Roomalaiskirjeen lukukappale alkaa sanalla ’mutta’. Ja kuten eräs Lähetyshiippakunnan piispa on sanonut vanhurskaudesta opettaessaan, niin juuri tämä ’mutta’, on ”maailman paras mutta”. Mutta miksi? Muistatko mitä kaikkea Paavalin kirjeessä roomalaisille on opetettu ennen kohtaa 3:21. Paavalin teksti on mielenkiintoista, sillä se poukkoilee pakanoiden ja juutalaisten kesken. Välillä näyttää siltä, että pakanoilla olisi henkselien paukuttelemisen paikka. Välillä taas näyttää siltä, että juutalaisilla olisi syytä henkselien paukuttelemiseen. Lopulta näyttää kuitenkin siltä, ettei kukaan voi paukutella henkseleitään. ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.” Niin, ei ketään… Ei kukaan… Tällaiseen synnin ahdinkoon tarvitaan ”maailman paras mutta”. ”Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.” Vanhurskauden täytyy tulla meille, meidän ulkopuoleltamme. Me emme voi kaivaa sitä sisältämme. Tästä pelottavan esimerkin antaa evankeliumitekstin fariseus. Hän vertaa itseään muihin, joka lakia noudattavalle juutalaiselle saattoi olla hyvä itsetunnon kohotuksen paikka. Mutta Jumalan pyhyyden äärellä ei oman sydämen sopukoista löytyvä omavanhurskaus riitä yhtikäs mihinkään. Ja koska me olemme itsessämme avuttomia pelastamaan itsemme, niin taivaallinen Isämme haluaa lahjoittaa meille pelastuksen, vanhurskauden omassa Pojassaan. Kastettu Jumalan lapsi on puettu Kristuksen vanhurskauteen, ja tuohon vanhurskauteen hän saa uppoutua aina ja yhä uudelleen. Mutta muista, että tällä on iankaikkiset seuraamukset – se on Taivaan koti yhdessä enkelien ja kaikkien pyhien kanssa. Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.1. vuosikerta 1. lukukappale Sananl. 28:13–14 Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon. Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa. Tai: 5. Moos. 9:1–6 “Kuule, Israel! Sinä menet nyt Jordanin yli laskeaksesi valtasi alle kansoja, jotka ovat sinua suuremmat ja väkevämmät, ja suuria, taivaan tasalle varustettuja kaupunkeja, anakilaisten suuren ja kookkaan kansan, jonka sinä tunnet ja josta olet kuullut sanottavan: ‘Kuka kestää anakilaisten edessä?’ Niin tiedä nyt, että Herra, sinun Jumalasi, käy sinun edelläsi niinkuin kuluttava tuli; hän hävittää heidät ja nöyryyttää heidät sinun edessäsi, ja sinä karkoitat heidät ja hukutat heidät nopeasti, niinkuin Herra on sinulle puhunut. Kun Herra, sinun Jumalasi, työntää heidät sinun tieltäsi, niin älä ajattele sydämessäsi näin: ‘Minun vanhurskauteni tähden Herra on tuonut minut ottamaan tämän maan omakseni’. Sillä näiden kansojen jumalattomuuden tähden Herra karkoittaa heidät sinun tieltäsi. Et sinä vanhurskautesi ja oikeamielisyytesi tähden pääse ottamaan heidän maatansa omaksesi, vaan näiden kansojen jumalattomuuden tähden Herra, sinun Jumalasi, karkoittaa heidät sinun tieltäsi ja täyttääksensä, mitä Herra valalla vannoen on luvannut sinun isillesi, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille. Tiedä siis, ettei Herra, sinun Jumalasi, sinun vanhurskautesi tähden anna sinulle tätä hyvää maata omaksesi; sillä sinä olet niskurikansa. 2. lukukappale Room. 3:21–28 (29-31) Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen. Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta. Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja. (Vai onko Jumala yksistään juutalaisten Jumala? Eikö pakanainkin? On pakanainkin, koskapa Jumala on yksi, joka vanhurskauttaa ympärileikatut uskosta ja ympärileikkaamattomat uskon kautta. Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.) Evankeliumi Luuk. 18:9–14 Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen: “Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: ‘Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.’ Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: ‘Jumala, ole minulle syntiselle armollinen’. Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään.” Rukoukset 2. Taivaallinen Isä, joka olet ylpeitä vastaan, mutta annat nöyrille armon! Me rukoilemme sinua: Tee meidät nöyriksi, jotta yhä hartaammin oppisimme sinulta sitä hiljaisuutta, joka kaunistaa Jumalan lasta. Varjele meitä tekopyhyydestä ja omavanhurskaudesta. Auta meitä juoksemaan kestävinä edessämme olevassa kilpailussa ja katsomaan aina uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen Kristukseen. Hän on kestänyt puolestamme ristin häpeän ja istuu nyt sinun oikealla puolellasi. Kuule rukouksemme hänen nimessään. Päivän psalmi Psalmi: Katso, minä olen |synnissä syntynyt, * Katso, totuutta sinä tahdot sala|tuimpaan saakka, * Puhdista minut isopilla, että minä |puhdistuisin, * Anna minun kuulla ilo|a ja riemua, * Peitä kasvosi näkemästä minun |syntejäni, * Jumala, luo minuun |puhdas sydän * Älä heitä minua pois kasvo|jesi edestä, * Anna minulle jälleen autuu|tesi ilo, * Kunnia Isäl|le ja Pojalle * niin kuin oli alussa, |nyt on ja aina, *12. sunnuntai helluntaista
31.8.2025
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 51:19 Psalmi: Ps. 51:6–14 Hallelujasäe: Ps. 51:17
1. lukukappale: Sananl. 28:13–14 tai 5. Moos. 9:1–6 2. lukukappale: Room. 3:21–28 (29–31) Evankeliumi: Luuk. 18:9–14
1. Kaikkivaltias, iankaikkinen Jumala! Sinun jumaluutesi rikkaus ylittää moninkertaisesti meidän aikaansaannoksemme ja toiveemme. Vuodata laupeutesi ylitsemme ja anna anteeksi kaikki, mistä omatuntomme meitä syyttää. Sinä annat meille enemmän kuin osaamme edes pyytää. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.
Antifoni:
Ps. 51:19
Jumalalle kelpaava uhri on |särjetty henki; *
särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Ju|mala, hylkää.
Ps. 51:6–14
Sinua ainoata vastaan minä olen |syntiä tehnyt, *
tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas |tuomitessasi.
ja äitini on minut syn|nissä siittänyt.
ja sisimmässäni sinä ilmoitat mi|nulle viisauden.
pese minut, että minä lunta valkeam|maksi tulisin.
että ihastuisivat ne luut, jotka sär|kenyt olet.
pyyhi pois kaikki minun |pahat tekoni.
ja anna minulle uusi, |vahva henki.
äläkä ota minulta pois Pyhää |Henkeäsi.
ja tue minua alt|tiuden hengellä.
ja Py|hälle Hengelle,
iankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.