Tämän kärsimyksen sunnuntain evankeliumin viimeisessä jakeessa sanotaan: ”Silloin he olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni, mutta pelkäsivät kansaa; sillä he ymmärsivät, että hän oli puhunut tämän vertauksen heistä.” Jumalan sanan satuttaessa ihmisen omaatuntoa on käytännössä kaksi vaihtoehtoa: jäätävä sanan alle eli otettava se vastaan, tai hylättävä sana. Joskus on joku sanonut: ”Ensin on suututtava, sitten muututtava.” Suuttumuksen tulisi Jumalan tuomitsevan sanan kaiuttua kohdistua ihmiseen itseensä; ei Jumalaan. Jos näin tapahtuu, voi seurata myös muutos. Luonnollinen ihminen vihaa Jumalaa ja Hänen sanaansa. Siksipä katumattoman ihmisen kuullessa Jumalan sanaa, hän ei myönnä Jumalan olevan oikeassa, vaan suuttuu sanaan ja hylkää sen. Näin kävi päivän evankeliumissa Jeesuksen vastustajille. Mutta kun ihminen myöntää, että Jumala on oikeassa tuomitessaan minut, hän alkaa vihata omaa viheliästä syntisyyttään. Tällöin seuraa muutos, sillä Jumala muuttaa ihmistä. Ei kuitenkaan niin, että synti lakkaa olemasta, vaan siten ettei synti enää syytä omaatuntoa eikä paina. Muutos onkin muutos suhteessa Jumalaan. Väärä pelko eli kauhu vaihtuu Jumalan armollisuuden ja rakkauden kaipaukseksi ja ihmettelyksi. Sen tekee Jumala saarnauttaessaan meille kärsimyksen evankeliumia. Näin Jumala kutsuu meidät ihmeelliseen valkeuteensa, josta päivän Uuden testamentin tekstikin puhuu. Tässä valossa paljastetaan syntimme, mutta ennen kaikkea verievankeliumi, Herramme Jeesuksen Kristuksen lunastustyö. Meitä kutsutaan näin jatkuvasti Jeesuksen luo, joka on Jumalan asettama pelastuksen ja elämän kulmakivi. Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.3. vuosikerta 1. lukukappale 2. lukukappale Evankeliumi Rukoukset 2. Iankaikkinen, laupias Jumala! Me kiitämme sinua siitä, ettet ole lähettänyt Poikaasi pelastukseksi ainoastaan valitulle kansallesi vaan kaikille ihmisille ottaaksesi heidät lapsiksesi. Anna pelastuksen sanoman levitä kaikkien kansojen keskuuteen. Armahda myös vastustajiasi ja valtakuntasi vihamiehiä ja murra heidän sydämensä rakkaudellasi. Vaikuta heissä todellinen parannus ja elävä usko, että nimeäsi kunnioitettaisiin heidänkin keskuudessaan ja että kaikki kielet tunnustaisivat Jeesuksen Kristuksen elävien ja kuolleiden Herraksi. Tätä rukoilemme hänen nimessään. Päivän psalmi Antifoni: Psalmi: Lähetä valkeutesi ja totuutesi. Ne minua |johdattakoot, * että minä saisin tulla Jumalan alttarin eteen, Jumalan eteen, joka on minun ilo|ni ja riemuni, * Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minus|sa niin levoton? *
5. paastonajan sunnuntai, Judica
18.3
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 43:1 Psalmi: 43:2-5 Psalmilause: Ps. 143:9
1. lukukappale: Jes. 29:13–16 2. lukukappale: 1. Piet. 2:4–10 Evankeliumi: Mark. 12:1–12
Jes. 29:13–16
Ja Herra sanoi: Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana, ja koska heidän jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä, sentähden, katso, minä vielä teen tälle kansalle kummia tekoja – kummia ja ihmeitä, ja sen viisaitten viisaus häviää, ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa. Voi niitä, jotka syvälle kätkevät hankkeensa Herralta, joiden teot tapahtuvat pimeässä ja jotka sanovat: ”Kuka meitä näkee, kuka meistä tietää?” Voi mielettömyyttänne! Onko savi savenvalajan veroinen? Ja sanooko työ tekijästään: ”Ei hän ole minua tehnyt”, tai sanooko kuva kuvaajastaan: ”Ei hän mitään ymmärrä”?
1. Piet. 2:4–10
Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia. Sillä Raamatussa sanotaan: ”Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven; ja joka häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva”. Teille siis, jotka uskotte, se on kallis, mutta niille, jotka eivät usko, ”on se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, tullut kulmakiveksi” ja ”kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi”. Koska he eivät tottele sanaa, niin he kompastuvat; ja siihen heidät on pantukin. Mutta te olette ”valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja”, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ”ette olleet kansa”, mutta nyt olette ”Jumalan kansa”, jotka ennen ”ette olleet armahdetut”, mutta nyt ”olette armahdetut”.
Mark. 12:1–12
Ja hän rupesi puhumaan heille vertauksilla: ”Mies istutti viinitarhan ja teki aidan sen ympärille ja kaivoi viinikuurnan ja rakensi tornin; ja hän vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille. Ja kun aika tuli, lähetti hän palvelijan viinitarhurien luo perimään tarhureilta viinitarhan hedelmiä. Mutta he ottivat hänet kiinni, pieksivät ja lähettivät tyhjin käsin pois. Ja vielä hän lähetti heidän luoksensa toisen palvelijan. Ja häntä he löivät päähän ja häpäisivät. Ja hän lähetti vielä toisen, ja sen he tappoivat; ja samoin useita muita: toisia he pieksivät, toisia tappoivat. Vielä hänellä oli ainoa rakas poikansa. Hänet hän lähetti viimeiseksi heidän luoksensa sanoen: ’Kavahtavat kaiketi minun poikaani’. Mutta viinitarhurit sanoivat toisilleen: ’Tämä on perillinen; tulkaa, tappakaamme hänet, niin perintö jää meille’. Ja he ottivat hänet kiinni, tappoivat ja heittivät hänet ulos viinitarhasta. Mitä nyt viinitarhan herra on tekevä? Hän tulee ja tuhoaa viinitarhurit ja antaa viinitarhan muille. Ettekö ole lukeneet tätä kirjoitusta: ’Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme’?” Silloin he olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni, mutta pelkäsivät kansaa; sillä he ymmärsivät, että hän oli puhunut tämän vertauksen heistä. Ja he jättivät hänet ja menivät pois.
1. Kaikkivaltias Jumala! Me rukoilemme sinua: katso armollisesti seurakuntasi puoleen ja hallitse sitä Pyhällä Hengelläsi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.
Ps. 43:1
Auta minut oikeu|teeni, Jumala, *
ja aja minun asiani armoton|ta kansaa vastaan.
Ps. 43:2–5
Sillä sinä olet minun Jumalani, minun linnani. Miksi olet |minut hyljännyt? *
Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen |ahdistamana?
viekööt minut sinun pyhälle vuorellesi, si|nun asuntoihisi,
ja kiittäisin kanteleilla sinua, Jumala, mi|nun Jumalani.
Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, mi|nun Jumalaani.