Tulevan sunnuntain tekstit kertovat meille siitä vaikeudesta, jonka keskellä kristillinen seurakunta elää. Jokaisen meidän silmässämme on roska. Arkisesta elämästä tiedämme, että roska silmässä haittaa elämää ja tuntuu pahalta. Kun Jeesus puhuu asiasta vertauksena synnille, ei apu ole silmän hieromisessa tai vesihanan alle menemisessä. Moni lääkitsee pahaa oloaan syyttelemällä toisia. Omat synnit jäävät vähemmälle huomille kun tarkkailee muita. Tästä Jeesus meitä varoittaa päivän evankeliumissa: Kuinka saatat sanoa veljellesi: ’Veljeni, annas, minä otan pois rikan, joka on silmässäsi’, sinä, joka et näe malkaa omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, sitten sinä näet ottaa pois rikan, joka on veljesi silmässä. Kristityn tulee tarkata itseään ja kamppailla ensin omia syntejään vastaan. Paavali kirjoittaa sunnuntain lukukappaleessa miten jokaisen on tehtävä tili itsestään. Onko lähimmäinen siis jätettävä rauhaan? Monet kristityt muistavat Jeesuksen sanat jotka kieltävät tuomitsemasta. Eikä meidän tulekaan toista tuomita. Tuomiovalta on Jumalan. Ja tuomio kerran tulee. Siksi lähimmäistä ei voi jättää surutta syntien valtaan. Vastuullista on varoittaa tulevasta tuomiosta. Kristityn tulee aina puhua totuutta maailman vääryyttä vastaan, lempeästi ohjata lähimmäistä oikeaan kristilliseen elämään ja myös vaatia Jumalan sanan puhdasta julistusta omassa seurakunnassaan. Kristuksen työ on ainoa lääke silmiemme syntiroskaan ja kaikkeen muuhunkin syntiimme. Ilman syntiroskaa Hänen silmänsä näkivät kuoleman ristillä. Tämä tapahtui jotta meillä olisi puhtaus nyt ja viimeisellä tuomiolla. Tule ja katso ohi silmiesi syntiroskan, synnit annetaan anteeksi sinullekin. Ja niin me kerran pääsemme näkemään puhtain silmin Herramme. Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.1. vuosikerta 1. lukukappale Joona 3:1–5, 10, 4:1-11 Joonalle tuli toistamiseen tämä Herran sana: “Nouse ja mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja saarnaa sille se saarna, minkä minä sinulle puhun”. Niin Joona nousi ja meni Niiniveen Herran sanan mukaan. Ja Niinive oli suuri kaupunki Jumalan edessä: kolme päivänmatkaa. Ja Joona käveli kaupungissa aluksi yhden päivänmatkan ja saarnasi sanoen: “Vielä neljäkymmentä päivää, ja Niinive hävitetään”. Niin Niiniven miehet uskoivat Jumalaan, kuuluttivat paaston ja pukeutuivat säkkeihin, niin suuret kuin pienet. Kun Jumala näki heidän tekonsa, että he kääntyivät pois pahalta tieltänsä, niin Jumala katui sitä pahaa, minkä hän oli sanonut tekevänsä heille, eikä tehnyt sitä. Kun Jumala näki heidän tekonsa, että he kääntyivät pois pahalta tieltänsä, niin Jumala katui sitä pahaa, minkä hän oli sanonut tekevänsä heille, eikä tehnyt sitä. Mutta Joona pahastui tästä kovin, ja hän vihastui. Ja hän rukoili Herraa ja sanoi: “Voi Herra! Enkö minä sitä sanonut, kun olin vielä omassa maassani? Siksihän minä ehätin pakenemaan Tarsiiseen. Sillä minä tiesin, että sinä olet armahtavainen ja laupias Jumala, pitkämielinen ja armosta rikas, ja että sinä kadut pahaa. Ja nyt, Herra, ota minun henkeni, sillä kuolema on minulle parempi kuin elämä.” Mutta Herra sanoi: “Onko vihastumisesi oikea?” Niin Joona lähti kaupungista ja asettui kaupungin itäpuolelle. Hän teki itsellensä sinne lehtimajan ja kävi istumaan sen alle varjoon, kunnes näkisi, miten kaupungin oli käyvä. Mutta Herra Jumala toimitti risiinikasvin kasvamaan Joonan pään ylitse, varjostamaan hänen päätänsä ja päästämään häntä hänen mielipahastaan. Ja Joona iloitsi suuresti risiinikasvista. Mutta seuraavana päivänä, aamun sarastaessa, Jumala toimitti madon kalvamaan risiinikasvia, niin että se kuivui. Ja auringon noustua Jumala toimitti tulikuuman itätuulen, ja aurinko paahtoi Joonaa päähän, niin että häntä näännytti. Niin hän toivotti itsellensä kuolemaa ja sanoi: “Parempi on minulle kuolema kuin elämä”. Mutta Jumala sanoi Joonalle: “Onko vihastumisesi