Juuri ennen evankeliumitekstiämme Jeesus on varoittanut viettelyksistä ja todennut, että ”voi sitä, jonka kautta ne tulevat”. Se, joka viettelee yhden pienistä tai vähäisistä, saa kauhean rangaistuksen. Jeesus on myös kehottanut käytännössä loputtomasti antamaan anteeksi katuvalle veljelle, jos tämä tekee syntiä sinua vastaan. Tästä johtuen apostolit pyytävät lisää uskoa, jotta he voisivat toimia tällä tavalla. Jeesuksen vastaus antaa ymmärtää, että apostolit ovat ymmärtäneet väärin uskon laadun. Kyse ei ole uskon määrästä, vaan uskosta ylipäätään. Pienimmälläkin mahdollisella uskolla saa aikaan erityisen vaikeita asioita. Evankeliumitekstissämme Jeesus jatkaa vastaustaan apostolien uskoon liittyvään pyyntöön. Jeesus kertoo vertauksen tavallisesta arjesta, ikään kuin kysyen: eivätkö näin teekin kaikki? Eivätkö kaikki kohtele palvelijaansa, tai orjaansa, tällä tavalla? Näin on myös Jumalan valtakunnassa. Kuninkaan orjien eli apostolien tulee todeta olevansa ansiottomia orjia, senkin jälkeen, kun he ovat tehneet kaiken mitä on käsketty. Mitä Jeesus tarkoittaa näillä vertauksillaan? Jumala loi ihmisen tekemään tahtonsa, palvelemaan itseään. Jos ihminen tekee sen mitä oli käsketty, ei ole vielä mikään ansio, vaan ainoastaan se mitä kuuluikin tehdä. Syntiinlankeemuksen seurauksena ihminen ei voi kuitenkaan enää täyttää Jumalan tahtoa eli palvella Häntä. Ihminen ei pysty tekemään edes sitä, mitä oli käsketty tekemään. Tästä johtuu se, että ihminen ei voi ansaita mitään Jumalan edessä. Tämä näkyy kahdessa kohdin: Jotta ihminen pystyisi ansaitsemaan Jumalan edessä palkkion, pitäisi hänen tehdä enemmän kuin Jumala on käskenyt. Koska emme pysty ansaitsemaan mitään, emme pysty pelastamaankaan itseämme Jumalan tahdon rikkomisen aiheuttamalta ansaitulta rangaistukselta. Emme, vaikka yrittäisimme kuinka paljon tahansa. Synnin palkka on ansaittu kuolema. Toiseksi me emme myöskään pysty ansaitsemaan uskon kautta saatuun pelastukseemme mitään lisää, uskoimme tai teimme sitten kuinka paljon tahansa. Meidän ainoa toivomme on usko. Olkoon se sitten vaikka pienin mahdollinen usko, sinapin siemenen kokoinen. Uskon päämäärä on sielujen pelastus (1. Piet. 1:9). Me pelastumme synnin iankaikkiselta rangaistukselta vain uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, siihen mitä Hän teki puolestamme. Tämänkin saamme lahjaksi, emme palkaksi tehdystä työstä. Jeesus teki kaiken valmiiksi, meitä varten, täydellisellä elämällään ja ristinkuolemallaan. Älä epäröi ottaa tehtyä sovitustyötä vastaan, vaikka uskosi olisi vain sinapin siemenen kokoinen. Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.3. vuosikerta 1. lukukappale 1. Sam. 16:1–13 2. lukukappale Evankeliumi Rukoukset 2. Rakas taivaallinen Isä! Anna meille armo hylätä maailma ja sen meno ja seurata koko elämällämme uskollisesti Poikaasi Jeesusta Kristusta. Varjele meitä ylpeydestä ja luottamasta itseemme. Pidä meidät nöyrinä, niin että turvautuisimme ainoastaan sinun armoosi, sen voimalla kestävästi uskoisimme sinuun ja lopulta saisimme iankaikkisen elämän. Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Päivän psalmi Antifoni: Psalmi: Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun |Jumalani, * Ylistetty olkoon Herra! – niin |minä huudan, * Kuoleman paulat piirit|tivät minut, * Tuonelan paulat |kietoivat minut, * Ahdistuksessani minä |rukoilin Herraa * hän kuuli minun ääneni |temppelistänsä, * Kunnia Isäl|le ja Pojalle * niin kuin oli alussa, |nyt on ja aina, *3. sunnuntai ennen paastonaikaa, Septuagesima
28.1
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 13:6 Psalmi: Ps. 18:2–7 Hallelujasäe: Ps. 31:20
1. lukukappale: 1. Sam. 16:1–13 2. lukukappale: Room. 9:11–23 Evankeliumi: Luuk. 17:7–10
Ja Herra sanoi Samuelille: ”Kuinka kauan sinä suret Saulia? Minähän olen hyljännyt hänet, niin ettei hän enää saa olla Israelin kuninkaana. Täytä sarvesi öljyllä ja mene; minä lähetän sinut beetlehemiläisen Iisain luo, sillä hänen pojistansa minä olen katsonut itselleni kuninkaan.” Mutta Samuel sanoi: ”Kuinka minä voisin mennä sinne? Jos Saul saa sen kuulla, tappaa hän minut.” Herra vastasi: ”Ota mukaasi vasikka ja sano: ’Minä tulin uhraamaan Herralle’. Kutsu sitten Iisai uhrille, niin minä ilmoitan sinulle, mitä sinun on tehtävä; ja voitele minulle se, jonka minä sinulle osoitan.”
