13. sunnuntai helluntaista

Pyhän evankeliumiteksti osoittaa jälleen, miten henkilökohtaisella tasolla Jeesus haluaa kohdata jokaisen, joka huutaa avuksi Hänen nimeänsä. Tällä kertaa hän kohtaa kuuron ja lähes mykän miehen. Jeesusta pyydettiin vain laittamaan kätensä hänen päälleen, mutta Herrallamme on tämän miehen varalle jotakin konkreettisempaa.

Jeesus haluaa olla kahden hänen kanssaan ja kohdata hänet tavalla, joka juuri tälle kuuromykälle miehelle olisi parasta. Mies voi seurata vierestä, miten Jeesus toimii ja elehtii. Hän voinee lukea Jeesuksen huulilta sanan: ’effata’. Ja näin Herramme sana ja toiminta parantaa miehen.

Miksi Jeesus halusi hänet parantaa? Kaiketi mies uskoi Jeesukseen, tai ainakin hänen ystävänsä uskoivat ja halusivat hänet tuoda Jeesuksen eteen. Mutta taisi parantamisella olla lisääkin merkitystä. Evankelista Markus on halunnut tallettaa juuri tämän Jeesuksen sanan: ’aukene’. Jeesus tahtoi, että miehen korvat aukenisivat kuulemaan Jumalan Sanan julistusta ja että miehen suu avautuisi ylistämään kiitosta Jumalalle.

Tätä Jeesuksen ’effata’ -sanaa on käytetty myös vanhan kirkon kastetoimituksessa satoja vuosia sitten. Kastetilaisuuden alussa on pastori saattanut lausua rukoillen tämän sanan, jotta kastettavan korvat aukenisivat kuulemaan evankeliumin Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta.  Siinä missä Jeesuksen toiminta kuuromykkää miestä kohtaan oli hyvin henkilökohtaista, samoin kasteessa sanaan yhdistynyt vesi, on kastettavalle mitä henkilökohtaisinta Jumalan osoittamaa rakkautta. Tämä on merkkinä siitä, että kastetun korvat ovat nyt avatut sille, mitä Henki tahtoo Sanan välityksellä opettaa.

Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.1. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 106:2 Psalmi: Ps. 30:3–6 12–13 tai Ps. 146:5–10 Hallelujasäe: Mark. 7:37
1. lukukappale: 2. Moos. 4:10–12 2. lukukappale: 2. Kor. 3:4–6 Evankeliumi: Mark. 7:31–37

1. lukukappale

2. Moos. 4:10–12

Niin Mooses sanoi Herralle: “Oi Herra, minä en ole puhetaitoinen mies; en ole ollut ennen enkä senkään jälkeen, kuin sinä puhuit palvelijallesi; sillä minulla on hidas puhe ja kankea kieli”. Ja Herra sanoi hänelle: “Kuka on antanut ihmiselle suun, tahi kuka tekee mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö minä, Herra? Mene siis nyt, minä olen sinun suusi apuna ja opetan sinulle, mitä sinun on puhuttava.”

2. lukukappale

2. Kor. 3:4–6

Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan; ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta, joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.

Evankeliumi

Mark. 7:31–37

Ja hän lähti jälleen Tyyron alueelta ja kulkien Siidonin kautta tuli Galilean järven ääreen Dekapolin alueen keskitse. Ja hänen tykönsä tuotiin kuuro, joka oli melkein mykkä, ja he pyysivät häntä panemaan kätensä hänen päälleen. Niin hän otti hänet erilleen kansasta, pisti sormensa hänen korviinsa, sylki ja koski hänen kieleensä ja katsahti ylös taivaaseen, huokasi ja sanoi hänelle: “Effata”, se on: aukene. Niin hänen korvansa aukenivat, ja hänen kielensä side irtautui, ja hän puhui selkeästi.

Ja Jeesus kielsi heitä sitä kenellekään sanomasta; mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he julistivat. Ja ihmiset hämmästyivät ylenmäärin ja sanoivat: “Hyvin hän on kaikki tehnyt: kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan”.

Rukoukset
1. Kaikkivaltias ja laupias Jumala! Yksin sinun armostasi uskovasi voivat palvella sinua otollisesti ja uskollisesti. Suo meidän minkään estämättä saada, mitä olet luvannut. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

2. Kaikkivaltias, iankaikkinen Jumala, kaiken Luoja, joka olet ruumiin terveyden lähde ja varjelus kaikessa vaarassa! Suo meille armosi, että käyttäisimme ruumiinjäseniämme oikein. Auta meitä erityisesti korvillamme ahkerasti kuuntelemaan sanaasi ja kielellämme ylistämään armoasi, niin ettemme olisi lähimmäisellemme pahennukseksi vaan auttaisimme häntäkin parannukseen. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

Päivän psalmi
Antifoni:
Ps. 106:2
Kuka voi kertoa Herran voimal|liset teot, *
julistaa kaiken hänen |ylistyksensä?

Psalmi:
Ps. 30:3–6 12–13
Minä sanoin menestykseni päivinä: ”En minä |ikinä horju.” *
Herra, sinä armossasi vahvistit minun vuoreni. Mutta kun sinä kätkit kasvosi, niin |minä peljästyin.

Sinua, Herra, |minä huusin *
ja Herraa |minä rukoilin:

”Mitä etua on minun verestäni, jos minä |hautaan vaivun? *
Ylistääkö tomu sinua, julistaako se sinun us|kollisuuttasi?

Kuule, Herra, ja |armahda minua, *
Herra, ole minun |auttajani.”

Sinä muutit minun murheeni ilo|karkeloksi, *
sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit |minut riemulla,

että minun sieluni veisaisi sinulle kiitosta, eikä |vaikenisi. *
Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän ian|kaikkisesti.

Kunnia Isäl|le ja Pojalle *
ja Py|hälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, |nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.

Tai:
Ps. 146:5–10
Autuas se, jonka apuna on |Jaakobin Jumala, *
se, joka panee toivonsa Herraan, |Jumalaansa,

häneen, joka on tehnyt taivaan ja maan, meren ja kaiken, |mitä niissä on, *
joka pysyy uskollisena ian|kaikkisesti,

joka hankkii oikeuden |sorretuille, *
joka antaa leivän nälkäisille. Herra va|pauttaa vangitut,

Herra avaa |sokeain silmät, *
Herra nostaa alaspainetut, Herra rakastaa |vanhurskaita.

Herra varjelee muukalaiset, holhoo |orvot ja lesket, *
mutta jumalattomain tien hän tekee |mutkaiseksi.

Herra on kuningas ian|kaikkisesti, *
sinun Jumalasi, Siion, polvesta polveen. |Halleluja!

Kunnia Isäl|le ja Pojalle *
ja Py|hälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, |nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.