risiinikasvin tähden oikea?” Tämä vastasi: “Oikea on vihastumiseni kuolemaan asti”. Niin Herra sanoi: “Sinä armahdat risiinikasvia, josta et ole vaivaa nähnyt ja jota et ole kasvattanut, joka yhden yön lapsena syntyi ja yhden yön lapsena kuoli. Enkö siis minä armahtaisi Niiniveä, sitä suurta kaupunkia, jossa on enemmän kuin sata kaksikymmentä tuhatta ihmistä, jotka eivät vielä tiedä, kumpi käsi on oikea, kumpi vasen, niin myös paljon eläimiä?” Tai: Sak. 8:16–17 Näitä te tehkää: Puhukaa totta toinen toisellenne. Tuomitkaa porteissanne oikein, tuomitkaa rauhan tuomio. Älkää hautoko mielessänne pahaa toinen toisellenne, älkääkä rakastako väärää valaa. Sillä kaikkia näitä minä vihaan, sanoo Herra.” 2. lukukappale Room. 14:7–12 Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä. Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat. Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra. Mutta sinä, minkätähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkätähden sinä halveksit veljeäsi? Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen. Sillä kirjoitettu on: “Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minun edessäni pitää jokaisen polven notkistuman ja jokaisen kielen ylistämän Jumalaa”. Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme. Evankeliumi Luuk. 6:36–42 Olkaa armahtavaiset, niinkuin teidän Isänne on armahtavainen. Älkääkä tuomiko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan. Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin.” Hän sanoi heille myös vertauksen: “Eihän sokea voi sokeaa taluttaa? Eivätkö molemmat lankea kuoppaan? Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi; täysin oppineena jokainen on oleva niinkuin hänen opettajansa. Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? Kuinka saatat sanoa veljellesi: ‘Veljeni, annas, minä otan pois rikan, joka on silmässäsi’, sinä, joka et näe malkaa omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, sitten sinä näet ottaa pois rikan, joka on veljesi silmässä. Rukoukset 2. Herra Jumala, taivaallinen Isä, joka olet laupias ja olet Kristuksen kautta luvannut, ettet tahdo tuomita meitä tai syöstä meitä kadotukseen vaan antaa armollisesti anteeksi kaikki syntimme ja suoda meille runsain määrin, mitä tarvitsemme! Me rukoilemme sinua: vahvista Pyhällä Hengelläsi sydämemme laittamaan täysi toivomme laupeuteesi. Auta meitä osoittamaan lähimmäisillemme laupeutta, ettemme tuomitsisi ketään, vaan antaisimme sydämestämme kaikille anteeksi. Suo meidän näin elää kristillisesti sinun pelossasi ja kuolla autuaasti. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta. Päivän psalmi Antifoni: Psalmi: Kuinka kauan minun täytyy kantaa huolia sielussani, päivät päästään murhetta |sydämessäni? * Katsahda tänne, vastaa minulle, Herra, minun |Jumalani. * ettei minun viholliseni sanoisi: ”Minä |voitin hänet”, * Mutta minä turvaan |sinun armoosi; * Minä |veisaan Herralle, * Kunnia Isäl|le ja Pojalle * niin kuin oli alussa, |nyt on ja aina, *5. sunnuntai helluntaista
13.7.2025
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 13:6 Psalmi: Ps. 13:2–6 Hallelujasäe: Room. 14:11
1. lukukappale: Joona 3:1–5 10–4:11 tai Sak. 8:16–17 2. lukukappale: Room. 14:7–12 Evankeliumi: Luuk. 6:36–42
1. Herra Jumala! Anna maallisen elämämme olla rauhallista, ja anna seurakuntasi iloita hiljaisessa jumalanpelossa. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.
Ps. 13:6
Mutta minä turvaan |sinun armoosi; *
riemuitkoon minun sydämeni sinun |avustasi.
Ps. 13:2–6
Kuinka kauan, Herra, minut |yhä unhotat, *
kuinka kauan kätket mi|nulta kasvosi?
Kuinka kauan saa vihollinen ylvästellä mi|nua vastaan?
Valaise silmäni, etten nuk|kuisi kuolemaan,
etteivät ahdistajani riemuitsisi, kun |minä horjun.
riemuitkoon minun sydämeni sinun |avustasi.
sillä hän on tehnyt mi|nulle hyvin.
ja Py|hälle Hengelle,
iankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.