Samuel teki, niinkuin Herra oli puhunut. Mutta kun hän tuli Beetlehemiin, tulivat kaupungin vanhimmat vavisten häntä vastaan ja kysyivät: ”Tietääkö tulosi rauhaa?” Hän vastasi: ”Rauhaa. Minä olen tullut uhraamaan Herralle. Pyhittäytykää ja tulkaa minun kanssani uhrille.” Ja hän pyhitti Iisain ja hänen poikansa ja kutsui heidät uhrille. Kun he sitten tulivat ja hän näki Eliabin, ajatteli hän: ”Varmaan on nyt tässä Herran edessä hänen voideltunsa”. Mutta Herra sanoi Samuelille: ”Älä katso hänen näköänsä äläkä kookasta vartaloansa, sillä minä olen hänet hyljännyt. Sillä ei ole, niinkuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen.”
Niin Iisai kutsui Abinadabin ja toi hänet Samuelin eteen. Mutta hän sanoi: ”Ei ole Herra tätäkään valinnut”. Silloin Iisai toi Samman esille. Mutta hän sanoi: ”Ei ole Herra tätäkään valinnut”.
Niin toi Iisai seitsemän poikaansa Samuelin eteen. Mutta Samuel sanoi Iisaille: ”Herra ei ole valinnut ketään näistä”.
Ja Samuel kysyi Iisailta: ”Siinäkö olivat kaikki nuorukaiset?” Hän vastasi: ”Vielä on nuorin jäljellä, mutta hän on kaitsemassa lampaita”. Niin Samuel sanoi Iisaille: ”Lähetä noutamaan hänet, sillä me emme istu ruualle, ennenkuin hän tulee tänne”. Silloin tämä noudatti hänet; ja hän oli verevä, kaunissilmäinen ja sorea nähdä. Ja Herra sanoi: ”Nouse ja voitele tämä, sillä hän se on”. Niin Samuel otti öljysarven ja voiteli hänet hänen veljiensä keskellä. Ja Herran henki tuli Daavidiin, siitä päivästä ja yhä edelleen. Sitten Samuel nousi ja meni Raamaan.
Room. 9:11–23
Ja ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennenkuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin – että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden – sanottiin hänelle: ”Vanhempi on palveleva nuorempaa”, niinkuin kirjoitettu on: ”Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin”.
Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se! Sillä Moosekselle hän sanoo: ”Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan”. Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen. Sillä Raamattu sanoo faraolle: ”Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä”. Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo.
Sinä kaiketi sanot minulle: ”Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?” Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: ”Miksi minusta tällaisen teit?” Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten? Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön, ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen?
Luuk. 17:7–10
Niin Herra sanoi:
Jos jollakin teistä on palvelija kyntämässä tai paimentamassa, sanooko hän tälle tämän tullessa pellolta: ’Käy heti aterialle’? Eikö hän pikemminkin sano hänelle: ’Valmista minulle ateria, vyöttäydy ja palvele minua, sillä aikaa kuin minä syön ja juon; ja sitten syö ja juo sinä’? Ei kaiketi hän kiitä palvelijaa siitä, että tämä teki, mitä oli käsketty? Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: ’Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään’.”
1. Laupias Jumala! Kuule kansasi rukous ja pelasta nimesi tähden armollisesti meidät, jotka syystä kärsimme syntiemme vuoksi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.
Ps. 13:6
Mutta minä turvaan |sinun armoosi; *
riemuitkoon minun sydämeni sinun |avustasi.
Ps. 18:2–7
Sydämestäni minä |rakastan sinua, *
Herra, |minun voimani,
vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja |varustukseni.
ja vihollisistani |minä pelastun.
turmion virrat peljästyt|tivät minut.
kuoleman ansat yllät|tivät minut.
ja huusin avuksi |Jumalaani;
ja minun huutoni hänen edessään kohosi |hänen korviinsa.
ja Py|hälle Hengelle,
iankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.