11. sunnuntai helluntaista

Päivän evankeliumi kuuluu Matteuksen evankeliumissa toiseen pääjaksoon, jossa taas on kaksi pääaihetta. Ensimmäinen pääaihe on yksinkertaisesti: ”Kuka Jeesus on?” Toisen, ja päivän evankeliumitekstin kannalta hyvin tärkeän, pääaiheen voisimme nimetä: ”Jeesusta kohtaava kasvava vastustus.”

Oikeastaan päivän saarnatekstin olisi hyvä alkaa muutama jae aikaisemmin kuin Matt. 11:20. Nimittäin Matt. 11:16 kuuluu Jeesuksen sanomana seuraavasti: ”Mutta mihin vertaisin tätä sukupolvea?” Tämä sukupolvi merkitsee nimen omaan sitä Israelin kansaa, joka eli Jeesuksen aikana, joka näki Jeesuksen tunnusteot ja kuuli Hänen saarnansa. Sille, oman maanpäällisen vaelluksensa sukupolvelle Jeesus ensisijassa osoitti myös ne sanat, jotka päivän evankeliumista kuulemme.

Millainen olikaan tuo aika, tuo tilanne, tuo sukupolvi ja ne kaupungit, joita Jeesus päivän evankeliumissa nuhtelee. Moittii ankarasti siitä etteivät ne olleet kääntyneet synneistään Jumalan puoleen, Jeesuksen puoleen joka vieraili heidän keskellään ja teki voimallisia tekoja enemmän kuin missään muualla?

Evankelista Matteus kirjoittaa aikaisemmin seuraavasti: ”Ja hän kierteli kautta koko Galilean ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta, mitä kansassa oli. Ja maine hänestä levisi koko Syyriaan, ja hänen luoksensa tuotiin kaikki sairastavaiset, monenlaisten tautien ja vaivojen rasittamat, riivatut, kuunvaihetautiset ja halvatut; ja hän paransi heidät. Ja häntä seurasi suuri kansan paljous Galileasta ja Dekapolista ja Jerusalemista ja Juudeasta ja Jordanin tuolta puolen.” (Matt. 4:23–25)

Voisimme tiivistää nuo tapahtumat ja tuon sukupolven ihmisten reaktion Jeesuksen sanomalla: Jeesuksen voimalliset teot kelpasivat heille, mutta Jeesuksen voimalliset sanat eivät kelvanneet. Ihmiset siis, ymmärrettävästi ja täysin hyväksyttävästi halusivat saada terveyttä ja helpotusta elämäänsä, mutta se mitä Jeesus sanoi heille itsestään ja taivaallisesta Isästä, se ei kelvannut. Heille siis kelpasi Jumalan voima teoissa, näkyvät merkit ja ihmeet, mutta Jumalan sanaa sellaisena kuin Jeesus saarnasi ja sellaisena kuin Hän oli, ei tuo sukupolvi tahtonut ottaa vastaan.

Sellainen oli se sukupolvi. Millainen on sitten tämä meidän sukupolvemme? Me, jotka nyt sanomme olevamme Jumalan lapsia, Jeesuksen pyhää kansaa? Olemmeko me toisenlaisia kuin Herramme aikalaiset?

Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.3. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 33:12 Psalmi: Ps. 81:9–17 Hallelujasäe: Jes. 55:6
1. lukukappale: 1. Moos. 18:20–32 2. lukukappale: Hepr. 3:15–19 Evankeliumi: Matt. 11:20–24

1. lukukappale
1. Moos. 18:20–32
Niin Herra sanoi Abrahamille:
“Valitushuuto Sodoman ja Gomorran tähden on suuri, ja heidän syntinsä ovat ylen raskaat. Sentähden minä menen alas katsomaan, ovatko he todella tehneet kaiken sen, josta huuto on minun eteeni tullut, vai eivätkö; minä tahdon sen tietää.”
Ja miehet kääntyivät sieltä ja kulkivat Sodomaan päin, mutta Aabraham jäi vielä seisomaan Herran eteen. Ja Aabraham lähestyi häntä ja sanoi: “Aiotko siis hukuttaa vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa? Entä jos kaupungissa on viisikymmentä vanhurskasta; aiotko hukuttaa heidät etkä säästä paikkaa siellä olevain viidenkymmenen vanhurskaan tähden? Pois se, että sinä näin tekisit: surmaisit vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa, niin että vanhurskaan kävisi samoin kuin jumalattoman! Pois se sinusta! Eikö kaiken maan tuomari tekisi oikeutta?” Ja Herra sanoi: “Jos löydän Sodoman kaupungista viisikymmentä vanhurskasta, niin minä heidän tähtensä säästän koko paikan”.
Aabraham vastasi ja sanoi: “Katso, olen rohjennut puhua Herralleni, vaikka olen tomu ja tuhka. Entä jos viidestäkymmenestä vanhurskaasta puuttuu viisi; hävitätkö viiden tähden koko kaupungin?” Hän sanoi: “En hävitä, jos löydän sieltä neljäkymmentä viisi”. Ja hän puhui vielä hänelle sanoen: “Entä jos siellä on neljäkymmentä?” Hän vastasi: “Niiden neljänkymmenen tähden jätän sen tekemättä”. Aabraham sanoi: “Älköön Herrani vihastuko, että vielä puhun. Entä jos siellä on kolmekymmentä?” Hän vastasi: “En tee sitä, jos löydän sieltä kolmekymmentä”. Mutta hän sanoi: “Katso, minä olen rohjennut puhua Herralleni. Entä jos siellä on kaksikymmentä?” Hän vastasi: “Niiden kahdenkymmenen tähden jätän hävittämättä”. Ja hän sanoi: “Älköön Herrani vihastuko, että puhun vielä tämän ainoan kerran. Entä jos siellä on kymmenen?” Hän vastasi: “Niiden kymmenen tähden jätän hävittämättä”.

