Ladataan Tapahtumat

« Kaikki Tapahtumat

3. sunnuntai helluntaista

13.6

Päivän kirjeteksti heprealaiskirjeestä tiivistää sen, mistä kristittynä elämisessä on pohjimmiltaan kyse: juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen. (Hepr. 12:1b-2) Kristityn elämä on täynnä kilvoitusta, kärsimystä ja koettelemuksia. Kilvoituksessa ja parannuksenteossa meidän ei tarvitse kuitenkaan katsoa itseemme, eikä meissä itsessämme voimaa kilvoitukseen tai vastausta kärsimykseen olisi. Raamatussa Jumala sen sijaan käskee kilvoituksessakin kääntämään katseen uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen.

Kilvoituksemme, koettelemuksemme ja kärsimyksemme tuntuvat usein selittämättömiltä. Heprealaiskirjeen kohta rohkaisee näkemään myös sen, missä koettelemus ja kärsimys voi koitua rakennukseksi. Joskus tämä voi tuntua kuitenkin mahdottomalta. Silloin katse on suunnattava häneen, joka oli myös kiusattu ja kärsivä, mutta joka kesti kärsimykset. Katse on suunnattava kärsineeseen vapahtajaan, Kristukseen. Hän kesti kärsimykset ja koettelemukset ja istuu nyt Isän oikealla puolella. Kun katseemme koettelemuksissa on kiinnitettynä häneen, voimme keskittyä ajallisen koettelemuksen sijaan myös tulevan ajan iloon.

Kun ajatuksemme ovat siis näin suunnatut uskon alkajaan ja täyttäjään, Kristukseen, emme niin helposti takerru ajalliseen, emme niin hyvään kuin huonoonkaan. Evankeliumissa Kristus muistuttaa ajallisen ja ajattoman tärkeysjärjestyksestä. Vaikka luotuisuuden hyvistä lahjoista saa ja tulee nauttia, jos maalliseen takertuminen vie katseen pois Kristuksesta, tulee se kääntää häneen takaisin. Jumala tässä auttakoon!


Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.3. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 18:20 Psalmi: Ps. 18:17–20 26–29 Hallelujasäe: Ps. 95:7–8
1. lukukappale: Hes. 33:30–33 2. lukukappale: Hepr. 12:1–6 Evankeliumi: Luuk. 9:57–62


1. lukukappale
Hes. 33:30–33
Ja sinä, ihmislapsi! Sinun kansasi lapset puhuvat sinusta seinänvierustoilla ja talojen ovilla ja sanovat keskenään, toinen toisellensa, näin: ’Lähtekää kuulemaan, millainen sana nyt on tullut Herralta’. He tulevat sinun luoksesi joukoittain, istuvat edessäsi minun kansanani ja kuuntelevat sinun sanojasi, mutta he eivät tee niitten mukaan, sillä he osoittavat rakkautta suullansa, mutta heidän sydämensä kulkee väärän voiton perässä. Ja katso, sinä olet heille kuin rakkauslaulu, kauniisti laulettu ja hyvin soitettu: he sanojasi kyllä kuuntelevat, mutta eivät tee niitten mukaan. Mutta kun se toteutuu – ja katso, se toteutuu – silloin he tulevat tietämään, että heidän keskuudessansa on ollut profeetta.”

 

2. lukukappale
Hepr. 12:1–6
Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne. Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan, ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: ”Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa”.

 

Evankeliumi
Luuk 9: 57–62
Ja heidän tietä vaeltaessaan eräs mies sanoi hänelle: ”Minä seuraan sinua, mihin ikinä menet”. Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin hän päänsä kallistaisi”. Toiselle hän sanoi: ”Seuraa minua”. Mutta tämä sanoi: ”Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni”. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Anna kuolleitten haudata kuolleensa, mutta mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa”. Vielä eräs toinen sanoi: ”Minä tahdon seurata sinua, Herra; mutta salli minun ensin käydä ottamassa jäähyväiset kotiväeltäni”. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan valtakuntaan”.

 

Rukoukset
1. Herra Jumala! Anna armosi, niin että pelkäisimme ja rakastaisimme pyhää nimeäsi, sillä sinä et lakkaa hallitsemasta niitä, jotka lujasti uskoen turvautuvat sinuun. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

2. Rakas taivaallinen Isä, iankaikkinen Jumala! Varjele meitä halveksimasta valtakuntaasi ja auta meitä hylkäämään kaiken päästäksemme sinne. Tee meidät Poikasi Jeesuksen Kristuksen oikeiksi opetuslapsiksi, niin että seuraamme häntä itsemme kieltäen. Suo meidän armosi avulla kantaa uskollisesti antamaasi ristiä. Vahvista meitä taistelemaan herkeämättä kaikkea pahaa vastaan ja saamaan siitä voiton, niin että edistäisimme sinun kunniaasi ja sinun valtakuntasi tulisi luoksemme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

3. Herra Jumala, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä, että olet sanallasi kutsunut meidät suurelle ehtoollisellesi. Me rukoilemme sinua: herätä sydämemme Pyhällä Hengelläsi, niin ettemme kuulisi kutsuasi turhaan vaan ottaisimme sen halukkaasti vastaan emmekä sallisi minkään ajallisen estää itseämme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

 

Päivän psalmi

Antifoni:
Ps. 18: 20
Hän toi minut |avaraan paikkaan, *
hän vapautti minut, sillä hän oli mielis|tynyt minuun.

Psalmi:
Ps. 18:17 – 20, 26 – 29
Hän ojensi kätensä korkeudesta ja |tarttui minuun, *
veti minut ylös suu|rista vesistä;

hän pelasti minut voimallisesta |vihollisestani, *
minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua |väkevämmät.

He hyökkäsivät minun kimppuuni |hätäni päivänä, *
mutta Herra tuli minun |tuekseni.

Hän toi minut avaraan paikkaan, hän |vapautti minut, *
sillä hän oli mielis|tynyt minuun.

Hurskasta kohtaan sinä |olet hurskas, *
nuhteetonta |kohtaan nuhteeton;

puhdasta kohtaan sinä |olet puhdas, *
mutta kieroa |kohtaan nurja.

Sillä sinä pelastat |nöyrän kansan, *
mutta ylpeät silmät sinä |painat alas.

Sillä sinä annat minun |lamppuni loistaa; *
Herra, minun Jumalani, valaisee minun |pimeyteni.

Kunnia Isäl|le ja Pojalle *
ja Py|hälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, |nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.

Tiedot

Päivämäärä:
13.6
Tapahtumaluokat:
,


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos