29.3.2024 • Yleinen

Ladataan Tapahtumat

« Kaikki Tapahtumat

  • Tämä tapahtuma on mennyt.

2. sunnuntai helluntaista

19.6.2022

Kristityillä on kutsumus elää maailmassa, vaikka meidän kotimme ei olekaan maailmassa. Meillä on ympärillämme yhteiskunta, kanssaihmiset ja kaikki maailman ihmiset. Ihmiset etsivät rikkauksia ja onnellisuutta, mutta me kristityt emme elä elämäämme rahan mukaan, emmekä rakenna elämäämme maallisen hyvän etsimiseen. Meidän kutsumme on palvella oikeutta ja totuutta, seurata Kristusta.

Sama kutsu on ollut myös Danielilla, ja muilla Israelin kansan jäsenillä, vaikka heidän kutsunsa onkin ollut katsomista eteenpäin. Vapahtaja oli vielä tulossa. Jo Vanhan Testamentin puolelta nähdään vastakkainasettelu maallisen hyvän ja Jumalan mielenmukaisen elämän välillä. Vaikka omaisuus saattoikin olla siunaus Jumalalta, on kuitenkin rahanhimo ja omaisuuden tavoittelu pahasta, sillä se johtaa kauemmas Jumalasta ja saa kiinnittymään tähän maailmaan.

Daniel saa mahdollisuuden nousta korkeaan asemaan ja pukeutua kultaa ja kalliisiin vaatteisiin, mutta Daniel ei tahdokaan ottaa vastaan kuninkaan lahjoja, vaan ainoastaan palvella totuutta, ja kertoa Jumalan pyhäkön häväisseelle kuninkaalle, mitä Jumala hänelle tahtoo kertoa. Vaikka Daniel kieltäytyykin ottamasta vastaan hänelle kuuluvaa palkkaa, tahdotaan se kuitenkin hänelle antaa. Jumalan antama viisaus loistaa hänestä niin kirkkaana, että kuningas tahtoo silti ottaa hänet palvelukseensa ja lahjoittaa hänelle osan rikkauksistaan.

Rikkauden ja oikean elämän välinen vastakkainasettelu näkyy päivän evankeliumissa, vertauksesta jossa rikas mies pitää itse kaiken, minkä omistaa ja elää elämäänsä omien mieltymyksiensä mukaan. Hän ei välitä porttinsa pielessä nukkuvasta köyhästä, mutta köyhästä välittää kuitenkin iankaikkinen Jumala. Kun sitten koittaa lähtöhetki, on rikkaan osa kärsiä, kun taas Lasarus saa hoitoa vaivoihinsa ja saa nauttia Jumalan hyvyyttä. Kun sitten rikkaalle on kirkastunut mitä hänen olisi pitänyt tehdä, hänelle tulee halu pelastaa perheensä, mutta Lasarusta ei lähetetä enää maailmaan varoittamaan rikkaan perhettä, sillä heille on jo ilmoitettu totuus profeettojen suulla. Heillä on ollut mahdollisuus kääntyä ja toimia oikein, heillä on mahdollisuus paeta Jumalan turviin, mutta he ovat katsoneet tärkeämmäksi nauttia elämästään jakamatta sitä muille, joilla ei ole mitään.

Kun meillä on hetkiä, jolloin asetamme itsemme muiden edelle, ja kun elämme elämäämme rahan mukaan, on meidän tultava takaisin totuuden luo, tultava Kristuksen jalkojen juureen ja tunnustettava olevamme armon ja armahduksen tarpeessa. Vain Kristuksen kanssa me voimme voittaa himomme ja synnin vallan.


Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.1. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 49:16 Psalmi: Ps. 49:6–10 16–21 Hallelujasäe: Ps. 17:15
1. lukukappale: Saarn. 5:9–14 tai Dan. 5:1–9 13–17 25–30 2. lukukappale: 1. Joh. 4:16–21 Evankeliumi: Luuk. 16:19–31


1. Lukukappale

Saarn. 5: 9–14

Joka rakastaa rahaa, ei saa rahaa kylläksensä, eikä voittoa se, joka rakastaa tavaran paljoutta. Sekin on turhuutta. Omaisuuden karttuessa karttuvat sen syöjätkin; ja mitä muuta etua siitä on haltijallensa, kuin että silmillään sen näkee? Työntekijän uni on makea, söipä hän vähän tai paljon; mutta rikkaan ei hänen yltäkylläisyytensä salli nukkua. On raskas onnettomuus, jonka minä näin auringon alla: rikkaus, joka on säilytetty onnettomuudeksi haltijallensa. Se rikkaus katoaa onnettoman tapauksen kautta; ja jos hänelle on syntynyt poika, ei sen käsiin jää mitään. Niinkuin hän tuli äitinsä kohdusta, niin on hänen alastonna jälleen mentävä pois, samoin kuin tulikin; eikä hän vaivannäöstänsä saa mitään, minkä veisi täältä kädessänsä.

TAI

Dan. 5: 1–9, 13–17, 25–30

Kuningas Belsassar laittoi suuret pidot tuhannelle ylimyksellensä, ja hän joi viiniä näiden tuhannen edessä. Kun viini oli makeimmillaan, käski Belsassar tuoda ne kulta- ja hopea-astiat, jotka hänen isänsä Nebukadnessar oli ottanut Jerusalemin temppelistä, että kuningas ja hänen ylimyksensä, hänen puolisonsa ja sivuvaimonsa joisivat niistä. Silloin tuotiin ne kulta-astiat, jotka oli otettu temppelistä, Jumalan huoneesta, Jerusalemista, ja niistä joivat kuningas ja hänen ylimyksensä, hänen puolisonsa ja sivuvaimonsa. He joivat viiniä ja ylistivät kultaisia ja hopeisia, vaskisia, rautaisia, puisia ja kivisiä jumalia. Sillä hetkellä ilmestyivät ihmiskäden sormet ja kirjoittivat kuninkaan palatsin kalkitulle seinälle, vastapäätä lampunjalkaa, ja kuningas näki käden, joka kirjoitti. Silloin kuninkaan kasvot kalpenivat, ja hänen ajatuksensa peljästyttivät hänet; hänen lanteittensa nivelet herposivat, ja hänen polvensa tutisivat. Kuningas huusi kovalla äänellä ja käski tuoda noidat, kaldealaiset ja tähtienselittäjät. Kuningas lausui ja sanoi Baabelin tietäjille: ”Kuka ikinä voi lukea tämän kirjoituksen ja ilmoittaa minulle sen selityksen, hänet puetaan purppuraan, ja hänen kaulaansa pannaan kultakäädyt, ja hän on oleva yksi valtakunnan kolmesta valtamiehestä”. Silloin tulivat kaikki kuninkaan viisaat, mutta he eivät voineet lukea kirjoitusta eivätkä ilmoittaa kuninkaalle sen selitystä. Kuningas Belsassar peljästyi silloin suuresti, ja hänen kasvonsa kalpenivat, ja hänen ylimyksensä tyrmistyivät. Silloin Daniel tuotiin kuninkaan eteen. Kuningas lausui ja sanoi Danielille: ”Oletko sinä Daniel, joka on niitä juutalaisia pakkosiirtolaisia, mitkä minun isäni, kuningas, on tuonut Juudasta?