2. lukukappale
Hepr. 3:15–19
Kun sanotaan: “Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa”, ketkä sitten, vaikka kuulivat, katkeroittivat hänet? Eivätkö kaikki, jotka olivat Mooseksen johdolla lähteneet Egyptistä? Mutta keihin hän oli vihastunut neljäkymmentä vuotta? Eikö niihin, jotka olivat syntiä tehneet, joiden ruumiit kaatuivat erämaahan? Ja keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepoonsa? Eikö tottelemattomille? Ja niin me näemme, että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä.

Evankeliumi
Matt. 11:20–24
Sitten hän rupesi nuhtelemaan niitä kaupunkeja, joissa useimmat hänen voimalliset tekonsa olivat tapahtuneet, siitä, etteivät ne olleet tehneet parannusta:
“Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet teissä, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, niin nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhassa tehneet parannuksen. Mutta minä sanon teille: Tyyron ja Siidonin on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin teidän.
Ja sinä, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen? Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas. Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet sinussa, olisivat tapahtuneet Sodomassa, niin se seisoisi vielä tänäkin päivänä. Mutta minä sanon teille: Sodoman maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sinun.”

Rukoukset
1. Pyhä Jumala, joka osoitat kaikkivaltiutesi etenkin siinä, että olet kärsivällinen ja annat anteeksi rikkomukset! Vahvista meitä ylitsevuotavalla armollasi, niin että me, jotka etsimme sitä, mitä sinä olet luvannut, tulisimme osallisiksi taivaallisista aarteistasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

2. Taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä, että olet rakastanut meitä iankaikkisella rakkaudella ja vetänyt meitä puoleesi sulasta armosta. Me rukoilemme sinua, autuutemme Jumala: vaikuta meissä parannus ja poista vihasi yltämme. Varjele meitä suruttomuudelta, jottemme pitäisi armoasi halpana emmekä paatuisi ja joutuisi tuomiosi alaisiksi, vaan ottaisimme vaarin kutsustasi ja etsisimme sielujemme pelastusta. Kuule meitä ja katso armollisesti puoleemme, sillä me emme rukoile sinua omassa vanhurskaudessamme, vaan luottaen sinun suureen laupeuteesi. Sinun rakkaan Poikasi, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen, kautta.

Päivän psalmi
Antifoni:
Ps. 33:12
Autuas se kansa, jonka |Jumala Herra on, *
se kansa, jonka hän on perinnök|sensä valinnut!

Psalmi:
Ps. 81:9–17
”Kuule, kansani, minä |varoitan sinua; *
Israel, jospa sinä mi|nua kuulisit!

Älköön sinulla olko muuka|laista jumalaa, *
äläkä kumarra vie|rasta jumalaa.

Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut |Egyptin maasta; *
avaa suusi, niin mi|nä sen täytän.

Mutta minun kansani ei kuullut |minun ääntäni, *
eikä Israel noudattanut |minun mieltäni.

Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä |paatumuksessa, *
he saivat vaeltaa omien neuvo|jensa mukaan.

Oi, jospa minun kansani |minua kuulisi *
ja Israel vaeltaisi |minun teilläni,

niin minä pian masentaisin heidän |vihollisensa *
ja kääntäisin käteni heidän vihamiehi|änsä vastaan.

Ne, jotka Herraa vihaavat, matelisivat |hänen edessään, *
ja heidän kohtalonsa kestäisi ian|kaikkisesti.

Mutta kansaansa hän ruokkisi |parhaalla nisulla; *
minä ravitsisin sinua hunajalla |kalliosta.”

Kunnia Isäl|le ja Pojalle *
ja Py|hälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, |nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.