2. sunnuntai joulusta

Kirkkopyhän evankeliumitekstissä tapaamme 12-vuotiaan Jeesuksen yhdessä vanhempiensa Marian ja Joosefin kanssa ja keskustelemassa temppelissä kirjanoppineiden kanssa. Luukkaan tallettama katkelma on ainut kohta koko evankeliumeissa, jossa saamme tavata nuoren Jeesuksen.

Moni on evankeliumeita lukiessaan saattanut pohtia, millainen oli Jeesuksen kasvutarina lapsuudessa ja nuoruudessa. Miten hänelle selvisi oma missionsa Jumalan Poikana, eli se yhteinen missio Isän kanssa, hänen tahtonsa täyttämiseksi? Mikään evankeliumien kohta ei varsinaisesti anna vastausta näihin kysymyksiin, mutta tämä Luukkaan evankeliumin kohta antaa jotakin osviittaa.

Kuten evankeliumeita yleensäkin, tämäkin kohta tulee lukea sen tosiasian läpi, että Jeesus on tosi Jumala ja tosi ihminen. Lapsena hän ei ollut sellainen ihmelapsi, joka olisi leijutellut kiviä ilmassa ja osannut kertolaskutaulukon ulkoa takaperin kaksivuotiaana. Jeesus kasvoi ihmisenä, kuin kuka tahansa meistä. Mikä Jeesuksen kasvusta tekee erityistä, on se, että hän on Isä Jumalan Poika. Jeesusta ei vaivannut synti, kuten muita ihmisiä. Lisäksi hänellä oli aivan erityislaatuinen suhde Jumalaan, olihan hänen Isänsä nimenomaan Jumala. Katkeamaton yhteys Isän kanssa ja Jumalan suosio avasivat Jeesuksen ymmärrystä ja viisautta tavalla, jota meidän on vaikea edes ymmärtää. Hän oli 12-vuotias poika, mutta jo tuossa vaiheessa hän selkeästi ilmaisi olevansa Isänsä Poika –– ja kaipasi päästä hoitamaan Isänsä asioita.

Tuo hetki koitti vasta lähes kaksi vuosikymmentä myöhemmin, kun Jeesus aloitti julkisen toimintansa Johanneksen kasteelta. Sitä ennen hän oli kuuliainen ja alamainen vanhemmilleen Nasaretissa. Tässä Jeesus antaa mainion esimerkin jokaiselle kristitylle; kuuliaisuus Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan. Hänen kauttaan tällainen rakastaminen on mahdollista kaikille Jumalan lapsille.

Kynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen 1. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 27:4 Psalmi: Ps. 84:2–5, 11–12 Hallelujasäe: Ps. 100:4
1. lukukappale: 1. Kun. 8:20, 27–30 2. lukukappale: Hepr. 3:1–6 tai Ilm. 4:2–11 Evankeliumi: Luuk. 2:41–52

1. lukukappale
1. Kun. 8:20, 27–30
Ja Herra on täyttänyt sanansa, jonka hän puhui: minä olen noussut isäni Daavidin sijalle ja istun Israelin valtaistuimella, niinkuin Herra puhui, ja minä olen rakentanut temppelin Herran, Israelin Jumalan, nimelle. Mutta asuuko todella Jumala maan päällä? Katso, taivaisiin ja taivasten taivaisiin sinä et mahdu; kuinka sitten tähän temppeliin, jonka minä olen rakentanut! Käänny kuitenkin palvelijasi rukouksen ja anomisen puoleen, Herra, minun Jumalani, niin että kuulet huudon ja rukouksen, jonka palvelijasi tänä päivänä rukoilee sinun edessäsi, ja että silmäsi ovat yöt ja päivät avoinna tätä temppeliä kohti, tätä paikkaa kohti, josta sinä olet sanonut: ’Minun nimeni on asuva siellä’, niin että kuulet rukouksen, jonka palvelijasi tähän paikkaan päin kääntyneenä rukoilee. Kuule palvelijasi ja kansasi Israelin rukous, jonka he rukoilevat tähän paikkaan päin kääntyneinä; kuule asuinpaikastasi, taivaasta, ja kun kuulet, niin anna anteeksi.

2. lukukappale
Hepr. 3:1–6
Sentähden, pyhät veljet, jotka olette taivaallisesta kutsumuksesta osalliset, kiinnittäkää mielenne meidän tunnustuksemme apostoliin ja ylimmäiseen pappiin, Jeesukseen, joka on uskollinen asettajalleen, niinkuin Mooseskin oli ”uskollinen koko hänen huoneessansa”. Sillä hänen on Moosekseen verraten katsottu ansaitsevan niin paljoa suuremman kirkkauden, kuin huoneen rakentajan kunnia on suurempi kuin huoneen. Sillä jokainen huone on jonkun rakentama, mutta kaiken rakentaja on Jumala. Ja Mooses tosin oli ”palvelijana uskollinen koko hänen huoneessansa”, todistukseksi siitä, mikä vastedes piti sanottaman, mutta Kristus on uskollinen Poikana, hänen huoneensa haltijana; ja hänen huoneensa olemme me, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen.

