2. paastonajan sunnuntai, Reminiscere

Tämän sunnuntai saa nimensä, Reminiscere, päivän psalmin antifonista: Muista laupeuttasi, Herra, ja armoasi, sillä ne ovat olleet hamasta iankaikkisuudesta.(Ps. 25:6)

Sunnuntain lukukappaleet muistuttavat meitä oikeanlaisesta yhteydestä Jumalaan. Kuinka lähestyä maan ja taivaan Herraa? Sen sijaan, että me katsoisimme mihinkään omaamme, me saamme vedota Jumalaan ja hänen tekoihinsa: ”Muista laupeuttasi, Herra, ja armoasi” . Yksinkertaisesti meitä kutsutaan lähestymään Jumalaa Kristuksen kautta. Kristus on Jumalan armo ja Jumalan laupeus. Tämä on koko paastonajan tärkein hengellinen sanoma: enemmän Kristusta ja hänen armoansa ja laupeuttaan, vähemmän ihmisen omia tekoja.

Tämän sunnuntain evankeliumitekstissä Jeesus opettaa juuri tästä. Syntinen nainen ei pysty omien syntiensä tai oman asemansa vuoksi vetoamaan mihinkään omaansa. Hänen on pakko luottaa ja vedota vain Jeesuksen hyvyyteen. Ainoa asia, mitä hän voi tuoda Herralle, on hänen oma syntinen itsensä, katumuksen kyyneleet ja särjetty sydän. ”Mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi.”(Room 5:20)

Toinen asia, jonka evankeliumiteksti opettaa on, että Jumalan armo ja laupeus saa aikaan vastarakkautta niissä, jotka uskovat evankeliumin. Syntinen nainen oli tullut syntiensä kanssa armahtajan ja avun luokse. Hänestä Jeesus sanoo: ”Tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän.” Ainoa voima, jolla rakkautemme Jumalaan lisääntyy on evankeliumi, sillä se on Jumalan voima.(Room 1:16) Omat voimamme ovat heikot. Evankeliumin äärellä voimme olla vain yhdellä tavalla – syntisinä. Evankeliumi tekee meistä armahdettuja syntisiä ja me tahdomme rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä.

Jumalalla on valta antaa syntejä anteeksi ja siirtää ihminen synnin kuoleman ja Perkeleen vallasta omaan valtakuntaansa. Vain hän voi pelastaa meidät. Usko vastaanottaa tämän pelastuksen ja me saamme kuulla saman kuin evankeliumitekstin nainen kuuli: ”Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan”.

Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.3. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 25:6 Psalmi: Ps. 25:1–10 Psalmilause: Ps. 106:2
1. lukukappale: 1. Moos. 32:23–32 2. lukukappale: Jaak. 1:2–6 Evankeliumi: Luuk. 7:36–50

1. lukukappale
1. Moos. 32:22–31
Mutta yöllä hän nousi, otti molemmat vaimonsa ja molemmat orjattarensa ja yksitoista lastansa ja meni kahlauspaikasta Jabbokin yli. Ja hän otti heidät ja vei heidät joen yli ja vei sen yli kaiken, mitä hänellä oli. Ja Jaakob jäi yksinänsä toiselle puolelle. Silloin painiskeli hänen kanssaan muuan mies päivän koittoon saakka. Ja kun mies huomasi, ettei hän häntä voittanut, iski hän häntä lonkkaluuhun, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen painiskellessaan hänen kanssaan. Ja mies sanoi: ”Päästä minut, sillä päivä koittaa”. Mutta hän vastasi: ”En päästä sinua, ellet siunaa minua”. Ja hän sanoi hänelle: ”Mikä sinun nimesi on?” Hän vastasi: ”Jaakob”. Silloin hän sanoi: ”Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut”. Ja Jaakob kysyi ja sanoi: ”Ilmoita nimesi”. Hän vastasi: ”Miksi kysyt minun nimeäni?” Ja hän siunasi hänet siinä. Ja Jaakob antoi sille paikalle nimen Penuel, ”sillä”, sanoi hän, ”minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin on minun henkeni pelastunut”. Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa.

2. lukukappale
Jaak. 1:2–6
Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset. Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan. Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee.

Evankeliumi
Luuk. 7:36–50
Niin eräs fariseuksista pyysi häntä ruualle kanssaan; ja hän meni fariseuksen taloon ja asettui aterialle. Ja katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti; ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, toi hän alabasteripullon täynnä hajuvoidetta ja asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään ja kuivasi ne päänsä hiuksilla ja suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella. Mutta kun fariseus, joka oli hänet kutsunut, sen näki, ajatteli hän mielessään näin: ”Jos tämä olisi profeetta, tietäisi hän, mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee: että hän on syntinen.” Niin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Simon, minulla on jotakin sanomista sinulle”. Hän virkkoi: ”Opettaja, sano”. – ”Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymmentä. Kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?” Simon vastasi ja sanoi: ”Minun mielestäni se, jolle hän antoi enemmän anteeksi”. Hän sanoi hänelle: ”Oikein sinä ratkaisit”. Ja naiseen kääntyen hän sanoi Simonille: ”Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi; et sinä antanut vettä minun jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään minun jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan. Et sinä antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta minun jalkojani siitä asti, kuin tulin sisään. Et sinä voidellut öljyllä minun päätäni, mutta tämä voiteli hajuvoiteella minun jalkani. Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän.” Sitten hän sanoi naiselle: ”Sinun syntisi ovat anteeksi annetut”. Niin ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan mielessänsä: ”Kuka tämä on, joka synnitkin anteeksi antaa?” Mutta hän sanoi naiselle: ”Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan”.

Rukoukset
1. Laupias Jumala, joka hyvin näet, ettemme itsessämme ole kelvollisia mihinkään hyvään! Varjele ruumiimme kaikesta vahingosta ja puhdista sydämemme pahoista haluista ja ajatuksista. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

2. Herra Jeesus Kristus! Me kiitämme sinua siitä, että olet kärsinyt ja kuollut kaikkien ihmisten puolesta! Sanassasi sinä olet ilmoittanut tahtovasi, että kaikki pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Katso armollisesti puoleemme ja anna anteeksi kaikki syntimme, sillä me olemme monin tavoin rikkoneet tahtosi. Auta meitä, ettemme vaipuisi epäilyksiin ja epäuskoon, vaan turvautuisimme sinun laupeuteesi ja palvelisimme sinua, joka kuolit meidän puolestamme. Kuule rukouksemme sinä, joka elät ja hallitset Isän ja Pyhän Hengen kanssa nyt ja iankaikkisesti.

Päivän psalmi

Antifoni:
Ps. 25:6
Muista laupeuttasi, Herra, ja |armoasi, *
sillä ne ovat olleet hamasta i|ankaikkisuudesta.

Psalmi:
Ps. 25:1–10
Sinun tykösi, Herra, minä y|lennän sieluni, *
Jumalani, si|nuun minä turvaan;

älä salli minun jou|tua häpeään, *
älkööt viholliseni saako |riemuita minusta.

Ei yksikään, joka sinua odottaa, |joudu häpeään; *
häpeään joutuvat ne, jotka ovat syyt|tä uskottomat.

Herra, neuvo mi|nulle tiesi, *
opeta |minulle polkusi.

Johdata minua totuutesi tiellä ja o|peta minua, *
sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odo|tan kaiken päivää.

Muista laupeuttasi, Herra, ja |armoasi, *
sillä ne ovat olleet hamasta i|ankaikkisuudesta.

Älä muista minun nuoruuteni syntejä, älä minun |rikoksiani; *
muista minua armosi mukaan, hyvyyte|si tähden, Herra.

Hyvä ja va|kaa on Herra; *
sentähden hän neuvoo |syntiset tielle.

Hän johdattaa nöy|riä oikein, *
hän opettaa |nöyrille tiensä.

Kaikki Herran polut ovat armo ja |totuus niille, *
jotka pitävät hänen liittonsa |ja todistuksensa.

Kunnia Isäl|le ja Pojalle *
ja |Pyhälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, nyt |on ja aina, *
iankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.