiden puolesta, ja siksi olisi outoa, että hän mainitsee taikauskoisen käytännön kuitenkaan millään tavalla sitä moittimatta. Korintilaisille kirjoittaessaan hän rohkeasti puuttui seurakunnan vääriin uskomuksiin ja käytäntöihin, ja olisi oletettavasti tehnyt niin myös väärän kastekäsityksen kohdalla.
Luther käänsi kohdan kastamiseksi kuolleiden päällä, ei puolesta. Hän selitti, että kyseessä oli oikea kristillinen kaste, jossa kastettava kastettiin kuolleiden kristittyjen hautojen päällä. Kastepaikan tarkoitus oli vahvistaa korinttilaisten uskoa ruumiin ylösnousemukseen. Tämän selityksen ongelma on se, että vaikka klassisessa kreikassa kyseessä oleva prepositioilmaus on voinut tarkoittaa sijaintia (päällä, yläpuolella), ei koko Uudessa testamentissa eikä Septuagintassa ilmauksella ole sitä merkitystä. Eli Paavalin ajan kreikkaa se ei todennäköisesti ollut.
Kaikkein vakuuttavin selitys vaikealle kohdalle on se, että Paavali tarkoittaa kastamista kuolleiden tähden. Tämä merkitys prepositiolla on usein Uudessa testamentissa. Eli Paavali kuvaa käytäntöä, jossa kastamaton ihminen halusi kasteelle voidakseen vielä itse päästä kohtaamaan kastetun ja uskossa kuolleen rakkaansa kerran ruumiin ylösnousemuksessa. Alkuperäinen motiivi kristityksi tulemiselle on siis ollut rakkaan ihmisen tapaaminen uudestaan. Näin kristittyjen kuolema on Korintissa johdattanut jäljellejääneitä ei-uskovia sukulaisia Kristus-yhteyteen. Jälleennäkemisen toivossa he ovat hakeutuneet seurakunnan yhteyteen ja kasteelle.
Tämä selitys sopii Paavalin muun argumentaation kanssa hyvin yhteen. Paavalin päähuomio, jota hän kohdassa korostaa, on ruumiin ylösnousemuksen varmuudessa. Hän kysyy kolme kysymystä: Jos kuolleet eivät herää, niin 1) miksi toiset kastattavat itsensä kuolleiden tähden ja 2) miksi mekään antaudumme joka hetki vaaraan (j.30) ja 3) mitä hyötyä on siitä, että olen taistellut petojen kanssa Efesossa (j.32)? Paavali osoittaa kysymyksillään, että mikään näistä kolmesta ei ole turhaa, sillä kuolleet heräävät. Paavali ei ole taistellut turhaan eikä antautunut vaaraan turhaan eikä ihmiset, joiden alkuperäinen motiivi kasteelle on ollut jälleennäkeminen rakkaansa kanssa, ole tulleet kristityiksi turhaan, sillä kuolleet todella heräävät.
Vaikka täyttä varmuutta emme saa siitä, mihin käytäntöön Paavali tässä kohdassa viittaakaan, niin on huomionarvoista se, että joka tapauksessa apostolin opettamat Korintin kristityt pitivät kastetta todellisesti vaikuttavana toimituksena, jota välttämättä tarvitaan pelastukseen. He uskoivat, että päästäkseen vanhurskasten ylösnousemukseen kuolleista ihmisen tuli olla kastettu.
Kts. lisää: kaste, lapsikaste.