4. sunnuntai loppiaisesta

Tämän sunnuntain pyhässä evankeliumissa saamme kuulla ainakin kaksi hyvin tärkeää todistusta Jeesuksesta.

Ensinäkin teksti osoittaa selvääkin selvemmin, että Jeesus on tosi Jumala ja tosi ihminen. Kuten ihmiset yleensäkin, myös Jeesus nukkui – tällä kertaa veneessä. Sen verran sikeässä unessa hän oli, ettei vielä myrskyn yltyminen häntä herättänyt, vaan opetuslapset tulivat herättämään hänet. Kuitenkin herättyään hän teki sen, mihin yksikään muu ihminen ei kykene. Hän puhui tuulille ja järvelle – nuhteli niitä – ja niin myrsky laantui. Ihmisen sanalla ei tällaista valtaa ole, mutta Jumalan Sanalla on – samalla sanalla, joka on luonut tuulet, järvet ja kaiken, mitä olemassa on.

Toiseksi tämä teksti osoittaa, kuinka Jeesus tahtoo tätä kaikkivaltiuttaan käyttää. Kuulemme, että opetuslapset huolestuivat ja pelkäsivät hukkuvansa. Selvästi Jeesus pitää heidän huoltansa osoituksena vähäuskoisuudesta, jopa pelkuruudesta. Kuitenkin hän kuulee heidän pyyntönsä ja tahtoo heitä auttaa.

Siksi saamme mekin muistaa, että me jokaisessa tilanteessa saamme huutaa Jeesusta avuksemme rukouksessa, vaikka itsemme vähäuskoisiksi ja pelkureiksi tunnemmekin. Jeesuksessa meillä on Kaikkivaltias Jumala, joka heikkoudestamme huolimatta – tai oikeastaan juuri sen vuoksi – tahtoo meitä auttaa. Hän on juuri se Jumala, joka niin ikään todistaa: ”heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen”. (1. Piet 5:7)

Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.1. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 66:5 Psalmi: Ps. 107:1–2, 23–31 Hallelujasäe: Ps. 93:4
1. lukukappale: Jes. 51:9–16 2. lukukappale: 2. Kor. 1:8–11 Evankeliumi: Matt. 8:23–27

1. lukukappale
Jes. 51:9–16
Heräjä, heräjä, pukeudu voimaan, sinä Herran käsivarsi; heräjä niinkuin muinaisina päivinä, ammoisten sukupolvien aikoina. Etkö sinä ole se, joka löit Rahabin kuoliaaksi, joka lävistit lohikäärmeen? Etkö sinä ole se, joka kuivasit meren, suuren syvyyden vedet, joka teit meren syvänteet tieksi lunastettujen kulkea? Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat. Minä, minä olen teidän lohduttajanne; mikä olet sinä, että pelkäät ihmistä, joka on kuolevainen, ihmislasta, jonka käy niinkuin ruohon, ja unhotat Herran, joka on sinut tehnyt, joka on levittänyt taivaan ja perustanut maan, ja vapiset alati, kaiket päivät, sortajan vihaa, kun hän tähtää tuhotaksensa? Mutta missä on sortajan viha? Pian päästetään kumaraan koukistunut vapaaksi kahleistaan: ei hän kuole, ei kuoppaan jää, eikä häneltä leipä puutu. Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka liikutan meren, niin että sen aallot pauhaavat, jonka nimi on Herra Sebaot. Ja minä olen pannut sanani sinun suuhusi, minä olen kätkenyt sinut käteni varjoon, pystyttääkseni taivaan ja perustaakseni maan ja sanoakseni Siionille: ”Sinä olet minun kansani”.

2. lukukappale
2. Kor. 1:8–11
Sillä me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa, kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin, ja itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut, ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää. Ja hän pelasti meidät niin suuresta kuolemanvaarasta, ja yhä pelastaa, ja häneen me olemme panneet toivomme, että hän vielä vastakin pelastaa, kun tekin autatte meitä rukouksillanne, että monesta suusta meidän tähtemme kohoaisi runsas kiitos siitä armosta, joka on osaksemme tullut.

Evankeliumi
Matt. 8:23–27
Ja hän astui venheeseen, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä. Ja katso, järvellä nousi kova myrsky, niin että venhe peittyi aaltoihin; mutta hän nukkui. Niin he menivät ja herättivät hänet sanoen: ”Herra, auta, me hukumme”. Hän sanoi heille: ”Te vähäuskoiset, miksi olette pelkureita?” Silloin hän nousi ja nuhteli tuulia ja järveä, ja tuli aivan tyven. Ja ihmiset ihmettelivät ja sanoivat: ”Millainen tämä on, kun sekä tuulet että meri häntä tottelevat?”

Rukous
Herra Jumala, taivaallinen Isä, joka tiedät, ettemme inhimillisen heikkoutemme vuoksi voi yksin kestää suurissa vaaroissa, jotka uhkaavat meitä! Vahvista meitä avullasi sekä sielun että ruumiin puolesta voittamaan kaikki se, mikä meitä syntiemme tähden ahdistaa ja kiusaa. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

Päivän psalmi

Antifoni:
Ps. 66:5
Tulkaa ja katsokaa |Jumalan töitä: *
hän on peljättävä teoissansa ihmisten lap|sia kohtaan.

Psalmi:
Ps. 107:1–2, 23–31
He lähtivät |laivoilla merelle *
ja kävivät kauppaa suu|rilla vesillä.

He näkivät Herran työt ja hänen ihmeel|liset tekonsa *
meren |syvyyksissä.

Hän sanoi sanansa ja nosti |myrskytuulen, *
joka kohotti korkeal|le sen aallot.

He kohosivat taivasta kohti, he vajo|sivat syvyyksiin; *
heidän sielunsa me|nehtyi tuskasta.

He horjuivat ja hoippui|vat kuin juopunut, *
ja kaikki heidän tai|tonsa hämmentyi.

Mutta hädässänsä he |huusivat Herraa, *
ja hän päästi heidät heidän |ahdistuksistaan.

Hän |tyynnytti myrskyn, *
ja meren aallot |hiljenivät.

He iloitsivat, kun |tuli tyyni, *
ja hän vei heidät toi|vottuun satamaan.

Kiittäkööt he Herraa hänen |armostansa *
ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislap|sia kohtaan.

Kunnia Isäl|le ja Pojalle *
ja Py|hälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, |nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.