TAI:
Ilm. 4:2–11
Ja kohta minä olin hengessä. Ja katso, taivaassa oli valtaistuin, ja valtaistuimella oli istuja. Ja istuja oli näöltänsä jaspis- ja sardionkiven kaltainen; ja valtaistuimen ympärillä oli taivaankaari, näöltänsä smaragdin kaltainen. Ja valtaistuimen ympärillä oli kaksikymmentä neljä valtaistuinta, ja niillä valtaistuimilla istui kaksikymmentä neljä vanhinta, puettuina valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli päässänsä kultaiset kruunut. Ja valtaistuimesta lähti salamoita ja ääniä ja ukkosen jylinää; ja valtaistuimen edessä paloi seitsemän tulisoihtua, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä. Ja valtaistuimen edessä oli ikäänkuin lasinen meri, kristallin näköinen; ja valtaistuimen keskellä ja valtaistuimen ympärillä oli neljä olentoa, edestä ja takaa silmiä täynnä. Ja ensimmäinen olento oli leijonan näköinen, ja toinen olento nuoren härän näköinen, ja kolmannella olennolla oli ikäänkuin ihmisen kasvot, ja neljäs olento oli lentävän kotkan näköinen. Ja niillä neljällä olennolla oli kullakin kuusi siipeä, ja ne olivat yltympäri ja sisältä silmiä täynnä. Ja ne sanoivat lakkaamatta yötä päivää: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka tuleva on”. Ja niin usein kuin olennot antavat ylistyksen, kunnian ja kiitoksen hänelle, joka valtaistuimella istuu, joka elää aina ja iankaikkisesti, lankeavat ne kaksikymmentä neljä vanhinta hänen eteensä, joka valtaistuimella istuu, ja kumartaen rukoilevat häntä, joka elää aina ja iankaikkisesti, ja heittävät kruununsa valtaistuimen eteen sanoen: ”Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut”.

Evankeliumi
Luuk. 2:41–52
Ja hänen vanhempansa matkustivat joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Hänen ollessaan kaksitoistavuotias he niinikään vaelsivat ylös sinne juhlan tavan mukaan. Ja kun ne päivät olivat kuluneet ja he lähtivät kotiin, jäi poikanen Jeesus Jerusalemiin, eivätkä hänen vanhempansa sitä huomanneet. He luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivänmatkan ja etsivät häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta; mutta kun eivät löytäneet, palasivat he Jerusalemiin etsien häntä. Ja kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet pyhäköstä, jossa hän istui opettajain keskellä kuunnellen heitä ja kysellen heiltä. Ja kaikki, jotka häntä kuulivat, ihmettelivät hänen ymmärrystänsä ja vastauksiansa. Ja hänet nähdessään hänen vanhempansa hämmästyivät, ja hänen äitinsä sanoi hänelle: ”Poikani, miksi meille näin teit? Katso, sinun isäsi ja minä olemme huolestuneina etsineet sinua.” Niin hän sanoi heille: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun Isäni ovat?” Mutta he eivät ymmärtäneet sitä sanaa, jonka hän heille puhui. Ja hän lähti heidän kanssansa ja tuli Nasaretiin ja oli heille alamainen. Ja hänen äitinsä kätki kaikki nämä sanat sydämeensä. Ja Jeesus varttui viisaudessa ja iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä.

Rukous
Herra Jumala, joka olet niiden voima, jotka huutavat sinua avukseen, kuule armollisesti rukouksemme! Koska ihminen ei heikkoutensa vuoksi saa aikaan mitään ilman sinua, niin auta armollasi, että täyttäisimme käskysi ja kelpaisimme sinulle sekä sanoin että teoin. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

Päivän psalmi

Antifoni:
Ps. 27:4
Yhtä minä rukoilen Herralta, sitä minä |pyydän: *
että saisin asua Herran huoneessa kaiken |elinaikani.

Psalmi:
Ps. 84:2–5, 11–12
Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra |Sebaot! *
Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää |Jumalaa kohti.

Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa |laskee: *
sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun |Jumalani.

Autuaat ne, jotka sinun huoneessasi |asuvat! *
He kiittävät |sinua alati.

Sillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat |muualla; *
mieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä, kuin asun jumalatto|mien majoissa.

Sillä Herra Jumala on aurinko ja |kilpi; *
Herra antaa armon ja kunnian, ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti |vaeltavat.

Kunnia Isälle ja |Pojalle *
ja |Pyhälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, nyt |on ja aina, *
iankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.