Ensimmäistä adventtisunnuntaita seuraa paastonaika. Kirkkotekstiilien väri vaihtuu violettiin (tai siniseen), paastonajan väreihin. Kun ensimmäisenä sunnuntaina on laulettu hoosianna (”Herra armahda”, ”Herra pelasta”) ja muistettu Herramme tulemista kansansa luokse, niin paastonaikana tämä muistaminen jatkuu. Odotamme Herramme tulemista ja valmistamme itseämme Hänen tuloonsa. Kyse ei ole ensi sijassa joulun odotuksesta, vaan Kristuksen paluusta toisen kerran maan päälle. Tavallaan adventtipaaston tunnelmat alkavat näin jo tuomiosunnuntaina. Tämän katkaisee riemullinen ensimmäinen adventtisunnuntai. Ensimmäisen adventtisunnuntain jälkeisen viikon raamatuntekstit ohjaavat seurakuntaa ja kristittyä Herransa odottamiseen ja parannuksen tekemiseen. Meitä siis kutsutaan katumukseen ja uskoon. Paastoaminen, on se sitten mistä tahansa paastoamista, voi olla hyvänä apuna itseänsä tutkittaessa. Mikä on minulle tärkeää? Onko elämässäni sellaista, mikä estää rukoilemista, Jumalan sanan tutkimista, seurakunnan elämään osallistumista? Tällaisia on tietenkin hyvä kysyä ihan säännöllisesti muutenkin, mutta paastonaika antaa siihen yhteisöllisen eli seurakunnallisen mahdollisuuden. Ensimmäisen adventtinsunnuntain jälkeisellä viikolla laskeudutaankin pienen paaston aikaan (”pieni paasto” siksi, että pääsiäistä edeltävä pidempi paastonaika on ”suuri paasto”). Adventinaika kutsuu meitä tietyssä mielessä Johannes Kastajan oppilaiksi (Luuk. 3:7–14), kuuntelemaan parannussaarnaa. Johannes oli Herran edelläkävijä ja Kristus on se Herra, Kuningas joka kokosi laumansa (Miika 2:12–13). Näin meitä valmistetaan ottamaan vastaan evankeliumi eli synneistäpäästö, jonka maailman Vapahtajaksi syntynyt Jeesus toi tullessaan. Jeesus kutsuu meitä jo nyt taivaalliseen hääjuhlaansa. Tämä tapahtuu erityisesti seurakunnan messussa, jossa seurakunnan ”enkeli”, pastori Jumalan sanansaattajana kuuluttaa iloista uutista, evankeliumia. Se kutsu kuuluu kaikille maailman ihmisille, jotta kukaan ei jäisi Jumalan juhlien ulkopuolelle (Ilm. 22:12–17). Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen 2. vuosikerta Vanhan testamentin lukukappaleet Miika 2:12–13 Hab. 2:12–13 Uuden testamentin lukukappaleet Ilm. 22:12–17 Evankeliumi Psalmi Sinun tykösi, Herra, minä y|lennän sieluni,* älä salli minun jou|tua häpeään,* Ei yksikään, joka sinua odottaa, |joudu häpeään;* Herra, neuvo mi|nulle tiesi,* Johdata minua totuutesi tiellä ja o|peta minua,* Muista laupeuttasi, Herra, ja |armoasi,* Älä muista minun nuoruuteni syntejä, älä minun |rikoksiani;* Hyvä ja va|kaa on Herra;* Hän johdattaa nöy|riä oikein,* Kaikki Herran polut ovat armo ja |totuus niille,*1. Adventtisunnuntain jälkeinen viikko
4.12.2023
Psalmi Psalmi: Ps. 25:1–10
VT lukukappaleet: Jes. 63:15-16, Miika 2:12-13, Hab. 2:12-13 UT lukukappaleet: Ilm. 2:1-5,7, Ilm. 22:12-17 Evankeliumi: Luuk. 3:7-14
Jes. 63:15–16
Katsele taivaasta, katso pyhyytesi ja kirkkautesi asunnosta. Missä on sinun kiivautesi ja voimalliset tekosi? Sinun sydämesi sääli ja sinun armahtavaisuutesi ovat minulta sulkeutuneet. Sinähän olet meidän isämme, sillä Aabraham ei meistä tiedä eikä Israel meitä tunne: sinä, Herra, olet meidän isämme; ”meidän Lunastajamme” on ikiajoista sinun nimesi.
Minä tahdon tarkoin koota sinut, Jaakob, kaikkinesi, visusti kerätä Israelin jääneet, saattaa heidät yhteen, niinkuin lampaat tarhaan, niinkuin lauman laitumellensa: on oleva ihmisten kohina! Tien aukaisija käy heidän edellänsä; he aukaisevat tiensä, kulkevat portille ja lähtevät siitä ulos. Heidän kuninkaansa käy heidän edellään, ja Herra heitä johdattaa.
Minä seison vartiopaikallani, asetun varustukseen ja tähystän, nähdäkseni, mitä hän minulle puhuu, mitä hän valitukseeni vastaa. Ja Herra vastasi minulle ja sanoi: ”Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin, niin että sen voi juostessa lukea”. Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy. Katso, sen kansan sielu on kopea eikä ole suora; mutta vanhurskas on elävä uskostansa.
Ilm. 2:1–5, 7
Efeson seurakunnan enkelille kirjoita: ”Näin sanoo hän, joka pitää niitä seitsemää tähteä oikeassa kädessään, hän, joka käyskelee niiden seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä: Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi, ja ettet voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseänsä apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi; ja sinulla on kärsivällisyyttä, ja paljon sinä olet saanut kantaa minun nimeni tähden, etkä ole uupunut. Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.”
Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan. Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu. Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin! Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät. Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti.” Ja Henki ja morsian sanovat: ”Tule!” Ja joka kuulee, sanokoon: ”Tule!” Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.
Luuk. 3:7–14
Niin hän sanoi kansalle, joka vaelsi hänen kastettavakseen: ”Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on teitä neuvonut pakenemaan tulevaista vihaa? Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä, älkääkä ruvetko sanomaan mielessänne: ’Onhan meillä isänä Aabraham’, sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille. Jo on myös kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen.” Ja kansa kysyi häneltä sanoen: ”Mitä meidän siis pitää tekemän?” Hän vastasi ja sanoi heille: ”Jolla on kaksi ihokasta, antakoon toisen sille, joka on ilman; ja jolla on ruokaa, tehköön samoin”. Niin tuli myös publikaaneja kastettaviksi, ja he sanoivat hänelle: ”Opettaja, mitä meidän pitää tekemän?” Hän sanoi heille: ”Älkää vaatiko enempää, kuin mikä teille on säädetty”. Myös sotamiehet kysyivät häneltä sanoen: ”Mitäs meidän pitää tekemän?” Ja hän sanoi heille: ”Älkää kiskoko keneltäkään älkääkä kiristäkö, vaan tyytykää palkkaanne”.
Ps. 25:1-10
Jumalani, si|nuun minä turvaan;
älkööt viholliseni saako |riemuita minusta.
häpeään joutuvat ne, jotka ovat syyt|tä uskottomat.
opeta |minulle polkusi.
sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odo|tan kaiken päivää.
sillä ne ovat olleet hamasta i|ankaikkisuudesta.
muista minua armosi mukaan, hyvyyte|si tähden, Herra.
sentähden hän neuvoo |syntiset tielle.
hän opettaa |nöyrille tiensä.
jotka pitävät hänen liittonsa |ja todistuksensa.