Minä olen kuullut sinusta, että sinussa on jumalien henki ja että sinussa on havaittu valistus, taito ja erinomainen viisaus. Ja nyt tuotiin minun eteeni viisaat ja noidat lukemaan tätä kirjoitusta ja ilmoittamaan minulle sen selitys, mutta he eivät voineet sen selitystä ilmoittaa. Mutta sinun minä olen kuullut voivan antaa selityksiä ja ratkaista ongelmia. Nyt siis, jos voit lukea kirjoituksen ja ilmoittaa minulle sen selityksen, niin sinut puetaan purppuraan, ja kultakäädyt pannaan sinun kaulaasi, ja sinä olet oleva yksi valtakunnan kolmesta valtamiehestä.” Silloin Daniel vastasi ja sanoi kuninkaalle: ”Lahjasi pidä itse, ja antimesi anna toiselle. Mutta kirjoituksen minä luen kuninkaalle ja ilmoitan hänelle sen selityksen. Sentähden on tämä käsi lähetetty hänen tyköänsä ja tämä kirjoitus kirjoitettu. Ja tämä on kirjoitus, joka on tuonne kirjoitettu: ’Mene, mene, tekel, ufarsin’. Ja tämä on sen selitys: mene merkitsee: Jumala on laskenut sinun valtakuntasi luvun ja on tehnyt siitä lopun. Tekel: sinut on vaa’alla punnittu ja köykäiseksi havaittu. Peres: sinun valtakuntasi on pirstottu ja annettu meedialaisille ja persialaisille.” Silloin Belsassar antoi käskyn, että Daniel oli puettava purppuraan ja kultakäädyt pantava hänen kaulaansa ja julistettava, että hän oli oleva yksi valtakunnan kolmesta valtamiehestä. Samana yönä tapettiin Belsassar, kaldealaisten kuningas.

 

2. lukukappale

1. Joh 4: 16 – 21

Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä. Jos joku sanoo: ”Minä rakastan Jumalaa”, mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.

 

Evankeliumi

Luuk. 16: 19–31

Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti. Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa. Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: ’Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!’ Mutta Aabraham sanoi: ’Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.’ Hän sanoi: ’Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon – sillä minulla on viisi veljeä – todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan’. Mutta Aabraham sanoi: ’Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä’. Niin hän sanoi: ’Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen’. Mutta Aabraham sanoi hänelle: ’Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös’.

 

Rukoukset
1. Kaikkivaltias Jumala, joka olet niiden voima, jotka panevat toivonsa sinuun, kuule armollisesti rukouksemme! Koska ihminen ei saa aikaan mitään ilman sinua, niin auta armollasi, että täyttäisimme käskysi ja että tahtomme ja tekomme kelpaisivat sinulle. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

2. Kaikkivaltias Jumala! Varjele meitä rakastamasta tätä maailmaa. Auta meitä käyttämään sinun suomaasi maallista hyvää sinun kunniaksesi sekä lähimmäistemme ja itsemme parhaaksi. Anna meidän armostasi koota ahkerasti taivaallisia aarteita, joita eivät koi eivätkä ruoste turmele, jotta olisimme rikkaita sinussa ja pääsisimme taivaallisen valtakuntasi kirkkauteen. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

 

Päivän psalmi

Antifoni:
Ps. 49:16
Mutta minun sieluni Jumala lunastaa |tuonelan vallasta, *
sillä hän ottaa |minut huomaansa.

Psalmi:
Ps. 49: 6–10, 16–21
Miksi minä pelkäisin |pahoina päivinä, *
kun minun vainoojani vääryys pii|rittää minut?

He luottavat |tavaroihinsa *
ja kerskaavat suuresta |rikkaudestaan.

Kukaan ei voi velje|änsä lunastaa *
eikä hänestä Jumalalle sovi|tusta maksaa.

Sillä hänen sielunsa lunastus on |ylen kallis *
ja jää iäti suo|rittamatta,

että hän saisi elää ian|kaikkisesti *
eikä kuo|lemaa näkisi.

Mutta minun sieluni Jumala lunastaa |tuonelan vallasta, *
sillä hän ottaa |minut huomaansa.

Älä pelkää, jos |joku rikastuu, *
jos hänen talonsa |komeus karttuu.

Sillä kuollessaan ei hän ota |mitään mukaansa, *
eikä hänen komeutensa astu alas hänen |jäljessänsä.

Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään |siunatuksi, *
vaikka sinua ylistetään, kun vietät hy|viä päiviä,

täytyy sinun mennä isiesi |suvun tykö, *
jotka eivät ikinä enää va|loa näe.

Ihminen, mahtavinkin, on ymmär|rystä vailla, *
hän on verrattava eläimiin, |jotka hukkuvat.

Kunnia Isäl|le ja Pojalle *
ja Py|hälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, |nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.

Tiedot

Päivämäärä:
19.6.2022
Tapahtumaluokat:
,


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos